Helsingin kirjamessuilla en saanut katsettani eräästä kirjasta irti. Ensiksi vain selailin sitä, mutta minun oli palattava kirjan luokse. Ja vielä kerran.
Tämä kirja oli valokuvataiteilija Mika Honkalinnan uutuusteos Taigalunta - Taiga Snow.
En pysty, en kykene kirjoittamaan niistä hengästyttävän hienoista kuvista mitään. Haluaisin antaa kuvien puhua puolestaan, mutta se ei tekijänoikeusjuttujen vuoksi ole mahdollista.
Hiiripöllö ja myyrä / kuva: Mika Honkalinna |
Lakimetsän kuutamo / Kuva: Mika Honkalinna |
Kirjasta ei puutu väriä. Sen aurinko, revontulet ja elämä valaisee jokaisen sivun. Hurmos. Nuoska. Tuisku.
Taigalumen tekstit on sekä suomeksi että englanniksi. Tarinat johdattavat lumen äärelle, toimivat kuvien tukena kertoakseen tarinaa. Taigalumen keskellä kohdattavista eläimistä, esimerkiksi. Oravia, lintuja, poroja... He kaikki toimivat kirjan kertojina.
Haastan kaikki valokuvasta kiinnostuneet tutustumaan tähän helmeen. Kirjaa lukiessa ja ihastellessa ei kuitenkaan tule kylmä. Olo on rauhallinen ja lämmin. Jos viitsin tähän hyvin blogimaisesti sanoa, niin tämä on todellinen fiilistelykirja.
Onko mikään kauniimpaa, kuin koskematon lumi? Tämä kirja tuoksuu raikkaalle pakkaselle ja jäälle.
Se kuulostaa hangessa narskuvalta askeleelta ja kotkalta.
Kaipuu saunaan.
Tykkyaihki / Kuva: Mika Honkalinna |
Taigalunta tarjoilee hengästyttävää kauneutta.
"Lumi kantaa. Jänön jälki on jotenkin kepeän varovainen rikkumattomalla hangella. Uusi lumi on juuri ja juuri kantanut. Lumen painuttua kasaan ja säätilan käytyä hetken nuoskalla se kantaa kookkaammankin kulkijan."
Mika Honkalinna: Taigalunta - Taiga Snow
Docendo 2015. 144 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti