Olen jakanut kaikki näkemäni festareilla esitetyt elokuvat kolmeen erilliseen blogipostaukseen teemoittain. Se oli mielestäni kaikkein järkevin tapa koota tämä hieno juhlavuosi. Teemat postauksille ovat seuraavat: Dokumentit, kotimainen fiktio ja ulkomainen fiktio. Järjestys on aakkosellinen ja numerointi juoksee.
1. Bill Frisell: A Portrait (2017)
Ohjaus: Emma Franz
Bill Frisell on yksi alansa arvostetuimpia muusikkoja. Erityisesti jazzkitaran virtuoosi esitellään dokkarissa ujohkona, asiansa osaavana musiikintekijänä. Frisellin ajatukset avautuvat katsojalle, kun hän valaisee muusikkoutensa ohella myös itseään.
Frisellin fanit saavat dokumentista varmasti paljon enemmän kuin satunnainen katsoja, sillä dokumentti on melko pitkä.
2. Chasing Trane: The John Coltrane Documentary (2016)
Ohjaus: John Scheinfeld
John Coltrane on yksi jazzin suurimmista nimistä. Arvostettu ja rakastettu ihminen muusikon takana nousee esiin mainiossa dokkarissa, jossa ääneen päästetään Coltranen itsensä lisäksi (äänenä Denzel Washington) haastatteluiden muodossa mm. Bill Clinton, Kamasi Washington ja Carlos Santana.
Suurin harmi on dokumentin pintapuolisuus musiikillisessa mielessä. Dokumentti on kerrassaan mainio, siitä voi nauttia niin satunnainen katsoja kuin jazzin ystävä, mutta katsojalle jätetään Coltranen musiikki niin sanotusti kotiläksyksi. Kappaleista ei dokumentissa saada kamalasti nauttia, koska laajojen kokonaisuuksien kuuntelemiselle ei jätetä aikaa.
3. Craigslist Allstars (2016)
Ohjaus: Samira Elagoz
Yksi Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin tämän vuoden parhaimmistoa on suomalais-egyptiläisen Samira Elagozin Craigslist Allstars. Mestarillinen dokumentti seuraa ohjaaja Elagozin ihmiskoetta, jossa sukelletaan Suomessa melko tuntemattomaan Craigslist-palveluun.
Craigslist-sivustolla pystyy käytännössä pyytämään mitä tahansa, aina ruohonleikkurista seksiin. Elagoz jätti sivulle ilmoituksen, jonka jälkeen hän sai yhteydenottoja ihmisiltä joiden kanssa hän tulee viettämään aikaa. Kamera kuvasi käsikirjoittamattomat kohtaamiset, josta syntyi milloin henkevää keskustelua, pilven polttelua tai seksiä. Rohkea ja jännittävä dokumentti, jossa katsoja jännittää varmasti yhtä paljon kuin ohjaajakin.
4. David Lynch: The Art Life (2016)
Ohjaus: Jon Nguyen, Rick Barnes, Olivia Neergaard-Holm
Twin Peaks on kaikille tuttu mestariteos, mutta David Lynchin hengästyttävän hieno kuvataide jatkaa siitä mihin Twin Peaks päättyy. Temaattisesti samankaltaista pensselin heilustusta ja häkkyröiden upottamista maalauksiin. Lynchiä voi kutsua todelliseksi taiteilijaksi, joka taitaa median kuin median.
Hän on lahjakas kuvataiteilija ja David Lynch: The Art Life on siitä todiste. Hänen maalauksensa heijastelevat kauhua, pelkoa ja ahdistusta, mutta myös toivoa paremmasta huomisesta.
5. Hobbyhorse Revolution (2017)
Ohjaus: Selma Vilhunen
Myönnetään se nyt heti kättelyssä: teini-ikäisten nuorten keppihevosilla leikkiminen aiheutti myötähäpeän tunteita. Keppariharrastuksesta syntynyt into ja yhteisöllisyys sai arvostamaan harrastajia. Selma Vilhusen dokumentti poistaa aiheeseen liittyvää stigmaa, mikä on hyvä.
Hobbyhorse Revolution on itsessään erittäin hyvin tehty dokumentti aiheesta, joka on yllättävän suosittua puuhaa. Ehkä siinä on jotain tekemistä juuri sen yhteisöllisyyden kanssa: harrastus on helppo, varmasti halpa ja se yhdistää ihmisiä, jotka ovat jollakin tapaa herkkiä tai jopa rikki.
Vilhunen on kerrassaan loistava elokuvantekijä, jolta odotan seuraavaa juttua pian.
6. Kasvot, kylät (2017)
Ohjaus: JR, Agnés Varda
Kaksi erilaista taiteilijaa, muraali- ja kuvataiteilija JR, sekä legendaarinen, ensi vuonna Oscar-palkinnon elämäntyöstään saava Agnés Varda matkustavat Ranskan maaseudulla haastatellen tavallisia ranskalaisia ihmisiä.
JR nappaa heistä kuvia ja suurentaa ne talojen ja rakennelmien seiniin. Ihmiset puhuvat henkeviä ja kertovat elämäntarinaansa. Kasvot, kylät näyttää hyvältä, mutta on rytmiltään hyvin hidas - keskittymiskyky saattaa olla koetuksella.
7. Perkele! Kuvia Suomesta. (1971)Ohjaus: Jörn Donner, Erkki Seiro, Jaakko Talaskivi
Kotimaisen dokumentin klassikko Perkele! Kuvia Suomesta. on yksi uraa uurtavimmista jutuista mitä Suomessa on tehty. Dokkarissa kierretään Suomea 1970-luvun alussa ja tallennettaan ajankuvaa, ihmisten mielipiteitä ja asenteita.
Perkele! on äärimmäisen kiinnostavaa katsottavaa tänä päivänä, mutta toki se herättää myös vahvoja vastatunteita: kun näin elokuvan erikoisnäytöksessä Orionissa, eräs nainen ampaisi teatterista ulos kun kohuttu seksikohtaus Lahdessa tapahtui elokuvan loppupuolella.
Emme tiedä mitä leikkauspöydällä tapahtui, mutta dokumentissa nähtävien tapahtumien valossa kyseessä saattoi olla jopa raiskaus. Jörn Donner itse myönsi, että jättäisi mauttoman kohtauksen tänä päivänä kokonaan pois. On mainittava, että Donner ei itse ollut mukana Lahden kuvauksissa. Tätä kohtausta lukuunottamatta dokumentti on merkittävä katsanto lähihistoriaamme.
8. Perkele 2 - Kuvia Suomesta (2017)
Ohjaus: Jörn Donner
Henkilökohtaisesti Perkele 2 - Uusia kuvia Suomesta oli eniten odottamani elokuva. Ensimmäisestä osasta on kulunut melkein 50 vuotta, mutta Jörkka jaksaa painaa. Ensimmäisen osan tapaan kuultiin haastatteluja tavallisilta suomalaisilta ihmisiltä.
Ensimmäisen Perkeleen musiikki oli mukana, mutta uusien artistien esittämänä. M.A. Numminen, Arja Saijonmaa ja Rauli Badding Somerjoki kovattiin Ismo Alangon ja Yonan hienoilla tulkinnoilla. Paleface lauloi osan kappaleista, mutta ilmeisesti nämä leikattiin elokuvasta pois ja julkaistaan ainoastaan 500 kappaleen erikoisvinyylillä.
Perkele 2 maalaa tämän päivän Suomen. Donner haastattelee turvapaikanhakijaa ja toisaalta on jättänyt tylsät poliitikot pois. "Nuorissa on tulevaisuus", Donner on perustellut haastatteluissaan. Perkele 2 on onnistunut, silmiä avaava ja hauska elokuva, joka kannattaa katsoa.
9. Tokasikajuttu (2017)
Ohjaus: Jukka Kärkkäinen, J-P Passi
Pertti Kurikan nimipäivistä kertova Kovasikajuttu on mainio dokumentti kehitysvammaisten perustamasta punk-bändistä. Tokasikajuttu jatkaa samalla tyylillä yhtyeen tarinaa Aina mun pitää -kappaleesta ja Euroviisuista aina yhtyeen kunniakkaaseen päätökseen asti.
Tokasikajuttu ei ole missään tapauksessa huonompi elokuva kuin edeltäjänsä. Dokkarit toimivat yhdessä mainiosti ja elävät sovussa keskenään luontevasti. Muusikoiden matkaa on ollut ilo seurata ja Tokasikajuttu jättää arvoisensa hyvästit tuhansien rakastamalle yhtyeelle ympäri maailman.
10. Tokyo Idols (2017)
Ohjaus: Kyoko Miyake
Tämä japanilainen dokumentti on yksi viiden tähden mestariteos lisää Rakkautta ja anarkiaa -ohjelmistoon. En tiedä kuinka moni ehti tämän festivaaleilla nähdä, mutta se olisi ehdoton. Tokyo Idols punnitsee eri puolia nuorten teinityttöjen fanituksesta. Eihän fanittamisessa ole sinänsä mitään vikaa, mutta entä silloin kun fanit koostuvat keski-ikäisistä miehistä?
Miehet keräävät ja vaalivat näiden esiintyjien levyjä ja oheistuotteita fanaattisesti, elävät useassa tapauksessa yksin tavaroidensa kanssa, kiertäen tyttöbändien keikoilla jopa sata kertoja vuodessa. Eihän siinä sinänsä ole mitään vikaa, mutta jotkut julistavat 16-vuotiaan "idolin" olevan jo liian vanha.
Tokyo Idols näyttää molemmat puolet asiallisesti ja kiihkottomasti kyseenalaistaen. Dokkari käsittelee ja pohtii seksuaalisuutta nykypäivänä maailmassa, jossa seksi myy, jossa määritellään asioita seksillä ja jossa tarkemmin ajatellen kaikki on seksiä.
R&A 30 -juttusarjan toinen osa julkaistaan pian.
Lue myös toinen osa ja kolmas osa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti