Kansallisteatteri: Ovista ja ikkunoista

Maria Kuusiluoma ja Kristo Salminen.
Kuva: Tuomo Manninen

Noin kuukausi sitten olin noutamassa lippuja pian alkavaan esitykseen. Kyseessä oli ranskalainen Sébastien Thiéryn farssi, Ovista ja ikkunoista (Comme s'il en pleuveit), mutta esitys oltiinkin peruttu sairastapauksen vuoksi. Tänä iltana pääsin viimein katsomaan esityksen.

Esityksen idea oli hieno; mitä tapahtuu kun rahaa alkaa yhtäkkiä pursuta omaan kotiin? Ensin satanen, tuhat ja pian satoja tuhansia euroja. Ainekset olivat kohdillaan, mutta toteutus ei ihan toiminut.

Loppu kyllä antoi esitykselle uuden tason. Se miellytti minua.

Ehkä syy oli myös tämän illan vedossa, mutta voisin luonnehtia esitystä ns. löysäksi farssiksi. Tässä tyylilajissa ajoitus on elintärkeä - jos toiminto X tulee sekunnin murto-osaa liian myöhään, hauskuus häviää. Komedian alalajina farssi saattaakin olla kaikkein hankalin.
Ainoa näyttelijä, joka tänä iltana pystyi tähän oli loistava Kristo Salminen. Muut henkilöhahmot jäivät väkinäisiksi, vaikka Maria Kuusiluoma pääsi herkuttelemaan paikoin pistävästi espanjalaisen kodinhoitajan roolissa.

Arto af Hällström suomensi ja ohjasi tämän Suomen kantaesityksen. Ohjaaja vastaa kokonaisuudesta, mutta tässä tapauksessa tuntuu siltä, että oli vain kasa erilaisia ideoita jotka eivät sopineet tähän teokseen.

Lavastus oli tyylikäs, muttei kuvastanut henkilöhahmoja tai heidän elämäänsä. Vasemmistoaatteellisia keskiluokkaisia, joiden asunnosta löytyy Le Corbusierin lähemmäs kymppitonnin sohva.
Yhtä aidolta vaikutti näytelmän pariskunta.
Palaset eivät vaan loksahdelleet esityksessä paikoilleen.

Tänään tupa oli lähes täysi. Näytökseen sattui jonkun koulun äidinkielen ryhmä. Lucky me. Yhdellä kuulokkeet korvissa, toiset ryntäävät väliajalla naulakoille jotta pääsevät ulos ennen kuin opettaja huomaa… Hienoa että nuoria viedään vielä teatteriin, mutta ehkä näytelmä olisi voinut olla toinen? En tiedä kuinka hyvin tämä kyseinen esitys markkinoi tämän päivän suomalaista laatuteatteria nuorille.

Yleisö mylvi naurusta pitkin esitystä. Itseeni tämä ei kolahtanut niin kovaa, mutta hei, ei kaikki iske kaikkiin.

Ps. Jos haluat oppia uudenlaista askellusta tai liittyä Monty Pythonista tuttuun hassun kävelyn ministeriöön, tarkkaile huolella Katariina Kaitueen hahmon liikehdintää.

Kristo Salminen ja Katariina Kaitue
Kuva: Tuomo Manninen