maanantai 11. tammikuuta 2016

David Bowie oli tähti ainoa laatuaan

Kello kymmenen maissa heräsin suureen järkytykseen, aivan kuten niin tavattoman moni muukin: David Bowie on kuollut.

Se vaatii sulattelemista.

Muistan kuinka äitini kehui aina Bowien musiikkia kun olin lapsi. Lapsena en kuunnellut musiikkia ollenkaan, jostain syystä en pitänyt siitä. Joskus 15-vuotiaana rupesin kuuntelemaan musiikkia enemmän, tutustuen siihen maailmaan suurten nimeltä tunnettujen ja lähipiirissä kehuttujen artistien avustuksella. Bowie oli luonnollisesti yksi heistä.

Ensirakkauteni oli Starman, yhdeltä kaikkien aikojen suosikkilevyltäni Ziggy Stardust and the Spiders From Mars. Myöhemmin mukaan tuli tietysti muita klassikkoja; Life on Mars, Ashes to Ashes, Space Oddity, Heroes, Let's Dance, Wild is the Wind ja Aladdin Sane. Ystäväni (jolta sain ensimmäiseksi kuulla suru-uutisen) kanssa katsoimme kirjastossa Best of Bowie -DVD:n musiikkivideoita. Yksi "meidän biiseistämme" oli ja on edelleen Mick Jaggerin kanssa esitetty cover Dancing in the Streets.

Väitän, ettei kenelläkään toisella artistilla ole ollut samanlaista uraa kuin Bowiella. Ajatellaan esimerkiksi kaikkia niitä lukuisia eri musiikkityylejä. Bowie teki juuri sitä mitä halusi. En tunne eri musiikkityylejä kovin hyvin, mutta esimerkiksi mestarin monisäkeisen uran aikana on mainittu useita eri genrejä, kuten rock, glamrock, soul, funk, uusi aalto, pop, elektroninen, jazz, neoklassismi...

Teki Bowie mitä tahansa, työ oli taiteellisesti kunnianhimoista ja tinkimätöntä. Ajatelkaa vaikka Berliini-trilogiaa! (Low (1977) - "Heroes" (1977) - Lodger (1979)).

Musiikin lisäksi Bowie vaikutti muodin ja elokuvien maailmassa, näytellen kymmenissä elokuvissa, kuten Merry Christmas Mr. Lawrence, Labyrintti ja The Prestige. Bowie oli erilaisten, erikoisten ja omalaatuisten ääni. "On ok olla erilainen, katsokaa vaikka Bowieta."

Uran kiinnostavimpia juttuja omasta mielestäni oli kuitenkin jälkipuolisko. Keikoilla ei esitetty kovinkaan monia hittejä, pikemmin uutta materiaalia. Jo sillä Bowie osoitti ettei koskaan halunnut ratsastaa rikkaalla historiallaan, pikemmin luoda jatkuvasti uutta, keksiä ja kokeilla. Tehdä jotain eri tavalla.

Loistavat 'Hours...' (1999), Heathen (2002) ja Reality (2003) olivat viimeiset albumit ennen niin sanottua eläköitymistä. Ilman mitään merkkejä uudesta tuotannosta, The Next Day julkaistiin vuonna 2013, 10 vuotta edellisen albumin ja musiikillisen hiljaiselon jälkeen. Comeback oli menestys ja omasta mielestäni yksi uran kohokohdista.

Keikkoja ei kuitenkaan ollut luvassa, eikä sen kummemmin haastatteluja. Viimeinen live-esiintyminen oli hyväntekeväisyysgaalassa vuonna 2006. Bowie halusi vain tehdä musiikkia. Bowien kerrotaan sairastaneen syöpää puolitoista vuotta, eli tieto sairaudesta tuli ilmeisesti puolessa välissä vuotta 2014.

Sairaus pysyi kuitenkin salassa. Pari päivää sitten, Bowien 69-vuotissyntymäpäivänä, julkaistu (kirjoitettuna Blackstar) oli ilmeisesti siis tarkoitettukin jäävän miehen viimeiseksi albumiksi. Näin jälkiviisaana vahvan kuolema-teeman huomaa vielä selkeämmin. Monet fanit pitävät viimeisintä singleä, Lazarusta, hyvästeinä. Hyvästeiksi tulkittava on myös -albumin viimeinen kappale I Can't Give Everything Away.

Salaisuudeksi jäi oliko The Next Dayn jälkeen tarkoitus jatkaa uraa aktiivisesti, kuten itse luulen. Tuliko sairaus uuden alun tielle? Oli kuinka hyvänsä, perintö on valtava. Nähtäväksi jää myös saako musiikkimaailma nauttia ennenjulkaisemattomasta materiaalista, vai jääkö julkaisut tähän.

Facebook-feediäni seuranneena on ilo nähdä kuinka lähes jokaisella on oma Bowie-suosikkinsa. Jokaiselle jotakin. Olen bongannut ainakin kappaleet Rebel Rebel, Port of Amsterdam, Lazarus, Starman, Blackstar, Life on Mars?, Sound and Vision, The Prettiest Star, Cat People (Putting Out Fire)...

David Bowie ei ollut rokkari tai poppari, hän oli muusikko. Korvaani särähtää kun joku sanoo Bowien olleen nero tai legenda - mutta ainoastaan koska se tuntuu minusta vähättelyltä. Uskon Bowien musiikilla ja olemassaololla olleen suurempi vaikutus maailmaan ja musiikkiin kuin heti pystymme näkemäänkään. Todellinen ikoni.

Vaikka Bowie kävi Maassa vain pyörähtämässä, hän jäi tänne ikuisesti.
           

                                                        David Bowie
                                         1947-2016