Laatuaikaa Tavastialla

Tunnelma on jännitystä täynnä. Siemailen Tavastian ylihintaista olutta ja odotan malttamattomana keikan alkua. Ismo Alanko yhtyeineen esiintyy jälleen loppuunmyydylle yleisölle, päivää ennen kiertueen päätöskeikkaa.

Odotus palkittiin. Bändi oli mielettömässä iskussa. Otan tähän hetken nyt ylistääkseni Jussi Jaakonahoa, mieletön kitaristi ja tuottaja. Juteltiin keikan jälkeen erään muusikon kanssa, joka pointtasi myös Jaakonahon mestarilliset kyvyt. Mutta kuten sanoin, koko bändi on mielettömässä iskussa, ollut jo perustamisestaan lähtien. Niko Votkin rummuissa, Mikko Mäkelä bassossa, Juho Viljanen pasuunassa, perkussioissa ja vähän kaikessa ja Joakim Berghäll saksofonissa ja sellossa… Ei tästä kokoonpanosta voi paljoa paremmaksi mennä. Jokainen on oman soittimensa mestari.
Alankoa ei tarvitse varmaan kehua, koska kaikki aina valittavat että kehun liikaa.

Settilista ei juurikaan eronnut Virgin Oilista, muutamia poikkeuksia mahtui mukaan. Näyttää siltä, että jokainen uusi biisi (lukuunottamatta mainiota Pannaanko pakasteet pieneen pussiin?) tulisi jäämään levylle. Kaikki kappaleet olivat menneet eteenpäin järisyttävän paljon, yhdessä soittaminen ja esittäminen livenä on selvästi auttanut kappaleiden saamista muotoonsa.

Kun nyt kuuntelin näitä kahta ensimmäistä (nimistä en edelleen ole varma, joten arvaukseksi menee), Uskon rakkauteen ja Sä et tule mun luo, olen vakuuttunut että näistä tulee klassikoita. Kylmät väreet ja kyyneleet tekivät comebackin. Ennen ilmestymistään laulut ovat mestariteoksia, ja huomaan olevani turhautunut, kun en voi kuunnella niitä mistään. Toisaalta haluaisin kuulla palavasti kaikki uudet biisit uudelleen ja uudelleen, koska hei, en osaa niitä vielä ulkoa.

Myös uusien kappaleiden järjestys on hieman vaihdellut, mielestäni toimivammaksi.

Harvinaisuuksina kuultiin Pulu, Tiskirätti, Elintaso, Onnellisuus ja Aina nälkä. Pulu toimii livenä aina yhtä hienosti, samoin Hullun paperit, Hiljaa virtaa veri, Totuus vai tequila?, On mulla unelma ja Levottomat jalat. Rakkaus on ruma sana lukeutuu tähän listaan, mutta pointtaan sen nyt erikseen, koska en ole ikinä kuullut tästä yhtä mieletöntä versiota! Karvat nousivat pystyyn.

Taiteilijaelämää päätti toisen encoren jälleen - aivan ansaitusti. Se ei ole pelkästään yksi kaikkien aikojen parhaita biisejä, vaan myös hienoimpia livevetoja mitä on. Tämä bändi puhaltaa myös tämän kappaleen uuteen eloon, eikä tunnelma voi olla muuta kuin maaginen kun koko loppuunmyyty Tavastia laulaa kappaletta mukana.


Tavastia 14.3.2015

1. *Uskon rakkauteen
2. *Sä et tule mun luo (mut mä odotan sua)
3. *Jokainen ihminen laulaa omaa lauluaan
4. *Laatuaikaa
5. *Hölmö, pelle, aivokääpiö
6. *Älä usko valheisiin
7. Rakkaus on ruma sana
8. Hiljaa virtaa veri
9. Hullun paperit
10. *Mikrokosmos
11. *Vaiennut kieli
12. *Liikemies
13. Päivän uutinen

14. Totuus vai tequila?
15. Rakas rämä elämä
16. *Kuolemanjärjestelmä
17. *Kaunis suru
18. Extaasiin
19. Pulu
20. Tiskirätti
21. Antaudutaan
22. Maailmanlopun sushibaari
23. Elintaso
24. On mulla unelma
25. Rakkaudesta

26. Onnellisuus
27. Tällä tiellä
28. Levottomat jalat
29. Aina nälkä
30. Taiteilijaelämää

31. Laulu