Ensiksi hiukan näytelmän käsikirjoittajasta, Harold Pinteristä (1930-2008). Näyttelijänä aloittanut, ohjaajanakin tunnettu Pinter on yksi arvostetuimmista brittiläisistä näytelmäkirjailijoista. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2005. Käsikirjoituksen Oscar-ehdokkaana Pinter oli kaksi kertaa, elokuvista Ranskalaisen luutnantin nainen (The French Liutenant's Woman), sekä näytelmäfilmatisoinnistaan Petos (Betrayal).
Pinterin kuuluisin (ja tietämistäni parhain) näytelmä lienee Ei kenenkään maa (No Man's Land).
 |
| Maria Kuusiluoma Kuva: Stefan Bremer |
Arto af Hällström ohjasi tämän Kansallisteatterin version, mutta se toimi varmaan ajatuksena paremmin.
Juttelin läheisen ystäväni kanssa esityksen jälkeen ja olimme yhtä mieltä siitä, että näin brittiläistä tapaa ja tyyliä on hyvin vaikea saada sopimaan suomalaiseen kulttuuriin.
Mielestäni ainoa näyttelijä, joka oli uskottava illan esityksessä, saaden repliikeistä todentuntuiset oli Maria Kuusiluoma. Muuten Petos jäi suht tekniseksi suorittamiseksi.
Myös lavastus tuki tuota teknisyyttä; näyttämö oltiin jaettu kolmeen osaan: valkoiseen, pinkkiin ja mustaan. Värimaailma oli kaamea. Noin absurdi lavastus luo väärää tunnelmaa jos tavoitellaan realismia ja toimivaa "huonenäytelmää".
Pinter on rakentanut näytelmän tyylikkäästi, se etenee peruuttaen. Näytelmä käsittää 9 vuotta henkilöiden elämästä ja suhteista, alkaen vuodesta 1977, päättyen vuoteen 1968.
Esityksen kesto on tunti 15 minuuttia. Eikä väliaikaa tässäkään. Jos menet katsomaan, suosittelen vahvasti käsiohjelman ostoa: siinä on erittäin mielenkiintoinen ja kompakti tietopaketti Pinteristä, pinterismistä ja Petoksesta.
Jussi Rusanen rocks!
 |
| Marc Gassot ja Maria Kuusiluoma Kuva: Stefan Bremer |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti