Tervetullut näyttämöversio Westön historiallisesta romaanista

Kuva: Mitro Härkönen

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon voittanutta romaania Kangastus 38 (Otava, 2013) ylistettiin sen ilmestymisvuonna. Ilmestymisensä jälkeen ajankohtaisempana kuin koskaan, Kansallisteatterissa nähdään Kjell Westön romaaniin pohjautuva näytelmä, jonka näyttämösovituksen yhdessä ohjaaja Mikaela Hasánin kanssa on valmistanut Michael Baran.

Näytelmän keskiössä on asianajaja Claes Thune, joka toimii päällisin puolin tarinan kertojana. Tarinan varsinainen päähenkilö on kuitenkin salaperäinen rouva Wiik, jonka Thune palkkaa konttoristiksi asianajotoimistoonsa. Kun viikottain kokoontuva keskiviikkoklubi kokoontuu Thunen tomistolla, Wiik tunnistaa klubin jäsenistä yhden, joka on osana hänen omaa karmivaa menneisyyttään.

Antamatta spoilereita itse tarinasta, voin kertoa Kangastus 38:n kertovan ajasta toisen maailmansodan kynnyksellä palaten hätkähdyttäviin tapahtumiin Suomen itsenäistymisen jälkeen, aikaan kun kansa oli jakaantuneempi kuin koskaan. Eniten tästä kärsivät punaiset vangit ja poliittisesti valkoisten kanssa erimieliset yksilöt.

Mikaela Hasánin ohjaus on kompakti, mutta hieman tasapaksu. Lähes kolmetuntinen näytelmä ei jaksa pitää otteessaan tarinan mukaansatempaavuudesta huolimatta. Silti dialogi toimii mainiosti, näyttelijät tekevät loistavaa työtä ja esitys on kaiken kaikkiaan hyvä.

Kuva: Mitro Härkönen

Taustalla nähtävät videoprojisoinnit tukevat näytelmää, varastamatta huomiota tai ärsyttämättä katsojan silmää - ne tuovat historiallisen Helsingin käsinkosketeltavaksi kiinnostavan lavastuksen ja varmaotteisen puvustuksen kanssa.

Rouva Wiikinä nähdään kolme vahvaa naista: Noora Dadu, Edith Holmström ja Cécile Orblin. Jokainen tuo Wiikin roolin jotakin itsestään - roolihenkilöstä maalattu kuva rakennetaan mosaiikkimaisesti ja yhteispeli toimii päällisin puolin mainiosti. Tietty tarkkuus suorituksista vielä puuttuu (Kangastus 38 sai ensi-iltansa vasta viikko sitten), mutta se tulee esityksiä toistamalla korjattua.

Kilttinä ja sympaattisena asianajaja Thunena nähdään loistava Timo Tuominen. En tiedä miksi, mutta jostain syystä minulle tuli pakottava tarve nähdä Tuominen Kauppamatkustajan kuolemassa Willy Lomanin roolissa. Rooli olisi erilainen mitä häneltä on totuttu näkemään, ja uskoisin hänen saavan siitä paljon uutta irti. Tästä yhtälöstä voisi tulla jotakin häkellyttävän hienoa. Ping Mika Myllyaho.

Kristo Salminen tekee sen mitä Kristo Salmiselta odottaa - ei häntä helposti saa edes keksinkertaiseksi, niin loistavasta näyttelijästä on kysymys. Paikoin hänen juutalaisrunoilija Joachim Jaryn rooliinsa olisi toivonut hieman enemmän heittäytymistä, mutta silti Salmisen varma ja herkkä tulkinta koskettaa katsojaa.

Kaiken kaikkiaan Kangastus 38 on hieno valinta juhlistamaan 100-vuotiasta Suomea - ei ilmeinen, vaan uskalias ja tervetullut.

Tämän kirjoituksen myötä olen myös aloittanut Kangastus 38 -aiheisen kilpailun, josta voi voittaa Kangastus 38 -pokkarin Kjell Westön signeerauksella. Kilpailuun pääset tästä linkistä.

Kuva: Mitro Härkönen