Paul Werner: Roman Polanski - henkilökuva (2014)

Minerva 2014

Kiistellyn, mutta kiistattomasti loistavan Roman Polanskin elämäntarina on kuin suoraan elokuvasta.
Paul Wernerin onnistunut henkilökuva ei välitä pelkstään niitä kymmeniä menestyselokuvia, joissa alansa huipuit Mia Farrow'sta Nastassja Kinskiin tai Jack Nicholsonista Johnny Deppiin ovat esiintyneet, vaan myös henkilökohtaisemman näkemyksen Polanskin vastoinkäymisiin, onnistumisiin, kipupisteisiin, sekä suuriin intohimoihin.

Pariisissa puolalaisille vanhemmille syntynyt Polanski pääsi karkaamaan Krakovan ghetosta lapsena. Hänen äitinsä ja mummonsa eivät selvinneet Auschwitzin keskitysleiriltä hengissä, mutta isä jäi henkiin.

Pian toisen maailmansodan jälkeen Polanski oli suhteellisen menestynytkin lapsinäyttelijä, mutta ei järkytyksekseen päässyt Puolan teatterikouluun. Hän pyrki elokuvakouluun, pääsi sisään ja palkittiin vuoden opiskelijana. Hän ohjasi useita lyhytelokuvia, joista kuuluisin lienee Kaksi miestä ja kaappi.

Polanskin ensimmäinen kokoillan elokuva Veitsi vedessä (1962) sai jopa Oscar-ehdokkuuden parhaana ulkomaisena elokuvana. Rosemaryn painajainen (1968) oli hänen läpimurtonsa Hollywoodissa.

Vuoden päästä 1969 viisi ihmistä, mm. hänen vaimonsa Sharon Tate, murhattiin raa'asti Polanskin ja Taten kotona Los Angelesissa. Murhan toimeksiantaja oli edelleen vankilassa istuva Charles Manson.

Polanski ja Nicholson Chinatownin kuvauksissa

Muutaman vuoden ja elokuvan kuluttua Polanski teki elokuvan, josta jäi pysyvä jälki elokuvahistoriaan. Chinatown sai ensi-iltansa 1974, ja nosti Jack Nicholsonin yhdeksi Hollywoodin parhaiten palkatuista näyttelijöistä (ironista kylläkin, niin kovapalkkaiseksi, ettei Polanskilla koskaan ollut varaa palkata Nicholsonia elokuvaansa toiste).

Vuonna 1978 ohjaaja pakeni Yhdysvalloista alaikäiseen kohdistuneen seksuaalisen hyväksikäyttöskandaalin vuoksi. Osapuolet olivat sopineet korvauksista, mutta tuomari halusi välttämättä saada maailmankuulun ohjaajan kiinni. Polanskin takaa-ajo jatkuu tänäkin päivänä, siitäkin huolimatta, että uhri (nykyään 50-vuotias) on vedonnut useaan otteeseen hyväksikäyttäjänsä puolesta. Jopa erään hänen lausuntonsa mukaan, media on satuttanut häntä enemmän kuin Polanski koskaan.

Historiallinen draama Tess (1979) jäi Polanskin viimeiseksi suureksi menestykseksi ennen vuosikymmenien enemmän ja vähemmän epäonnistuneita elokuvia.

Steven Spielberg oli tarjonnut hänelle Schindlerin listaa ohjattavaksi, mutta aihe oli Polanskille liian lähellä. Hän ei tahtonut tarttua juutalaisvainoihin tai toiseen maailmansotaan. Ei kunnes hän luki puolalaisen pianistin elämäkerran, johon hän välittömästi samaistui. Pianisti (2002) nosti Polanskin uran uudelle tasolle, saaden kiitosta ja ylistystä ympäri maailmaa. Elokuva toi Polanskille viimeinkin myös ansaitsemansa Oscar-palkinnon parhaasta ohjauksesta.

Nykyään Polanski on ollut yli 25 vuotta (ilmeisen onnellisesti) naimisissa ranskalaisen näyttelijä Emmanuelle Seignerin kanssa, ja heillä on kaksi lasta. Polanskin pidätys Sveitsissä vuonna 2009 (yli 30 vuotta tapahtuneen skandaalin jälkeen) nosti kuitenkin tapauksen jälleen kaikkien huulille. Polanski joutui kotiarestiin Gstaadin kotiinsa yli puoleksi vuodeksi. Sveitsiläiset lopulta vapauttivat Polanskin ja hylkäsivät USA:n vetoomuksen lähettää ohjaajaa takaisin oikeuden eteen.

Paul Wernerin kirja oli hyvin valaiseva kokemus, vaikka Polanskin elämäntarina suhteellisen tuttu olikin. Werner käy läpi Polanskin elämän, niin henkilökohtaisella tasolla, kuin elokuva elokuvalta. Jokainen elokuva käydään läpi niin juonellisesti, kuin tarkasti analysoiden. Monessa kohtaa suoraan sanoen yllätyin, kuinka yksinkertaisia ja nerokkaita ratkaisuja ohjaaja on käyttänyt elokuvissaan niin käsikirjoitustensa, kuvauksensa ja rakenteensakin puolesta.

Polanskin jokaisesta elokuvastaan pystytään osoittamaan myös hyvin henkilökohtaisia asioita, kuin suoraan hänen omasta elämästään. Ohjaajan itsensä mukaan elokuvien aiheet tai yhtäläisyydet hänen omaan elämäänsä eivät kuitenkaan ole suunniteltuja, vaikka onkin monista elokuviensa päähenkilöistä löytänyt hyvin paljon samaistumispintaa.

Werner tuntee aiheensa, muttei Polanskia henkilökohtaisesti. Se lienee kirjan etu. Kirjailija tuntee selkeästi syvää arvostusta henkilökuvansa aihetta kohtaan. Se on lukijan etu. Perusteetonta dissaamista ei olisi ilo lukea. Kirja antaa ymmärtää Polanskin olleen aina hyvin itsetietoinen, jopa niin paljon että mentiin kateuden puolelle ensimmäisen avioliittonsa aikana, jolloin hänen vaimonsa nautti suurempaa menestystä. Tosin on kohteliasta mainita myös, että Polanski vaikuttaa hyvin lojaalilta ystävältä: hän pyrkii palkkaamaan paljon ystäviään ja aiempia työtovereitaan elokuviinsa yhä uudelleen ja uudelleen.

Kirjan loppupuolella kohotin kulmiani Wernerin kumman alentuvaa suhtautumista "tuntematonta" John C. Reillya kohtaan. Yhdessä lauseessa hän sai vähäteltyä mainion Reillyn muiden Carnage (2011) näyttelijöiden alapuolelle, kun ei ole voittanut muiden elokuvassa näytelleiden tavoin Oscaria. Reilly tosin selvitytyy kuulemma näiden Oscar-näyttelijöiden kelkassa hyvin. Ehkä siinä oli jokin kirjailijan henkilökohtainen ongelma.

Kirja on erittäin mielenkiintoinen, ja suosittelen sitä kaikille Polanskista itsestään, elokuvahistoriasta tai yleisesti elämäkerroista ja mielenkiintoisista tarinoista kiinnostuneille.
Harva on läpikäynyt yhtä paljon suuria tragedioita elämässään kuin tämä mies.

Paul Werner: Roman Polanski - henkiökuva
Minerva 2014. 350 sivua.