Santeri Kinnunen Kuva: Tapio Vanhatalo |
Näytelmässä ei ole väliaikaa, se kestää tunnin ja 30 minuuttia.
Näyttelijöitä on kolme. Einsteinina nähdään Santeri Kinnunen. Muissa rooleissa esiintyvät Pekka Huotari ja Joachim Wigelius.
Ohjauksesta vastaa loistava Kari Heiskanen, joka on ohjannut Helsingin Kaupunginteatteriin aiemmin muun muassa Hamletin, Metsäperkeleen, sekä yhden kaikkien aikojen hienoimmista teatterikokemuksistani, Enronin. Tälläkään kertaa Heiskasen ohjaus ei pettänyt, intensiteetti piti otteessaan alusta loppuun.
Visuaalisesti katselmus oli miellyttävä ja värimaailma oli tyylikäs. Valaistus toimi hienosti lempeän rauhallisen lavastuksen kanssa. Puvustus ja maskeeraus oli myös huippua - Kinnusesta saatiin hyvinkin Einsteinin näköinen (ja kuvista päätellen paljon vaikuttavammin kuin Pariisin kantaesityksen Einstein, ainakin ulkoisesti!)
Näytelmä tapahtuu toisen maailmansodan aikaan New Jerseyssa. Eräänlaiseksi älykkäiden ihmisten Jersey Shoreksi tätä voisikin kutsua, jos yritetään olla hauskoja. En tosin tiedä kuuluuko juuri nimenomaan se idioottimaisuus siihen formaattiin vai siinä esiintyviin ihmisiin... No, nyt menin sivuraiteille.
Pekka Huotari ja Santeri Kinnunen Kuva: Tapio Vanhatalo |
Myös tässä näytelmässä on äärimmäisen ajankohtainen poliittinen sanoma Euroopan nykytilanetta ajatellen. Vai onko joku erimieltä: vuonna 1938 natsi-Saksa miehitti Hitlerin johdolla Tšekkosloviakiasta alueita, jossa asui saksalaisvähemmistöjä…
Ja mitä tekivät muut valtiot? Ei mitään. Tai oikeastaan kirjoittivat sopimuksen, että se on ihan ok. Menossa mukana mm. jopa Iso-Britannia ja Ranska.
Ei auta kuin toivoa, että historia ei toista itseään.
Entä mikä se Einsteinin rikos sitten oli, vai oliko sitä edes? En mene siihen, koska en halua paljastaa näytelmästä mitään mikä saattaisi pilata itse kokemusta. Historiasta tai hyvästä teatterista kiinnostuneet, käykää tsekkaamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti