Paradise by the C

Ajatellaan, että huumeet ovat ongelma vain huono-osaisten keskuudessa. Tämä tietysti on yleinen harhaluulo, sillä kukapa muu sitä laadukkainta ja kalleinta kamaa ostaa kuin rikas.

Pirullisen kypsä ja ajankohtainen C on näytelmähelmi Kallion sydämessä. "Kansalaisten kohtaamispaikalla", Elokolossa, Toisella linjalla esitettävä pienoisnäytelmä sai alkusysäyksensä jo reilusti ennen Jari Sillanpään toilailuja. Jos sen tapauksen tuoma julkisuus toisi edes kourallisen ihmisiä katsomaan tätä esitystä, jotakin hyvää on tapahtunut.

Virginia Ensemblen C on Misa Palanderin käsikirjoittama ja ohjaama teos, jossa yläluokkaiset hyväosaiset karkeloivat. Kosteiden juhlien kosteat jatkot - nimettömäksi jäänyt, yliopistossa filosofiaa opettava herra saapuu kumppaninsa Honeyn kanssa Ykän ja Martan luokse. Näyttelijä, arkkitehti, opettaja ja lääketieteen kandidaatti. Kaikki fiksuja, päältäpäin hyvinvoivia ihmisiä.

Nerokkaasti Edward Albeen klassikonäytelmästä Kuka pelkää Virginia Woolfia? inspiraationsa saanut C on päivitetty tähän päivään onnistuneesti ja suurella herkkyydellä. Teoksen voisi kuvitella olevan lähes yhtä raskas näyttelijälle kuin Albeen mestariteos.

Onkin hienoa nähdä kuinka jokainen neljästä näyttelijästä onnistuu roolissaan: Riikka Koskinen hyökkäävänä, viettelevänä, mutta niin epävarmana näyttelijättärenä, Ville Hilska hiljaisena, tossun alla vakaasti istuvana arkkitehtinä, Joonas Lehikoinen viehättävänä ja karismaattisena opettajana, sekä kirsikkana kakun päällä Jalmari Savolainen indentiteetistään varmana, mutta herkkänä opiskelijana.

Kuva: Mikael Karkkonen

Näyttelijäntyö on luontevaa ja suurimmalti osin kliseisiin sortumatonta. Palanderin herkullinen ja haastava teksti antaa näyttelijöille tilaa luoda henkilöhahmoja - ylilyöntien pelko oli jälkeen päin ajatellen aiheellinen, mutta turha. Olen aina ollut sitä mieltä, että pienoisnäytelmässä näyttelijän todelliset kyvyt paljastuvat - se on eräänlainen tulikoe, koska ensemblen tai suurten lavasteiden taakse ei pääse piiloon ja hetkessä eläminen korostuu. Näyttämö ja näyttelijät ovat paljaita. Hilska, Koski-, Lehikoi- ja Savolainen tekivät tarkkaa työtä.

Mielipidekysymyksiä, mutta mielestäni on melkein aina eduksi jos käsikirjoittaja myös ohjaa oman tekstinsä. C antoi kuvan, että Palander on tiennyt mitä haluaa ja saanut sen. Käsikirjoitus on rakennettu hyvin ja kohtaukset jättävät toisilleen tilaa hengittää. Toisinaan kokoonpano vaihtuu, mutta pääosin se pysyy samana ja kaikki neljä henkilöä ovat samassa tilassa samaan aikaan, omine ongelmineen ja haluineen.

Milloin huumeiden käytöstä tuli salonkikelpoista? Puhutaan huumeiden viihdekäytöstä ja toiset hokevat ettei se ole alkoholia pahempi päihde. Populaarikulttuurissa huumeiden käyttö nähdään joskus jopa ihailtavana osana ihailtujen henkilöhahmojen tarinaa. Kun vanhat kiksit eivät enää riitä, on löydettävä uusia nautinnon lähteitä. Ei haluta "nukkuvaa, puolikuollutta elämää", vaan "kaikkea muuta". Halutaan pitää hauskaa, nähdä lohikäärmeitä, lentää ja keskustella kärpästen kanssa.

Kuva: Mikael Karkkonen

Kaikesta huolimatta C ei ole näytelmä pelkästään huumeista. Se on yhtä lailla näytelmä identiteetistä ja valta-asetelmista. Identiteetti- ja seksuaalikysymykset olivat itselleni näytelmän puhuttelevin anti - mikä saattaa osaltaan johtua siitä, että vihdoinkin aihetta käsiteltiin tuoreesta kulmasta ja rohkea hahmo esitti suorat, rohkeat ja hieman ehkä vanhanaikaiset kysymykset. Eivät kysymykset minnekään katoa, vaikka niitä ei kukaan esittäisi.

Jokainen hahmo oli silti samaistuttava, mikä osaltaan tarkoittaa tietysti sitä, että meissä jokaisessa asuu sekä Honey että Martta. Myös mitä liberaaleimmilla ihmisillä on konservatiivisia ajatuksia - ja toisinpäin. Maailma muuttuu Eskoseni - vitun nopeasti.

Näytelmästä ei rankasta aiheesta huolimatta puutu huumoria. Se osaltaan tuokin teokseen sen herkullisimman sysäyksen. Palander on onnistunut jättämään valistavan paasauksen pois, mikä jättää vastuun katsojalle. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta tällaisia näytelmiä katsoessa halu päästä takaisin lavalle on tuuperruttava. Mieleen muistuu miksi alunperin halusi näytellä. Perusasioiden äärelle. Varaa lippusi täältä.