tiistai 12. elokuuta 2014

Robin Williams 1951-2014

Edellisessä postauksessani sanoin, että minulla on muutamia kirjoitusaiheita mielessäni. Tämä ei ole yksi niistä.
© AMPAS

Tänä aamuna työmatkallani luin tämän kamalan ja odottamattoman uutisen Robin Williamsin
kuolemasta. Shokkia kesti muutama tunti, ruokkiksella vasta itkin.

Minulle hän oli lapsuuteni merkittävimpiä näyttelijöitä. Joku muistaa hänet parhaiten draamoista Garpin maailma tai Kuolleiden runoilijoiden seura, toinen komedioista Neukku New Yorkissa tai Mrs. Doubtfire tai 1970-luvun lopun Mork & Mindy -tv-sarjasta.
Robin Williamsissa on kaikille jotakin.

Flubber, 1997
Minulle hän aika pitkälle edusti 1990-luvun Hollywoodia, sellaisena jota itse lapsena arvostin. Hänen roolinsa aikuiseksi kasvaneena Peter Panina Steven Spielbergin Hook -elokuvassa, vanhaksi sisäköksi pukeutuvana Mrs. Doubtfirena samannimisessä Chris Columbuksen tekeleessä, tai "hulluna professorina" Flubberissa. Flubber tuli Suomessa elokuvateattereihin ja McDonald's -leluhyllyihin minun ollessa 5 vuotta. Ja Flubberhan oli kaikkein siisteintä. Ja tietenkin Jumanji. Se oli mulle ehkä se suurin.

Teininpänä aloin ymmärtää hänen vakavien rooliensa päälle. Äitin suosikit Kuolleiden runoilijoiden seura ja Good Morning, Vietnam tuli hankittua DVD:nä. Yhteen vaiheeseen kuuntelin loopilla tätä esiintymistä Oscar-gaalassa vuonna 2000, jolloin Williams esitti paras laulu -ehdokkaan South Park -elokuvasta.

Viimeiset 10 vuotta Williams esiintyi pääosin b-luokan komedioissa ja draamaelokuvissa, kuten The Final Cut, Naimalupa, Old Dogs, sekä Yhdet häät ja neljä anoppia. Sen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä, sillä hän teki toinen toistaan unohtumattomampia roolisuorituksia ensimmäisinä vuosikymmeninään. Aktiivisena näyttelijänähän hän ehti toimia noin 35 vuotta.

Mork & Mindy
Williamsin lapsuudesta sen verran, että hän syntyi 1951 varakkaaseen perheeseen ja oli yksinäinen lapsi. Hän leikki pääosin itsekseen ja huomasi nauttivansa muiden naurattamisesta. Pian hän alkoi tehdä äidilleen erilaisia jekkuja. Omien sanojensa mukaan hänen äitinsä sai hänet aina nauramaan.

Hän aloitti, kuten monet amerikkalaiset koomikot, stand upilla ja sai pieniä rooleja, mm. tv-sarjasta Onnen päivät. Hänen Mork hahmonsa nousi niin suosituksi, että se sai oman spin off-sarjansa Ystäväni avaruudesta (Mork & Mindy), joka pyöri vuosina 1978-1982 neljän kauden verran.

Garpin maailma: Glenn Closen kanssa
Vuonna 1982 Williams löi läpi elokuvanäytte
lijänä saadessaan päärooli John Irvingin romaaniin pohjautuvasta elokuvasta Garpin maailma.

Viiden vuoden aikana elokuvarintamalla ei hänen osaltaan tapahtunut paljoa merkille pantavaa, mutta 1987 Good Morning, Vietnam muutti kaiken. Robin Williams sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa parhaasta miespääosasta.

Good Morning, Vietnam











Vuonna 1989 ensi-iltansa sai monien palvoma Kuolleiden runoilijoiden seura, josta Williams sai toisen Oscar-ehdokkuutensa.

Kuolleiden runoilijoiden seura



1990-luvulle tultaessa hetken vielä draaman parissa pysytellyt Williams teki hienoja roolitöitä upeissa elokuvissa, kuten Heräämisiä (1990) ja The Fisher King (1991), joista jälkimmäisestä vielä kolmas Oscar-ehdokkuus.


Heräämisiä, 1990. Robert De Niron kanssa























Hook, 1991. Dustin Hoffmanin kanssa
Ilmeisesti pienten lastensa takia hän halusi siirtyä tekemään kevyempiä elokuvia, sillä tässä kohtaa on huomattavissa suunnan muutos. Tulee Hook ja rooli Peter Panina.
Elokuva Toys ja Mrs. Doubtfire - isä sisäkkönä.

                          Ääniroolit 1992 vuoden animaatioissa FernGully ja Aladdin.
90-luvun puolivälin jälkeen saamme nauttia Jumanjista, Lainahöyhenistä, yhteistyöstä Woody Allenin kanssa elokuvassa Harry pala palalta, Flubberista…

Vuonna 1997 Williams teki roolin pienessä indie-elokuvassa Good Will Hunting, jonka käsikirjoituksesta vastasi kaksi uutta elokuvateollisuuden kasvoa, Matt Damon ja Ben Affleck.
Elokuva toi Williamsin takaisin vakavan draaman pariin, jonka seurauksena hän voitti ensimmäisen ja ainoaksi jääneen Oscarinsa, parhaasta miessivuosasta.

                            "This might be the one time I'm speechless"
Patch Adams, 1998. Philip Seymour Hoffmanin kanssa
Elokuvaa seurasi kaksi kriitikkojen inhokkia, joista itse pidän. Rakastan erityisesti loistavaa Patch Adamsia. Tosi tapahtumiin pohjautuvaa elokuvaa lääkäristä, joka tutkii naurun parantavaa voimaa. Elokuvassa Williamsin roolihenkilön huonetoveria näytteli muuten myös tänä vuonna menehtynyt Philip Seymour Hoffman.
Toinen elokuva on Jakob - valehtelija.

Vuonna 2002 hän teki kolme hienoa, erittäin synkkää elokuvaa. One Hour Photo, Smoochy, sekä Insomnia.

Insomnia, 2002. Al Pacinon kanssa
Insomnian jälkeen alkoi Williamsin alamäki niin uralla, että henkiökohtaisella tasolla. Ja tässä on selkeä rajanveto, nimittäin vuonna 2003 hän alkoi taas juoda 20 raittiin vuoden jälkeen (myös Philip Seymour Hoffman pysyi kuivilla reilut 20 vuotta ennenkuin ratkesi vuonna 2012, johtaen siihen minkä hyvin tiedämme).
Vuonna 2006 hän aloitti vieroituksen.
Terveysongelmat jatkuivat, ja vuonna 2009 hän läpikävi aorttaläpän leikkauksen.
Omien sanojensa mukaan hän ei kuitenkaan koskaan alkanut käyttää kokaiinia uudestaan.

Mielestäni ainoa loistava elokuva tältä ajanjaksolta on vuoden 2006 The Night Listener. Trilleri yöradiojuontajasta. Brilliant.

Viimeisinä vuosina Williamsin näki Night at the Museum -elokuvissa, sekä kehutussa The Butlerissa (2013) presidentti Dwight D. Eisenhowerina. Viimeisiksi päärooleiksi jää ilmeisesti tänä vuonna ensi-iltansa saavat The Angriest Man in Brooklyn, sekä Merry Friggin' Christmas.

Nyt valikoitu filmografia, nämä leffat kannattaa ainakin katsoa:

Kun kirjoitan tätä, kuolinsyy ei vielä ole tiedossa. Kyseessä on ilmeisesti itsemurha ja itse aiheutettu tukehtuminen. Williams kärsi masennuksesta. Hän kuoli 63 vuotiaana.
(edit: juuri tuleen tiedon mukaan hänet löydettiin hirttäytyneenä vyöhön. Toisessa ranteessa oli viillon jälkiä ja partaterä jossain lähettyvillä. Liian traagista.)

Robin Williams oli monipuolinen, niin komiikan kuin draaman taitaja, loistava imitaattori ja parhaimpia improvisoijia. Otetaan esimerkiksi Hengen rooli Aladdinissa: Williams kehitti kuulemma n. 80 % repliikeistään elokuvassa, ja vasta sen jälkeen päästettiin animaattorit puuhiinsa. Ainutkertaista, ainakin Disneyn kokoisissa tuotannoissa.

Williamsin uraa voisi luonnehtia itseasiassa aika shakespearemaiseksi - sisältää vahvaa tragediaa, sekä hulvatonta komiikkaa.
Urallaan Williams sai Oscarin, neljä Golden Globea, kaksi Emmyä, kaksi Screen Actors Guild -palkintoa, viisi Grammya, sekä Cecil B. DeMille -palkinnon elämäntyöstä.

Lepää rauhassa, O Captain, my Captain.

                   Robin Williams 1951-2014
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)