Mikrokosmos Tavastialla

Viimeistä viedään, Ismo Alangon 10 keikan Kevätkiertue 2015 päättyy toiseen iltaan Tavastialla. Silminnähden ilta on jälleen loppuunmyyty.

Soundcheck on käynnissä tuntia ennen keikan alkua. Uusia biisejä esitetään muutama, ennen kuin lavalta seinien takaa kuuluu oliks tää tässä. Yhtye alkaa valmistautua keikkaan ja pian yleisö pääsee sisälle saliin.

Tunnelma oli erittäin harras Alangon astellessa yleisön eteen. Alanko silmäili yleisöä pitkään tämän hurratessa yhä lujemmin ja lujemmin. Tulevat klassikot avaavat jälleen shown. Keikalla herää kysymys, kuinka on yleensä mahdollista samaistua näin paljon toisen ihmisen lauluihin ja ajatuksiin? Miksi minusta (ja tuhansista Alangon faneista) tuntuu siltä, että kaikissa näissä lauluissa piilee aineksia juuri minun elämästäni? Ovatko ihmiset loppujen lopuksi niin erilaisia?

Korniuksia yleensä syntyy juuri siitä, että jokin asia on vaan niin naurettavan totta - esimerkiksi se, että monen albumin kohdalla minusta tuntuu että tämähän on elämäni soundtrack. Onnellisuuden (2010) aikoihin albumi eli mukanani, tai sitten minä elin albumin mukana. Samoin kävi Maailmanlopun sushibaarin (2013) kanssa, jopa vielä vahvemmin.

Mielestäni Alangon edellinen albumi, juuri Maailmanlopun sushibaari, on täydellinen levy. Viisi tähteä viidestä, eikä sekään edes riitä. Toisaalta nyt kun kuuntelin jälleen Tavastialla näitä uusia kappaleita minusta alkaa tuntua, että syksyllä plakkarissa on todennäköisesti toinen viiden tähden albumi, ellei jopa kuuden. Varmaa on ainakin se, että työ jatkuu tämänkin kiertueen jälkeen - seuraavaksi nämä uudet laulut kuulee studio.

Jälleen Virgin Oilissa kuultu Pannaanko pakasteet pieneen pussiin? jäi surukseni kuulematta, mutta muut 11 uutta biisiä kuultiin (painotan edelleen, etten tiedä kaikkien julkaisemattomien kappaleiden oikeita nimiä, joten olen arvannut ja keksinyt niitä alhaalla olevaan settilistaan.)

Meno keikalla oli rento ja juhlallinen. Artisti itse muisteli tämän olevan viimeinen suunniteltu keikka sitten lokakuun lopun, joten voi olla ettei heitä saa lavalta tänä iltana pois. Tästä voi vetää johtopäätökset, ettei festarikeikkoja tule ja uusi albumi julkaistaan syys-lokakuussa.

Ismo Alanko esiintyi satanen lasissa. Oma, varma lavapreesens yhdistettynä ilmiömäiseen ääneen ja kitarataiturointiin, musiikin elämiseen ja toisinaan tanssiin. Hän ei ole pelkästään lauluntekijä, vaan takuuvarma ja aina paikkansa lunastava lavaesiintyjä - oli kyse sitten raskaasta rockista tai herkistä balladeista. Alanko on muuten ainoa mieleeni tuleva artisti, jolla on näin paljon itsensä uudelleen määrittelemiä hittejä. Tarkoitan, että kaikilla on se "yksi kappale," joka esitetään jokaisella keikalla. Bruce Springsteenillä se on Born to Run, Elton Johnilla Your Song. Alangolla se voisi olla Levottomat jalat tai Tällä tiellä, Peltirumpu tai Rakkaudesta, Kun Suomi putos puusta tai Taiteilijaelämää… You get the point.

Siinä missä Alangolla vaikutti lavalla olevan erittäin hauskaa, niin myös bändillä. Mestarimuusikot Jussi Jaakonaho, Mikko Mäkelä, Niko Votkin, Joakim Berghäll… Ja Juho Viljanen. Jumalauta mikä veto Totuus vai tequilassa! Hillitöntä energiaa ja raivoa, Jaakonaholtakin petti pokka. Tämä sama toistui kaikilla Taiteilijaelämää-lopun eeppisessä ja -voisi jopa kuvailla- apokalyptisessä loppusoitoissa!

Siinä ehdinkin mainita muutaman helmen eiliseltä… Laatuaikaa, Jokainen ihminen.., Päivän uutinen, Rakas rämä elämä, Liikemies, Kaunis suru, Tiskirätti, Maailmanlopun sushibaari… No, tässä vain muutama maininta, mutta laskujeni mukaan helmiä oli 32.

Settilistan monipuolisuus on ollut tämän kiertueen ja keikan etu. Kolmasosa kappaleista on ollut uusia, ja niiden vastapainoksi klassikoita jokaiselta Ismo Alangon kokoonpanolta viimeisen 35 vuoden aikana (kyllä, Hassisen koneen esikoisalbumista Täältä tullaan Venäjä tulee tänä vuonna kuluneeksi tasan tuo).

Myös konsertin visuaalisuus oli toimiva. Valaistus toimi kauniisti yhteen tyylikkäiden kuvaheijasteiden kanssa. Heijasteissa näkyi niin tuttu susikuvio, maalauksia, sekä tuttuja otteita levykansista. Takaseinä ja valot elivät laulujen ja lavaesiintymisen mukana saumattomasti. Saumattomuudesta puheenollen, myös biisit soljuivat eteenpäin tänä iltana erityisen mutkattomasti.

Koko keikan ajan yleisö oli yhtälailla rennosti mukana kuin itse esiintyvät artistit, mutta mitä pidemmälle keikka jatkui, sitä moshpitmäiseksi meno äityi kentällä. Tai sanotaanko, että oli erikosita nähdä että suomalaisyleisö saatiin tanssimaan ja laulamaan mukana näinkin nopeasti.

Yksi asia keikasta jäi tosin harmittamaan - yli puoli vuotta seuraavaan. Ja nyt kun albumin kappaleet on istutettu mieliimme, emme pääse kuulemaan niitä vielä pitkiin aikoihin. Kesän paisteessa on mahdollista vain odottaa ja muistella.

Voisi sanoa, että Tavastialla koettiin kaikki. Iloa, surua, lämpöä, pimeyttä ja valoa. Intohimoja ja vihaa, onnea ja rakkautta.
Mikrokosmos.
Kyseisen kappaleen jälkeen yleisöstä kuului huuto: vittu sä oot nero!
Ei sitä oikein paremmin voi kiteyttää.

Kiitos siis Ismo Alanko, Jussi Jaakonaho, Niko Votkin, Juho Viljanen, Mikko Mäkelä, Joakim Berghäll, sekä keikkajärjestäjät Markku Kärkkäinen ja Maria Tarnanen /Tarnanen!

Tavastia 15.3.2015

1. *Uskon rakkauteen
2. *Sä et tule mun luo (mut mä odotan sua)
3. *Jokainen ihminen laulaa omaa lauluaan
4. *Laatuaikaa
5. *Hölmö, pelle, aivokääpiö
6. *Älä usko valheisiin
7. Rakkaus on ruma sana
8. Hiljaa virtaa veri
9. Hullun paperit
10. *Mikrokosmos
11. *Vaiennut kieli
12. *Liikemies
13. Päivän uutinen
14. Totuus vai tequila?
15. Rakas rämä elämä
16. *Kuolemanjärjestelmä
17. *Kaunis suru
18. Extaasiin
19. Pulu
20. Tiskirätti
21. Antaudutaan
22. Maailmanlopun sushibaari
23. Elintaso
24. On mulla unelma
25. Rakkaudesta

26. Tuulen selkään
27. Onnellisuus
28. Tällä tiellä
29. Levottomat jalat
30. Aina nälkä
31. Taiteilijaelämää

32. Laulu