 |
| Santeri Kinnunen, Iida Kuningas, Marjut Toivanen Kuva: Tapio Vanhatalo |
Tämän illan kokemuksiani ennakosta Helsingin Kaupunginteatterissa kuvaa hyvin se, että minua harmittaa kirjoittaa tästä näytelmästä mitään. En haluaisi kirjoittaa näin upeasta näytelmästä, vaan esiintyä sellaisessa itse. Se ottaa päähän. En halua olla "kriitikko" tai "nuori teatterikatsoja" - vaikka esitysten katsomista rakastankin. Tehtäväni on olla näyttelijä, ja pelkään näiden kirjoitusten vievän minut vielä kauemmas tavoitteistani ja unelmistani - vaikka kirjoittamista rakastankin.
Huh. Nyt kun sain tämän ulos, saanen siirtyä esityksen ankaraan ylistämiseen - jos sopii?
Mistähän aloittaisin…
Olen odottanut tätä, sekä Kansallisen Vanjaa jo kun kuulin näiden tulevan teattereihin, olisiko ollut vuoden alusta.
Pienelle näyttämölle astuessa edessäni seisoi upea Zsolt Khellin lavastus, jonka toteutuksesta on vastannut työryhmä Tuomas Antikaisen ja Lauri Simeniuksen johdolla.
Esityksen alkaessa autenttista tunnelmaa luo myös Györgyi Szakácsin puvustus, toteutusvastaavina työryhmä Tiina Sivosen ja Nina Virkin johdolla.
 |
| Santeri Kinnunen Kuva: Tapio Vanhatalo |
Tarkasta ohjauksesta vastaa unkarilainen Tamás Ascher, joka ohjasi Vanja-enon vuonna 2012 myös Sydney Theatre Companylle. Sonjan roolissa nähtiin silloin joku Cate Blanchett…
Projekti on varmasti ollut mielenkiintoinen, koska näytelmän työryhmä on kommunikoinut ohjaajan kanssa tulkkien välityksellä. Maailmalla Ascher tunnetaan yhtenä parhaista Tšehov-ohjaajista.
Jokainen näyttelijä tässä HKT:n versiossa teki hahmoilleen kunniaa. Jopa pienistä sivuhenkilöistä oltiin kaivettu esiin mielenkiintoinen persoona, johon olisi tahtonut tutustua vielä enemmän. Pääosassa Vanjana nähtiin aina loistava Santeri Kinnunen, tavoittaen roolissaan äärimmäisen tuskan ja epätoivon.
(Tähän väliin huomautan, että vaikka näytelmän aiheet ovat synkkiä, Tšehov itse näki näytelmän enemmänkin komediana. Tämä versio on todennäköisesti hyvinkin uskollinen kirjailijan omille ajatuksille: näytelmä on hillitön, mutta hillitysti. Tässä versiossa oltiin varmasti tavoitettukin se huumori, jota Tšehov oli eläessään tarkoittanut.)
 |
| Esko Salminen Kuva: Tapio Vanhatalo |
Lääkärin roolissa nähtiin Martti Suosalo - aivan hykerryttävää! Esko Salminen veti despoottisen professorin roolin -roolin kuin roolin, kuten aina - napakymppiin. (Välihuomautuksena muuten, hänen ensimmäinen monologinsa kuulosti hämmästyttävän tutulta - kunnes muistin itse valmistaneeni sen ensimmäisiin Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiini...)
Anna-Maija Tuokko näytteli professorin nuorta vaimoa upeasti, juuri oikealla arvokkuudella ja tarkkuudella. Iida Kuningas teki loistavan roolin Sonjana.
Tuokon ja Kuninkaan (miten tämä taivutetaan?) yhteinen kohtaus oli yksi esityksen parhaista hetkistä, joita (voitte varmaan tekstistä päätellä) oli monia.
Yhdeksi esityksen hulvattomimmista rooleista nousi Pekka Huotarin esittämä köyhtynyt tilallinen.
Eikä mainitsematta voi jättää Tiia Loustetta äitinä, Marjut Toivasta vanhana palvelijana, tai Matti Olavi Raninia renkinä. Kiitos!
 |
| Anna-Maija Tuokko ja Martti Suosalo Kuva: Tapio Vanhatalo |
Vanja-enohan on näytelmänä yli 100 vuotta vanja (heh, huomaistteko?) ja sai kantaesityksensä Moskovan Taiteellisessa Teatterissa vuonna 1899, jonkun Konstantin Stanislavskin ohjaamana…
Klassikoksi näytelmää voi sanoa juurikin sen ajattomuuden takia - luonnonsuojelu ja keski-iän kriisit lienee ajattomia ongelmia ihmiskunnan historiassa.
Esitys on nähdäkseni lokakuun puoliväliin asti loppuunmyyty, ainakin melkein, joten kannattaa varata liput ajoissa mihin niitä saa. Älä missaa tätä.
Ps. Yltiöpositiivinen päivitykseni saattaa aiheuttaa joissain lukijoissa ällötysreaktioita - pahoittelut siitä. Nyt kuitenkin, pari tuntia ennakon jälkeen, tuntuu tältä.
Pps. Prosessoin esitystä vieläkin ja uskon palaavani tähän. Tuntuu, etten saanut sanotuksi kaikkea - niin hyvää, ettei sanotuksi saa? Enkä puhu Kismetistä - vaikka sitä(kin) rakastan.
Ppps. Nyt menee jo väsymyksen piikkiin.
Pppps. Kun tekstin alussa puhun tämän illan esityksestä ja huomisen ensi-illasta, se johtuu siitä, että aloitin tämän kirjoittamisen jo eilisen puolella, en tänään. Tänään on siis ensi-ilta ja eilen oli ennakko, jonka siis näin. En ole voinut nähdä tulevaisuuteen, eli tässä tapauksessa huomiseen. Hyvää ötyä.
 |
| Santeri Kinnunen ja Esko Salminen Kuva: Tapio Vanhatalo |
 |
| Santeri Kinnunen ja Iida Kuningas Kuva: Tapio Vanhatalo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti