Alaston Suomi

Tämä ei ole maksettu mainos Docendolle tai Black Horselle

Sanon sen tässä nyt, mustaa valkoisella: Riisuttu Suomi saattaa olla koko vuoden ajankohtaisin ja tärkein kirja.

Vuosi 2015 - Suomi ja koko maailma on jakautunut kahtia, kolmia, neliä... Useisiin eri paloihin. Kaikki tekee väärin yrittäessään tehdä oikein. Kun osoittaa tukea toisille, näyttää persettä toisille - tai niin ainakin halutaan tulkita. Jos puhuu pakolaisten puolesta on suvakkihuora, jos äänestää Perussuomalaisia on rasisti. Tänä päivänä nähdään vain vastakohdat. Siksi tämän kirjan aika on nyt.

Arman Alizad ja Meeri Koutaniemi ovat lähteneet tutkimaan vastapareja uusimmassa teoksessaan Riisuttu Suomi. Alizad myönsi, että työnimeksi ajateltiin jossain vaiheessa Alaston Suomea, kunnes ajatuksesta luovuttiin... No... Jostain syystä.

Riisuttu Suomi riisuu ympäriltä kaiken turhan, sukeltaen kaiken ytimeen - ihmiseen. Oli kyseessä vanki, poliisi, huora, helvetin enkeli - kuka tahansa, Arman ja Meeri ovat päättäneet selvittää kuka on ammatin tai sen mielikuvan ytimessä. Jokaisessa ihmisessä on jotakin hyvää, jokainen nainen tai mies on ammattinsa takana ihminen. Elinkautisvanki on ihminen, joka on ajautunut tilanteeseensa useiden sattumien seurauksena.

Kirjassa käydään dialogia kahdessa eri ulottuvuudessa:
1) Armanin ulottuvuudessa tekstin keinoin: Arman haastattelee

Meeri Koutaniemi ja Arman Alizad / Kuva: anastettu Docendon fb-sivulta

2) Meerin ulottuvuudessa kuvien keinoin: Meeri valokuvaa

Teokseen on löydetty haastateltavaksi tavallisia ihmisiä (jokainen meistä on tavallinen, mutta pointti on varmaan ymmärrettävä) ja jokaisesta on saatu kiinnostava esiin. Täytyy osata vain kysyä oikeat kysymykset. Arman on erinomainen toimittaja.

Kuten myös Meeri. Hänen potrettinsa eivät ole pelkästään upeita potretteja - useasti ne ovat taidetta, jotka täyttäisivät näyttelyn. Näissä kuvissa todella olisi siihen ainesta. Jokainen ihminen on kaunis, jopa se naapurin mulkku Masa joka ei koskaan moikkaa.

Kaikki tarinat koskettavat, mutta viimeinen luku, jossa terminaalipotilas Soile Myllykangas pääsee ääneen, on kaikkein riipivin. Se saa ajatukset kulkemaan, selkeästi ja sumussa samaan aikaan. Poikkeuksellinen haastattelu. Soile olisi lopputuloksesta ylpeä.

Viljelen paljon suuria sanoja kuten ihminen, kauneus ja niin edelleen, mutta toivon ettei kukaan pelkää tarttua tähän kirjaan. Mielestäni tälle ei edes ole kohdeyleisöä, koska se on kaikille.
Luulen, että kuka tahansa voisi saada tästä paljon itselleen, jopa muissa maissa. Minä todella uskon tähän teokseen. Tätä kirjaa pitäisi jakaa jokaiseen kotitalouteen.

On turha pelätä.
Mitään.

Arman Alizad ja Meeri Koutaniemi: Riisuttu Suomi
Docendo 2015. 160 sivua.

Ps. Jos haluttaa, käy lukemassa sepustukseni Armanin maailma -kirjasta.