Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (2014)

Tammi 2014

Japanilainen Haruki Murakami on tällä hetkellä yksi maailmankirjallisuuden suurimpia nimiä. Hän on keikkunut vuosia veikkauslistojen kärjessä Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, vielä toistaiseksi kunniaa saamatta. Murakami löi läpi elokuvaksikin päätyneellä Norwegian Wood -romaanilla, jonka jälkeen hänen kynästään ovat syntyneet muun muassa 1Q84 -sarja, sekä ylistetty ja palvottukin teos, Kafka rannalla.

Murakamin teoksia julkaisee Suomessa Tammi.
Hän lukeutuu Keltaisen kirjaston -kirjailijoihin.
En ole aiemmin lukenut hänen teoksiaan, mutta Värittömän miehen vaellusvuosien (Shikisai o Motanai Tazaki Tsukuru to, Kare no Junrei no Toshi) jälkeen on varmaan pakko. En malttanut yöllä käydä nukkumaan kun luin tätä.

Kirjan päähenkilö on Tsukuru Tazaki. Teininä hän kuului viiden tiiviiseen ystäväporukkaan. Yllättäen nämä neljä muuta sulkevat Tsukurun täysin ryhmän ulkopuolelle jättäen hänet yksin. Syytä ei Tsukurulle koskaan kerrottu. Useita vuosia myöhemmin, unelmansa kaikessa hiljaisuudessa toteuttanut Tsukuru tapaa naisen, joka rohkaisee häntä kohtaamaan menneisyytensä - tapaamaan kaikki neljä, yksi kerrallaan, ja pyytämään selvitystä hänen hylkäämiselleen. Meitä suomalaisia kiinnostaa varmasti erityisen paljon hänen matkansa Suomeen, Helsinkiin ja Hämeenlinnaan.

Haruki Murakami
Kuva: Elena Seibert

Murakamin teoksista tämä on ensimmäinen, joka on käännetty suoraan japaninkielestä. Se on hienoa, sillä käännös on erittäin laadukas. Siitä kiitos kuuluu Raisa Porrasmaalle. Luulen, että kirjan tekstin runollisuus ja kauneus löytyy nimenomaan myös alkuperäiskielen versiosta.

Värittömän miehen vaellusvuodet sai minut ajattelemaan toden ja epätoden häilyvää rajaa; esimerkiksi ovatko unet totta,vai tuottaako alitajunta pelkkiä valheita? Onko alitajunta yleensä tukahdutettua tietoisuutta tai unohtuneita ajatuksia? Jos on ihmisiä, jotka ovat luotuja elämään yksin, olenko minä sellainen? Voiko siihen vaikuttaa itse vai onko se kohtalon sanelemaa. Onko kohtaloa?

Minä uskon, että on. Kaikella on tarkoituksensa.

Suoraan sanoen rakastin tätä kirjaa. Tsukuru ei tunne itseään, ja luulen sen olevan yksi niistä syistä miksi samaistuin hahmoon hyvinkin paljon. Elämä jossain määrin kun on itsensä löytämistä, kadottamista ja uudelleen etsimistä.
Luen fiktiota surullisen vähän, mutta tänä vuonna olen kunnostautunut sen saralla onneksi aika hyvin - suurin piirtein puolet tänä vuonna lukemistani kirjoista ovat fiktiivisiä. Ja seasta löytyy klassikoita, joihin uskon tämänkin kirjan tulevaisuudessa lukeutuvan.

Värittömän miehen vaellusvuodet on hienosti rakennettu mestariteos, joka odottaa lukijaansa.

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Tammi, Keltainen kirjasto 2014. 336 sivua.