U2: Songs of Innocence (2014)

U2: Songs of Innocence

Toissapäivänä, Suomessa myöhään illalla, viiden sekunnin varoitusajalla irkkubändi U2 julkaisi kauan odotetun uuden albuminsa Songs of Innocence Applen Keynote 2014 -tapahtumassa. Albumi on ensimmäinen sitten No Line on the Horizonin vuodelta 2009. Muistan, ettei edellinen levy ilmestyessään kolahtanut niin lujaa kuin olin toivonut, mutta viimeistään vuoden päästä massiivisen 360°-kiertueen jälkimmäisellä Helsingin keikalla ne olivat todella hyviä ja ns. "grew on me".

Viimeeksi vuonna 2004 yhtye teki Applen kanssa sopimuksen. Tehtiin rajoitettu erä U2 iPodeja, joka sisälsi bändin koko tuotannon, mukaanlukien silloin uusimman How to Dismantle an Atomic Bomb -albumin. Nyt, 10 vuotta myöhemmin, Apple oli tehnyt uuden sopimuksen. He antavat 500 miljoonan nopeimman iTunes -käyttäjän ladata albumin ilmaiseksi, ennen levyn fyysistä julkaisua lokakuussa.

Nyt olen useamman kerran kunnellut tämän uutukaisen läpi.
Loistava albumi.

U2 on siitä harvinainen bändi, ettei levyä tule ulos kovin usein. Minulle U2 on tärkeä bändi, mutta ei mikään Springsteen tai Sting - valtava kiinnostus on ehtinyt lopahtaa ennen seuraavaa levyä. Se pysyy aina jossain siellä mielen perukoilla, satunnaisia kuuntelukertoja, hyvän levyn tai hienon julkaisun ostan jos sattuu hyvään saumaan, mutta siinä se oikeastaan on. U2 live-videoita ei tule katsottua juurikaan, eikä sijoitettua reilua 100 euroa johonkin boksiin.
Viimeistään intoni bändiin lopahti viime vuonna, kun kuuntelin heidän uuden biisinsä Ordinary Love, elokuvaan Mandela: Pitkä tie vapauteen. Minulle se oli lähempänä meteliä kuin musiikkia. Moni tosin oli eri mieltä: biisi voitti Golden Globen ja sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta laulusta.

Applen mainos

Yhteensä U2 on julkaissut nyt 13 levyä. 2000-luvulla vain neljä: All That You Can't Leave Behind (2000), How to Dismantle an Atomic Bomb (2004), No Line on the Horizon (2009) ja nyt Songs of Innocence (2014). Fanikunta kasvaa vähäisistä julkaisuista huolimatta; kiertueetkin ovat maailman myydyimpien joukossa. Ehkä muidenkin artistien kannattaisi ottaa mallia ja haudutella materiaalia hetken ennen julkaisua. Tosin Bonolla ja kumppaneilla menee mielestäni himpun verran liian kauan. Levyt tosin on aina kompakteja ja vähintäänkin hyviä.


Ja ettei tämä päivitys menisi aivan lässytykseksi, käydäänpä levy nopeasti läpi, kappale kappaleelta:

1. The Miracle (Of Joey Ramone)
Hyvät sanoitukset. En innostunut parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla hirveästi (yllätys, yllätys, tämä lienee levyn ensimmäinen single), mutta perehtyessä sanoituksiin enemmän kappaleeseen uppoutui syvemmin mukaan. Kertomus musiikin ensimmäisestä iskusta tulevan lauluntekijän tajuntaan.

2. Every Breaking Wave
Tämän biisin olen kuullut livenä ensimmäisten joukossa! Se esitettiin ensimmäistä kertaa livenä Helsingin keikan toisena iltana, jolloin olin paikalla. Suomalaisille tarjottiin jotain todella erityistä - mikä on aivan oikein, edellisestä käynnistä Suomessa oli vierähtänyt kuitenkin 13 vuotta. Laulu on hautonut siis neljä vuotta.
Erittäin kaunis melodia ja sanoitukset. Bonon ääni kuulostaa mahtavalta.

3. California (There is no End to Love)
Oodi nimenmukaiselle kaupungille. Jotkut ovat huomauttaneet biisissä olevan Beach Boys-vaikutteita. Tykkään tästä, mukava ja hyväntuulinen uptempo-biisi.

4. Song for Someone
Tää on upea kappale. Tosi romanttinen, voisin kuvitella tän soivan jossain laadukkaassa discossa (jos sellaista edes on). Tää on sellanen biisi mikä saa jotenki omat rakkausasiat mieleen. Lyriikat sen verran löyhät, että samaistuminen on vielä helpompaa. Tää on tavallinen rakkaustarina. Oikeassa tilanteessa voisi saada jopa kyyneleet silmiin. Lähtee pelkistetysti ja kertosäkeessä U2:n mahtipontisuus tulee messiin.

5. Iris (Hold Me Close)
Ihan kiva biisi. Vähän häiritsee, kun parissa kohtaa Bono laulaa "Iris… Iris…" ja (tietäen vielä U2 läheisen yhteistyön Applen kanssa) kuulostaa kuin tekstissä sanottaisiin "iOS… iOS…" Mutta ehkä se olen vain minä. Tuntuu pahalta ajatella näin, sillä kappale kertoo Bonon kuolleesta äidistä. Nyt kun tiedän sen, kuuntelen sen seuraavan kerran varmaan eri korvin.

6. Volcano
Lähtee jännittävästi käyntiin, mutta… Yksitoikkoiset sanat, aika yksitoikkoinen biisi. Ihan kivaa kuunneltavaa, mutta en tajua mikä kyse tässä on. Tulivuori, olet rock'n'roll, me olemme rock'n'roll… Rolling Stonen kriitikon mukaan saattaisi kertoa nuoren Paul Hewsonin (Bonon) äidin kuoleman käsittelystä. Se voisi olla järkevää.

7. Raised By Wolves
Tää on vahva biisi. Tällä hetkellä yksi suosikeistani. Tästäkin täytyi vähän luntata tietoa: tämä on tositarina Dublinissa räjähtäneestä autopommista Bonon ollessa lapsi. Se tapahtui lähellä hänen omaa kotiaan, ja mainitsikin eräässä haastattelussa olleensa onnekas selvitäkseen siitä. Kuulemma minä tahansa muuna päivänä hän olisi ollut levykaupassa joka tuhoutui räjähdyksessä, mutta tuona kyseisenä perjantaina hän pyöräili kouluun.

8. Cedarwood Road
Omistettu Guggille, joka on ollut hänen parhaita ystäviään siitä asti kun molemmat asuivat lapsina Cedarwood Roadilla. Muistoja lapsuudesta, varmaan yksi levyn parhaita kappaleita. Paljon hienoja riimejä. Laulu päättyy sanoihin: "A heart that is broken / Is a heart that is open". Tykkään ajatuksesta.

9. Sleep Like a Baby Tonight
Myös tässä levollisessa kappaleessa riimeillä on iso merkitys. Vaikka kappale on levollinen, sen merkitys tuntuu olevan raskas. Kertoo miehestä, joka syö aamiaisen, lukee lehdestä poliitikon rakastajattaresta, nukkuu yönsä rauhassa ajattelematta todellisia maailman ongelmia.
"Hope is where the war is /
When the church is is where the war is /
Where no one can feel no one else's pain"

10. This is Where You Can Reach Me Now
Joe Strummerille omistettu. Kappaleen inspiraationa toiminut kuulemma Clashin keikka vuodelta 1977, jolle U2 osallistui. Jäi vähän valjuksi. Ehkä albumin heikoin.

11. The Troubles
5/5. Vähän edellisen albumin tyylinen lopetus, tulee mieleen Cedars of Lebanon vaikka kappaleet ovatkin erilaisia. Tää laulu kasvaa säkeistö säkeistöltä. Kappaleessa vierailee Lykke Li, joka tekee tästä oikeastaan sellaisen kappaleen kuin se on. Great vocals Bono and Lykke! Hieno lopetus.

Kaiken kaikkiaan kompakti paketti. 11 uutta biisiä, kokonaisvaikutelma on loistava. Vaikka soundi on tässäkin levyssä tosi "U2", silti tää tuntuu jotenkin riisutummalta albumilta kuin edelliset. Ja Bonohan on sanonutkin tämän olevan tosi henkilökohtainen levy. Se kuuluu.
Omia suosikkejani ovat kappaleet Every Breaking Wave, Song for Someone, Raised By Wolves, Cedarwood Road ja The Troubles. Uskon, ettei fyysinen levy ilmestyessään tule hyllyssäni pölyttymään, tätä tulee kuunneltua varmaan useita kertoja.

Nyt odottamaan uutta kiertuetta. Viimeisimmällä Suomen keikalla Bono lupaili, ettei seuraavaa kertaa tarvitse odottaa 13 vuotta.

Konkreettinen albumi julkaistaan 13.10. deluxe-painoksena (sisältää muutaman ekstrabiisin), sekä vinyylinä (sisältää ilmeisesti vielä yhden ekstrabiisin deluxeen verrattuna, yhteensä 16.)

Avoimessa kirjeessään Bono lupaili lisää yhteistyötä Applen kanssa tulevina parina vuotena, sekä kuulemma pian valmistuvaa jatkoa: Songs of Experience.
     
        "It should be ready soon enough… Altough I know I've said that before…"

U2
Kuva: Paolo Pellegrin