Ryhmäpaine: Mielipuolen päiväkirja

Janne Jämsä, Janne Jämsä, Janne Jämsä ja Janne Jämsä
Kuva: Ryhmäpaine

Teatteriryhmä Ryhmäpaineen ensimmäinen produktio oli vuonna 2009. Se oli muutaman työryhmäläisen teatterin lukiodiplomi, johon myös minua pyydettiin näyttelemään.
Ensimmäinen näytelmä oli William Mastrosimonen koulusurmista kertova Bang Bang You're Dead, joka menestyi erittäin hyvin ympäri Suomea.

Toinen produktio oli muutamaa vuotta myöhemmin, kesällä 2013. Nopoloitten Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö. Kolmas oli viime kesänä lastennäytelmäklassikko Kaislikossa suhisee. Molemmat menestyivät hienosti.

Tämä Janne Jämsän dramatisoima ja näyttelemä Mielipuolen päiväkirja on ensimmäinen Ryhmäpaineen produktio, joka nähdään Helsingissä. Esitys nähtiin sitä ennen myös kahdesti Pieksämäellä.

Tämä lienee yksi maailman tunnetuimmista monologeista. Se perustuu Nikolai Gogolin (1809-1852) novelliin, josta on nähty useita versioita vuosien saatossa - esimerkiksi Tarmo Mannin versiota muistellaan tänäkin päivänä. Itse olen nähnyt Martti Suosalon version vuonna 2011. Suosalo esittää monologia täysille saleille edelleen. Ehkä Jämsäkin satunnaisesti virallisten esitysten jälkeen?

Koska näkemästäni Suosalon versiosta on kolme vuotta, enkä ole novellia lukenut, en muistanut tarinaa yhtään. Jämsä on räätälöinyt alkuperäisestä tekstistä itselleen sopivan, 45 minuutin monologin. Ohjaajaa ei varsinaisesti ollut, kokonaisuudesta vastaa työryhmä, itse taiteilijan ohella Roosa Lindeman, Jutta Pantsu ja Mira Simsiö.

Esityksen kesto oli mielestäni passeli - ehtaa tavaraa 45 minuuttia, ei väliaikaa.
Kuinka toimistotyöntekijästä tulee Yhdysvaltojen uusi presidentti?
Esityksessä piilee juonen ohella vahva, filosofinen viesti. En aio valmiiksi pureskella sitä teille, vaikka se saattaakin herättää epäilyksiä etten ole ymmärtänyt sitä.
Toisaalta kyseessä on niin suuri klassikko, että varmasti minulta on jäänytkin asioita näkemättä. Asioita, jotka saattavat aueta seuraavalla kerralla tai ensimmäisellä lukukerralla. Toisaalta älykäs ihminen ymmärtää varmasti enemmän kuin minä jo heti ensimmäisellä.

Esityksen Facebook-sivuilla esitystä kuvataan näin:
"Nuoret teatterintekijät ravistavat Nikolai Gogolin klassikon tähän päivään, tähän hetkeen ja näihin ihmisiin ympärillämme. Lopputulos on raikasta, tämän päivän teatteria. Tai niinhän ne raukat luulevat."

Jämsä tekee omannäköisensä matkan kohti Mielipuolen sielunelämää ja kipuamista kohti vallan kahvaa.
Hän on itsekin myöntänyt hypänneensä isoihin saappaisiin (usein vain konkarit uskaltavat tarttua tekstiin), mutta ottaa tämän suurena haasteena. Jämsä on valmistunut kulttuurituottajaksi, mutta on ikäänsä nähden tehnyt jo pitkän uran ohjaajana ja näyttelijänä. Kuten Tapani Kansa ääniskaalaansa kommentoi, aikalailla myös Jämsän skaala on mieletön; vauvateatterista ja lastenteatterista väkeviin draamoihin, kuten esimerkiksi Villisorsaan.

Esitykset sijaitsevat Valtimonteatterilla, Aleksis Kiven kadulla Helsingissä. Helpompaa tosin, jos alunperinkin oltaisi neuvottu Populuksen viereen.
Esityksiä on jäljellä viisi (viimeiset 13.12.14). Kannattaa käydä lukemassa lisää esityksen Facebook-sivuilta.

Mielipuolen päiväkirja ei koskaan mene hukkaan, se on yksi niitä teoksia joka täytyy joskus elämässään nähdä.
Tukekaa pieniä ja itsenäisiä teatteriryhmiä, käykää katsomassa tulevaisuuden tekijöitä!

Janne Jämsä
Kuva: Ryhmäpaine