Philip Seymour Hoffman (1967-2014)

Poliisi. Pornoelokuvien äänimies. Herra Lebowskin henkilökohtainen assistentti. Runkkari. Lääketieteen opiskelija. Drag-artisti. Käsikirjoittaja. Rocktoimittaja. Peliriippuvainen. Truman Capote. Pahis. CIA-agentti. Pappi. Kreivi. Epäonnistunut rakkaudessa. Kampanjapäällikkö. Valmentaja. Viulisti. Mestari.

Ja siinä vain osa mestarillisen Philip Seymour Hoffmanin rooleista, toinen toistaan ikimuistoisimmissa elokuvissa.

Shokki

Muistan hetken kun sain vuosi sitten kuulla Hoffmanin kuolemasta. Oli Jussi-gaala ja jokin palkinto jaettiin, kun yhtäkkiä läppärin ruutuuni lävähti Varietyn artikkeli: Philip Seymour Hoffman Found Dead in New York.
Kun palasin siihen samaiseen uutiseen näin vuoden päästä, muistan täydellisesti tunteeni lukiessani sitä ensimmäisen kerran. Tuijotin otsikkoa, enkä uskonut lukevani oikein. Luen jotain nyt väärin. Muutama sana, mutta en varmasti yhdistä niitä oikeaksi lauseeksi. Totta se oli. Se oli ensimmäinen pohjustus sille, ettei vuotta 2014 tulla muistamaan ilon vuotena.

Puolisen vuotta siitä hetkestä sain alkavaan Lahden Kansanopisto-vuoteen tehtävän. Yksi niistä oli kysymys, joka meni kutakuinkin niin, että listaa kolme asiaa mitkä inspiroivat sinua näyttelijänä. Vastasin pyyteetön positiivinen palaute, tajuttoman hieno roolisuoritus ja Meryl Streep ja Philip Seymour Hoffman. Ylös kirjoitin vain kaksi ensimmäistä, kolmannen jätin pelkästään omaan mieleeni, ikäänkuin auki jos keksin vielä jotain muuta.

Doubt

Hoffmanissa ja Streepissä on yksi sama piirre näyttelijöinä: molemmat ovat saumattomia. Kumpikin tekee saumatonta roolityötä ja vielä täysillä. Väitän, ettei kummallakaan ole roolisuorituksellisesti heikkoa hetkeä. Eivät he tietenkään ole täydellisiä, kukaan meistä ei ole. Mutta siinä se juju osin piileekin. He pääsivät näyttelemään vain kerran samaan elokuvaan: Doubt - Epäilys, vuonna 2008.

Hoffman teki hyvin pitkään pieniä rooleja. Muistettavia, mutta pieniä sivuhenkilöitä. Perinteisen päähenkilön olemusta hänellä ei koskaan ollut, onneksi. Eräässä haastattelussa hän itse myönsikin pitävänsä "luusereiden" esittämisestä. Itse hän ei tietysti käyttänyt termiä, vaikka katsojan silmin moni rooli saattaa siltä vaikuttaa. Hoffman toi meidät itsemme ruutuun, mikä osin selittää hänen nerouttaan näyttelijänä ja ihmismielen tulkitsijana. Hoffman ei ylenkatsonut hahmojaan koskaan. Hyvä näyttelijä ei tee niin.

Ura

Naapuri kuin painajainen

Hoffman esitti uransa alussa paljon pieniä, mutta sitäkin muistettavimpia sivuhenkilöitä. Niistä esimerkkeinä ainakin Naisen tuoksu (Scent of a Woman, 1992), Kukaan ei ole täydellinen (Nobody's Fool, 1994), Boogie Nights (1997), The Big Lebowski (1998) ja Patch Adams (1998).

Pian Hoffmanin kasvot alettiin muistaa.

Hoffman oli aliarvostettu suhteellisen pitkään elokuvanäyttelijänä. Useista indierooleista hän sai kiitosta ja arvostusta, kuten esimerkiksi Onni (Happiness, 1998), sekä Naapuri kuin painajainen (Flawless, 1999) josta hän sai Screen Actors Guild -ehdokkuuden. Elokuva jäi aika vähälle huomiolle, siitäkin huolimatta että Hoffmanin vastanäyttelijänä oli Robert De Niro.

Capote

Nämä indiepääroolit poikivat yhä näkyvämpiä sivurooleja näkyvimmistä elokuvista, kuten Magnolia (1999), Melkein julkkis (Almost Famous, 2000), Punainen lohikäärme (Red Dragon, 2002), Päämääränä Cold Mountain (Cold Mountain, 2003), sekä Mission: Impossible III (2006).

Lopullisena läpimurtona voi turvallisesti pitää yhtä elokuvahistorian hienoimmista roolisuorituksista. Capote tyhjensi pankin vuonna 2005, tuoden Hoffmanille muun muassa uransa ainoan Oscarin.

Capoten jälkeen hienoja rooleja alkoi sataa. Esimerkkeinä Sidney Lumetin viimeinen elokuva Before the Devil Knows You're Dead (2007), Charlie Wilsonin sota (Charlie Wilson's War, 2007), Synecdoche, New York (2008), Doubt (2008), Merirosvoradio (The Boat That Rocked, 2009) ja niin edelleen.

Kauppamatkustajan kuolema

Kauppamatkustajan kuolema

Vuonna 2012 Hoffmanin syöksykierre alkoi. Hän sai pääroolin Broadway-näytelmästä Kauppamatkustajan kuolema. Roolin on sanottu olleen hänelle henkisesti erittäin raskas. Lavalla hän eli vahvasti näytelmää ja alkoi esityskauden aikana jälleen juomaan. Hoffman oli tähän pisteeseen asti ollut kuivilla alkoholista ja huumeista 23 vuotta. Hän kertoi eräässä haastattelussa alkaneensa käyttää Yliopistossa "kaikkea mitä käsiinsä sai".
22-vuotiaana, minun ikäisenäni, Hoffman raitistui vieroituksessa.

Ystävien mukaan Hoffman ajatteli, että pystyy nyt aikuisiällä kestämään alkoholia paremmin. Kaikki äityi kuitenkin pahemmaksi, ja huumeet tulivat jälleen kuvaan. Hoffmanin naisystävä tahtoi hänen muuttavan pois hänen ja heidän kahden lastensa luota, ainakin siihen asti kunnes Hoffman raitistuu jälleen. Tämä oli loppuvuodesta 2013.

Helmikuun 2. päivä 2014 Hoffman löydettiin kuolleena New Yorkin kotinsa vessasta, huumeruisku toisessa käsitaipeessaan. Kuolinsyyksi varmistui myöhemmin huumeiden, mm. kokaiinin ja heroiinin yliannostus. Näin maailma menetti jälleen yhden suurimmista taiteilijoistaan. Hän oli 46-vuotias.

A Late Quartet

Perintö 

Mun ottama kuva

Hän oli Paul Thomas Andersonin luottonäyttelijä ja ystävä. Heillä ehti olla viisi yhteistä projektia: Sydney, Boogie Nights, Magnolia, Punch-Drunk Love - Rakkauden värit, sekä Mestari.

Hoffman teki elokuvien ohella paljon myös teatteria. Hän liittyi 1995 off-Broadway -
teatteriryhmä  LAByrinthiin, jossa näyttelemisen ohella myös ohjasi paljon. Hoffman ehti ohjata vain yhden elokuvan, Soutaen sydämeesi (Jack Goes Boating, 2010).

Hänen viimeisimmäksi menestysroolikseen jäi Mestari (The Master, 2012). Tähän väliin täytyy jälleen mainita tämä tarina, jonka moni on ehtinyt jo kuulla 100 kertaa: ehdin nähdä kerran Hoffmanin livenä Venetsian elokuvajuhlien punaisella matolla elokuvan maailmanensi-illassa. Se hetki jäi yhdeksi elämäni merkittävimmistä, mutta samalla vittumaisimmista - en tiedä miksi helvetissä en ostanut lippua elokuvan maailmanensi-iltaan, vaan valitsin tunnin päästä alkavan esityksen, jonka perään näytettiin joku keskinkertainen italialainen komedia.

A Most Wanted Man

Vuoden 2014 God's Pocket ja A Most Wanted Man jäivät Hoffmanin viimeisiksi päärooleiksi, kun taas viimeiset Nälkäpelit jäävät viimeisiksi rooleiksi jotka näemme.

Urallaan Hoffman ehti voittaa muun muassa Oscarin, BAFTA:n, Golden Globen, sekä kolme Tonya. Jokaisesta edellämainituista hän sai useita ehdokkuuksia.

Yksi asia on selvää: mestarin ura jäi pahasti kesken. Kuinka paljon suuria ja hienoja roolisuorituksia olisimme saaneet vielä nähdä?
Oliko Philip Seymour Hoffman yksi kaikkien aikojen parhaista näyttelijöistä? Minusta oli. Katso hänen elokuviaan ja päätä mitä mieltä itse olet. Aloita vaikka tällä 20 minuuttisella tribuuttivideolla, jossa nähdään pätkä lähes jokaisesta roolista.

                                      Philip Seymour Hoffman                                                                                                 1967-2014