sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kansallisteatteri: Kuningas kuolee

Jukka Puotila
Kuva: Stefan Bremer
Kun tämä Eugéne Ionescon (1909-1994) klassikko sai ensi-iltansa joulukuussa 2013, mieleni oli murtunut ja näytin toisinaan todennäköisesti samalta kuin Jukka Puotila viereisessä kuvassa. Opiskelin vielä Lahdessa, enkä ehtinyt käydä teatterissa juuri ollenkaan. Toivoin pääseväni katsomaan esityksen alkuvuonna, mutta näin vain punaista - loppuunmyyty koko kevään.

Ionesco on yksi tunnetuimpia absurdin teatterin kirjoittajia. Hänen kuuluisimpiin teoksiinsa tämän Kuningas kuolee -näytelmän ohella kuuluu muun muassa Kalju laulajatar, sekä Tuolit.

Vielä pienenä knoppitietona, Broadwaylla Kuningas kuolee (Le Roi se meurt) tunnetaan nimellä Exit the King, ja vuonna 2009 päärooleissa nähtiin Geoffrey Rush, sekä Susan Sarandon. Rush voitti roolistaan Tony-palkinnon.

Kansallisteatterin versiossa näemme kuningas Bérenger I:n roolissa Jukka Puotilan. Tapojensa mukaan hän tekee hienoa roolityötä; valtansa menettänyt kuningas, joka ei ehkä selviä näytelmän loppuun asti.
Minka Kuustonen, Jukka Puotila ja Paula Siimes
Kuva: Stefan Bremer

Kaikki näyttelijät tekevät hienoa työtä, ei sen puoleen. Minka Kuustonen on kuninkaan toisena vaimona, sydämen ensimmäisenä varsin mainio, kontrastinaan Paula Siimeksen loistavalle kuninkaan ensimmäiselle vaimolle kuningatar Margueritelle. Näiden kahden hahmon keskinäistä eripuraa oli mahtava seurata. Erityisesti Siimes nousi ehdottomasti näytelmästä suosikikseni!

Näytelmä oli hienosti ohjattu ja kiitos siitä kuuluu Minna Leinolle. Olin aivan fiiliksissäni siitä kuuluisasta kellosta, joka esityksen alkaessa lähti käyntiin - näytelmä loppuu tasan tunnin ja 32 minuutin päästä. Samalla näytöllä näkyi hillittömiä tekstejä, jotka mainiosti tukivat hulluja tapahtumia näyttämöllä - mutta kuten näyttö ja käsiohjelma mm. sanovat "tekstitys ei edesauta esityksen ymmärtämistä".

Minulta meni varmasti paljon ohi, mutta sain kyllä koppejakin monesta jutusta.
Kaikkien kuulopuheideni jälkeen tosin odotin vielä absurdimpaa tulkintaa tästä versiosta.

Kuoleman odotus jäi päällimmäisenä päähäni; mitä tehdä viimeisillä hetkillä? Mitä edes pystyy tekemään? Voiko sitä itse edes käsittää… Ja ajatteleeko silloin muita, onko enää mitään väliä minkälaisen maailman jättää jälkeensä. Jos eläessään ei ajatellut näitä asioita, tuskin viimeisinä hetkinäkään.

Kuningasta, joka ei suostunut luopumaan kruunusta vielä kun pystyi, voi verrata nykypoliitikkoon. Kruunusta ei vallanhimossa ja ahneuksissaan suostuta luopumaan ja kaikki menee päin helvettiä.
Eduskunta ja muut julkiset virat ovat täynnä pieniä kuningasbérengereitä. Venäjää hallitsee yksi iso.

Tässä teoksessa tapahtumiilla ei ole merkitystä, ainoastaan sisältö ratkaisee.

Jukka Puotila ja Marja Salo
Kuva: Stefan Bremer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti