Billy Elliot lähtee lentoon Helsingin Kaupunginteatterilla

Antti Keinänen ja Lassi Hirvonen
Kuva: Mirka Kleemola

Tätä kirjoittaessani olen yhdistellyt kahta näkemääni esitystä ja kokoonpanoa.

Lienee sanomattakin selvää, että mikäli jokin suomalainen teatteri saa oikeudet esittää yhtä maailman suurinta, menestyneintä ja parhainta musikaalia, paineet ovat valtavat.

Paineita syntyy yleisön odotuksista, esitysoikeuksien valvojilta, taiteelliselta työryhmältä, sekä tietysti talousosastolta, koska halpaa lystiä tämän mittakaavan esitykset eivät ole.

Billy Elliot the Musical sai ensi-iltansa Lontoon West Endissä vuonna 2005, vain viisi vuotta Stephen Daldryn menestyselokuvan jälkeen. Alkuperäinen elokuvaversio ei kuitenkaan ollut musikaali. Kun sitä ryhdyttiin suunnittelemaan, ohjaaja Daldry ja käsikirjoittaja Lee Hall ottivat mukaan muusikkolegenda Elton Johnin, joka on aiemmin säveltänyt kappaleita musikaaleihin Leijonakuningas ja Aida.

Musikaaliversion olen nähnyt vain kerran. Se oli viime vuonna, tosin taltiona West Endistä Finnkinon teatterissa. Taltio ei koskaan aiheuta samaa reaktiota kuin oikea teatteri, mutta se oli silti pysäyttävän hieno kokemus. Kuinka Billy Elliot voisi onnistua suomalaisilla resursseilla? Voiko musikaalia edes suomentaa luontevasti? Suomessa ainoastaan Helsingissä ja Tampereella on niin korkeatasoisia musikaaleja tuottavia teattereja, että se voisi onnistua.

Helsingin Kaupunginteatteri toteutti musikaalin hienosti. Esitys oli nautittava, viihdyttävä, koskettava ja yllätyksiä tarjoava jopa vanhojen konkarien osalta. Huomasin esimerkiksi kuinka haastavampi rooli tekee Risto Kaskilahdelle hyvää - vastaavaa roolisuoritusta en Kaskilahdelta ole nähnyt.

Lassi Hirvonen / Kuva: Mirka Kleemola

Ensemble toimi hyvin ja Mikko Vihma. Yksi esityksen parhaista roolisuorituksista - ja mikä ääni!
Mieleeni tässä kokoonpanossa jäi myös Unto Nuora, Jonna Järnefelt ja Panu Vauhkonen. Well done!
Antti Keinänen tanssi aikuisen Billyn roolin. On luontevaa puhua Keinäsestä ja kylmistä väreistä samassa lauseessa - huipputanssia on ilo nähdä teatterilavalla.

Mutta Leena Uotilan rooli Billyn mummina! Rakastan Uotilaa, hän tuntuu näyttelevän aina nappiin. En ainakaan koskaan ole todistanut häntä heikompana hetkenä. Uotilan mahtava versio Grandma's Songista on niin hieno.

Lapsinäyttelijät onnistuivat hyvin. Siiri Kaskilahdella on edessään valoisa tulevaisuus näyttelijänä, jos hän itse niin tahtoo. Debbien roolin hän ainakin veti sen tason luontevuudella ja ajoituksella.
Amos Brotherus sopi Billy Elliotin rooliin oikein hyvin. Tanssitaustan huomaa, tanssit olivat väkeviä, kuten laulutkin. Eniten pelkäsin kuinka Billyn ystävän, Michaelin, roolin tekijä onnistuu. Rooli on nuorelle todennäköisesti haastavin, sillä komediantaju täytyy olla näyttelijällä väkevä. Luca Elshout oli Michaelina showmies ja veti homman nappiin. Hillitön ja onnistunut roolisuoritus.

Kuten ehkä päätellä voi, tämä on yksi suosikkimusikaalejani. Aihe ja teemat eivät ole haihattelua, vaan vahvoja ja aitoja. Musiikki on loistavaa alusta loppuun. Suosikkibiisejäni musikaalissa on menevät ja hauskat Merry Christmas Maggie Thatcher (Hyvät joulut Maggie Thatcher), Expressing Yourself (Itseilmaisua), sekä koskettavat Grandma's Song (Mummin laulu), The Letter (Kirje) ja tietysti Electricity (Sähköä).

Henrik Björklund ja Luca Elshout / Kuva: Mirka Kleemola

Suomennos toimi yllättävän hyvin, mutta pari kertaan korvaan särähti, ja kovaa. Esimerkiksi suomeksi Sähkössä (Electricity) lauletaan "Tunnen kipinän, sähkön ritinän" mikä tuntui vaan pahalta.

Minua suunnattomasti on ärsyttänyt tämä kiroilukeskustelu, mikä velloo esityksen ympärillä. Marco Bjurströmkin on huomauttanut, että tässä kiroillaan liikaa. Vitut.
Se kuuluu elämään. Teatteri ei ole täällä toimiakseen esimerkkinä nuorille. Jos "suuressa maailmassa" mietittäisiin kirosanoja ja ryhdyttäisiin sensuroimaan taideteosta sen perkeleen tähden, ei mistään tulisi mitään. Suomalaiset yrittävät aina ollaa niin helvetin esimerkillisiä. Se söisi esityksen tehoa, siksi todennäköisesti Lee Hall ja Stephen Daldry ovatkin ne saatanalliset säkeet sinne alunperin jättäneet. Huomasin kyllä, että Expressing Yourselfistä oltiin jätetty Billyn välihuuto "Shut up you puff" pois. Ehkä se on sitä siistimistä...

Lavastuksen toteutus toimi niin ikään hienosti. Kaiken kaikkiaan Billy Elliotista voi sanoa sen, että on hienoa toivottaa hänet tervetulleeksi Suomeen. Olisi saanut jatkua pitempäänkin, se olisi ollut ansaittua.

Tähän loppuun on osuvaa heittää sitaatti kappaleesta Expressing Yourself:

Everyone is different
It's the natural state
It's the facts, it's plain to see,
The world's grey enough without making it worse
What we need is individuality.

Amos Brotherus / Kuva: Mirka Kleemola

Easter egg: