Antti Holman hillittömän hauska ja paikoin koskettava esikoisteos Järjestäjä oli suuri lukunautinto.Holma nousi koko kansan tuntemaksi viime vuoden Putouksesta, mutta itse olin tutustunut hänen taiteesensa jo muutama vuosi sitten. Päärooli Kansallisteatterin näytelmässä Lasinen eläintarha, sekä vuoden näyttelijätulokas -palkinto Thalia-gaalassa 2010. Vuosi tai pari sen jälkeen olin mukana haastattelemassa häntä Kallion lukion lehteen. Jo silloin hän kertoi intohimostaan kirjoittamiseen.
Holmassa itsessään tuntuu olevan samanlaista karismaa ja aitoutta kuin Järjestäjän tekstissä.
Siviilissä ilmeisen asiallinen ja kohtelias Holma käsittelee ja leikittelee tekstin kanssa upeasti. Hänen kirjallinen tyylinsä on hyvin omintakeinen, häpeilemätön ja vahva, enkä ihmettele ollenkaan Järjestäjän saamia palkintoehdokkuuksia, mm. Savonia-palkintoon.
Tarmo palaa loppuun kirjastonhoitajana, josta suuri kiitos kuuluu rasittavaakin rasittavalle pomolle, Lillukalle. Lopun alkuna Tarmo löytää perunaleivoksensa roskiksesta. Tarmo jättää kirjaston ja siirtyy myöhemmin kuvitteelliseen Suomalaiseen Teatteriin järjestäjän tehtäviin. Viimein hän on paikassa, jonne kokee paremmin kuuluvansa. Toisaalta ehkä syy siihen on rakkaus suosittuun ja ihailtuun nuoreen näyttelijään, Danieliin, joka saa kirjassa toimia myös toisena kertojaäänenä.
 |
| Antti Holma Kuva: Otava |
Tarmo haluaa olla kunnon jätkä, tosi mies hemingwaymäiseen tyylin. Mutta Tarmo on neiti. Hänen homoutensa tuntuu olevan selvää lähes kaikille, vaikka itse hän tyytyykin toteuttamaan himojaan salaa; niin muilta kuin itseltään. Hänen perverssi ja epävarma hahmonsa on ihailtavan suora ja kunnioitettava.
Osa kirjaa tai kirjan lukeneista tulkitsee siinä piilevän naisvihaa, mutta itse en todellakaan väitettä allekirjoita enkä edes näe. Silloin lukija on lukenut pelkät rivit ja jättänyt oman työnsä lukijana, ajatustyön, tekemättä.
Tarmo ei suinkaan vihaa naisia, vaan on pikemmin yksi heistä. Hän ei vihaa naisia, ennemmin ihmisiä yleensä jossa mielessä hahmo on erittäin klassinen. Sitäpaitsi Järjestäjässä osansa saavat miehet aivan yhtä lailla, ketään ei erityisesti säästellä. Kirjan henkilöhahmoissa on samaistuttavia piirteitä mikä saattaa monia lukijoita säikäyttää. Pois se minusta!
Toinen mahdollisesti pohdinnan arvoinen kysymys tässä kohtaa, onko Holma kaunokirjallisissa havainnoissaan kovin väärässä?
Kirja on myös minulle henkilökohtaisella tasolla merkittävä. Vain kahta päivää ennen elämäni tärkeimmän miehen, enoni Tommin, kuolemaa hän pyysi että tilaisin kirjan hänelle. Samana iltana kirja lähti tilaukseen. Pari päivää kuoleman jälkeen kirja saapui postista.
Osin pidän kirjaa hänen viimeisenä lahjanaan minulle, sen myös hän tahtoi lukea. Ajattelin, että tähän kirjaan täytyy saada kirjailijan signeeraus. Otin yhteyttä Antti Holmaan ja vastaus tuli heti. Saimme sovittua pikaisen tapaamisen, ja taiteilija antoi välittömästi tukensa ja osanottonsa. Hieno mies.
Tommin muistoa kunnioittaen, siinä lukee nyt.
Ja siitä olen ikuisesti kiitollinen.
Tiedän, että Tommi olisi kirjasta pitänyt. Hän olisi nauranut ääneen, kuten minä.
Järjestäjä on hauskasti kirjoitettu, ihmisen näköinen vakava rakkaustarina.
Antti Holma: Järjestäjä
Otava, 2014. 380 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti