Tehtävänähän oli perustella suosikki Allen leffasi.
Vastauksia tuli useita ja usea eri elokuva sai ääniä, vaikka painotus olikin vahvasti uusissa, 2000-luvun elokuvissa.
Kannatusta sai Annie Hall, Manhattan, Match Point, Vicky Christina Barcelona, Midnight in Paris, sekä Blue Jasmine.
Kirjapalkinnon voittajanhanhan valitsi salainen kolmas osapuoli. Salainen tuomarimme kommentoi voittajaa seuraavilla sanoilla:
"Parhaiten perusteltu, erilainen näkökulma. Anteeksi ei pyydelty eikä turhia kumarreltu. Raati on yksimielinen, Raatikaine kaksimielinen."
Voittajaksi selviytyikin viehättävän kaunis, luokseenkutsuva, lahjakas, hassunhauska ja hullunkurinen Anni Kekki.
 |
| Voittajan on helppo lukea. Kuva: Joonas Lehikoinen |
"MANHATTAN se on. Nyt ihan inuiitilla. Koska ennen sitä leffaa olin saanut Allenin leffoista migreenin: liikaa inisevää puhetta. Manhattanin kauniit kaupunkikuvat, pehmeä jazz ja ylipäätään ne esteettiset, viipyilevät mustavalkokuvat vangitsi. Kerrankin jaksoin kuunnella Allenin tekstiä ja annoin Allenin muillekin leffoille sitten uuden mahdollisuuden. Onneksi annoin, koska jos se Allen jotain osaa niin luoda hahmoja, jotka näyttää kuinka hassuja ihmissuhteet osaa olla ja kuinka hassuja ihmiset osaa olla ja kuinka elämä on just sitä - hassua. Ja pirun kauniita kuvia hän osaa rakentaa ja kauneutta ei koskaan ole tässä maailmassa liikaa."
Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille!
Kuten lupasin, julkaisen samalla myös oman lempi Allen leffalistani (sitä kun on minulta jo ehditty kuumotellakin). Listaa lukiessa kannattaa muistaa, että 11 elokuvaa on näkemättä, eli noin neljäsosa. Valtaosa niistä sijoittuu 80-luvun loppuun/90-luvun alkuun.
Elokuvat eivät ole järjestyksessä sen kummemmin, sillä en osaa pistää niitä ruotuun:
1. Annie Hall (1977)
Tätä ei tarvitse perustella.
2. Ota rahat ja juokse (Take the Money and Run, 1969)
Ensimmäinen elokuva, jonka ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa Allen. Huikea, suomalaisittain "kreisikomedia". Samaa sarjaa Mel Brooksin ja Leslie Nielsenin parhaille elokuville.
3. Zelig (1983)
Kun näin tämän ensimmäistä kertaa, en tiennyt mitä odottaa. En ollut nähnyt vastaavaa. Aiheeltaan Zelig on samantyyppinen kuin Ota rahat ja juokse, "mukadokumentti". Hulvaton.
4. Kairon purppuraruusu (The Purple Rose of Cairo, 1985)
En tahdo spoilata tästä mitään, mutta näin isolle leffafanille kuin minä tää on aika kova juttu. Näinhän se menee. Samalla tässä elokuvassa piilee totuus, että toive.
5. Hannah ja sisaret (Hannah and Her Sisters, 1986)
Parhaita Allen -käsikirjoituksia mun mielestä. Dialogi on veitsenterävää. Ja nää roolityöt tässä on mielettömiä.
6. Match Point (2005)
Väitän, että tää leffa on taas siinä kaikkein suurimmassa ääripäässä verraten ensimmäiseen elokuvaan. Tää suhteellisen synkkä, seksikäs trilleri. Ihan mieletön. Ja yllättää monet: monia sellaisia leffoja katsellessa, jossa ohjaajilla on tosi selkeä tyyli voi tunnistaa että kyseessä on Hitchcockin tai Scorsesen elokuva, mutta tätä en arvais Allenin elokuvaksi.
7. Midnight in Paris (2011)
Aiheeltaan nerokas. Ja hienosti toteutettu. Owen Wilsonkin on hyvä, vaikken hänestä hirveästi pidä näyttelijänä.
8. Harry pala palalta (Deconstructing Harry, 1997)
Tässä on tosi hauska idea myös, totuus ja fiktio sekoittaa kirjailijan pään. Kuvattu aika episodielokuvamaisesti paikoin. Tykkään.
9. Luotisade Broadwaylla (Bullets Over Broadway, 1994)
Periaatteessa tää on aika keskitasoa Allenin skaalassa, mutta täs on herkullisia rooleja ja hyvin näyteltyjä hahmoja. Allenmaisesti tehty hyvinkin perinteinen tarina.
10. Bananas - minä ja vallankumous (Bananas, 1971)
En aluksi pitänyt Bananasista kamalasti, mutta se sisältää samanlaista huumoria hyvin pitkälle kuin Ota rahat ja juokse. Vaatii paljon, että pystyy nousemaan tällaisista "kevyistä" elokuvista maailman huippuelokuvatekijöiden joukkoon - vaikka komediaa sanotaankin kaikkein vaikeimmaksi genreksi.
Ps. Uutta kilpailua pukkaa loppuviikosta. Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti