Helsingin Kaupunginteatteri: Tarzan

Tarzan ei esittelyjä kaipaa, mutta esittelenpä nyt vähän kuitenkin:

Viidakon sankari syntyi yli 100 vuotta sitten amerikkalaisen Edgar Rice Burroughsin kynästä, tarinaan Tarzan of the Apes. Tarzan on kieltämättä Burroughsin kuuluisin, mutta mainita täytyy myös Marsin sankari John Carter yhtenä merkittävistä.
Omalle sukupolvelleni tutuin Tarzan lienee Disney-animaatio vuodelta 1999, johon tämä musikaalikin osin perustuu. Elokuva voitti Oscarin parhaasta laulusta You'll Be In My Heart, josta muun musiikin ohella vastaa tietenkin mm. Genesis -yhtyeestä tuttu Phil Collins.

Tämä Disney Productions -tuotanto pohjautuu elokuvan lisäksi tasan 100 vuotta sitten julkaistuun kirjaan. Ensi-iltansa Broadwaylla musikaali sai vuonna 2006.

Liisa Talvitien kirjoittamassa elämäkertakirjassa Asko Sarkola: naurun takana, Sarkola paljastaa yrittäneensä saada Kaupunginteatteriin Leijonakuninkaan. Siitä ollaan kuitenkin erittäin tiukkoja, joten vastatarjouksena tuli Tarzan.
(Onneksi syksyllä 2015 nähdään kuitenkin toinen Elton John -menestysmusikaali, kiitos Sarkolan ja Kaupunginteatterin - Billy Elliot.)

Jon-Jon Geitel
Kuva: Mirka Kleemola / Imagenary Oy

Ennen väliaikaa olin hurmioitunut. Koin kylmiä väreitä heti alusta asti ja nautin esityksestä suunnattomasti. En keksinyt juuri mitään kritisoitavaa ja olin ällikällä lyöty. Jostain syystä odotukseni eivät olleet korkealla (mikä hyvin monessa tapauksessa johtuu julisteista, ne kun on ainoita asioita yleensä joita esityksestä näkee ennakkoon), ja ne täyttyivät. Näyttelijöiden komea kehonhallinta, lavasteiden fantasiamaisuus, Kari Rentolan ohjaus… Kaikki toimi. Leopardi oli upea, Jon-Jon Geitel teki karismaattisen vedon nimiroolissa, Annamaria Karhulahti ja ensemble vetosi täysin ja Sanna Majuri oli viehättävä apinaäiti Kalana. Matti Leino Tarzanin parhaana ystävänä Terkinä varasti show'n.
Erityismaininta Luka Haikoselle nuoren Tarzanin roolista, en tiedä olenko nähnyt noin hyvää lapsinäyttelijää teatterissa koskaan!

Huom. esityksessä on tuplamiehitys!

Väliajan jälkeen tapahtui jotakin. Esitys ei saanut minua otteeseensa ollenkaan. Esimerkiksi lopussa tuntui, että oiotaan mahdollisimman puhtoinen loppu, ajatellen nimenomaan lapsikatsojia. Se ongelma taitaa piillä käsikirjoituksessa, ei saa jäädä yhdellekkään lapselle edes trauman tapaistakaan.
Nalle Puhille housut jalkaan ja Cruella de Vililta rööki pois!
Myöskään tarinan opetusta ei jätetä arvailujen varaan.

Tämä on kuitenkin kokonaisuutena onnistunut koko perheen esitys. Vanhemmat saavat paljon, mutta lapset enemmän.

Helsingin Kaupunginteatteri tekee arvokasta työtä, kun tuo tämän tasoista teatteria nimenomaan nuorille katsojille. Vessassa käydessäni kuulen isänsä ylpeänä kehuvan toiselle, että tämä on pojan ensimmäinen kerta Helsingin Kaupunginteatterissa. Hyvä niin, sillä lapset elivät esitystä alusta loppuun. Heidän intonsa pursusi, eikä sitä voinut olla huomaamatta niin väliajalla kuin katsomossakaan.
Näille katsojille tuleekin tarjota pelkästään parasta, sillä heistä toivottavasti tulee niitä uusia teatterissa kävijöitä. Siihen Suomessa panostetaan aivan liian vähän. Teatteri käy tarpeettomaksi, jos ei ole yleisöä kelle sitä esitetään! Turha sukkahousuissa on lavalla yksin koikkelehtia, ellei tykkää sellaisesta.

Ainoa asia mitä en ymmärrä on tämä karkkikulttuuri - teatteriin ei tulla mässyttämään makeisia. Se pitäisi olla kielletty.
Jos on vaikeuksia saada lapset istumaan katsomossa, niin ennemmin voisi luvata että väliajalla saa syödä. Muistan kun näyttelin Vinskiä Lahden Nuorisoteatterissa Koko kaupungin Vinskissä vuonna 2008. Taisi sattua juuri viimeiseen esitykseen kun joku synttäriporukka tuli maiskuttelemaan namuja ja rapisuttelemaan pusseja eturiviin.

Muistan Helsingin Kaupunginteatterilla Yökyöpelit pari vuotta sitten, jonka kävin katsomassa kaksi kertaa. Näin myös Kolme iloista rosvoa ja pidin siitäkin. Ensi vuonna Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu valtaa suuren näyttämön. Odotan innolla.

Pleikkarit (vaikka nykyään se lapsuuteni "pleikkari" taitaa olla Xbox) narikkaan ja teatteriin! HKT:lla narikka on vielä kaikenlisäksi ilmainen.

Edessä Matti Leino
Kuva: Mirka Kleemola / Imagenary Oy