Intohimoinen ja intiimi Anna Karenina on suuri kokemus

Kuva: Minna Hatinen

Companía Kaari & Roni Martinin tuotanto Leo Tolstoin klassikosta Anna Karenina on intohimoisin tulkinta jonka olen teoksesta nähnyt. Cirkossa esitettävä tanssiteos on suorastaan erinomainen, vaikka esityskaari onkin niin kovin lyhyt.

Anna Karenina on kolmiodraama Annan ja hänen miehensä kreivi Kareninin ja krevi Vronskyn välillä. Anna aloittaa suhteen miehensä selän takana nuoren kreivi Vronskyn kanssa ja myöhemmin jopa matkustelee Euroopassa tämän kanssa. Se selittää esityksessä nerokkaasti käytetyt kielet. Esityksessä kuullaan neljää eri kieltä, mikä aluksi tuntui hieman erikoiselta, kunnes se lopulta avautui.

Martinien Anna Karenina on tyylikkäästi rakennettu kokonaisuus - kun yleisö astuu tilaan, siellä ei ole perinteistä katsomoa. Yleisö istuu koko tilan kattavaan illallispöytään, keskelle Kreivi Kareninin ja hänen vaimonsa järjestämiä juhlia.

Dramaturgiasta vastannut Atro Kahiluoto on valinnut suurteoksesta vain olennaisen tätä tanssikokonaisuutta varten. Se sai tuntemaan, että kyseessä on oma itsenäinen teoksensa Anna Kareninasta, eikä vain yksi versio siitä.

Taiteellinen toteutus on jaettu kahden kesken: Kaari Martin vastaa koreografiasta yhdessä tanssijoiden kanssa, musiikista Roni Martin. On sanomattakin selvää, ettei Anna Karenina selvästi ole ensimmäinn yhteinen produktio. Yhteistyö tuntuu saumattomalta ja toisen varpaille astumatonta. Se on ennen kaikkea onnistunutta, niin yhdessä kuin erikseen.

Kuva: Minna Hatinen

Koreografia on intohimoinen, koskettava, voimakas, leikittelevä ja dramaattinen - kaikkea sitä mitä myös Anna Karenina voi parhaimmillaan olla. Esityksessä on niin sanotusti kolme päätanssijaa: Annana nähdään Mariana Collado ja rakastaja Vronskyna Carlos Chamarro. He saavat katsojat pidättelemään hengitystään.

Kreivi Kareninina nähdään Suomen kansainvälisesti menestynein tanssija Jorma Uotinen. Ja kuinka onnekas yleisö onkaan saadessaan nähdä Uotisen vielä tanssivan. Kuten Uotinen totesi viime syksynä tekemässäni haastattelussa, olen niin nuori etten juurikaan ole voinut nähdä häntä päätyössään. On sanomattakin selvää, että Uotinen pystyy siihen edelleen: hän tekee kypsän ja monisyisen roolin ikääntyvänä kreivinä, jonka on kohdattava vaimonsa rakastuminen toiseen mieheen.

Colladon, Chamarron ja Uotisen kemiat toimivat hämmästyttävän hyvin ja kaikki ikäänkuin loksahtaa paikoilleen. Erika Turusen puvustus on hämmästyttävän hienosti toteutettu. Kuinka tarkasti onkaan pystytty luomaan noin suureellinen mekko, jossa Collado pystyy tanssimaan noinkin haastavan koreografian. Pukusuunnittelija ja puvustamo on myös täynnä mestareita.

Roni Martinin musiikki osuu myös maaliinsa. Se tuo jännittävän twistin tähän venäläis-eurooppalaiseen kokonaisuuteen. Melodiat olivat iskeviä, mieleen porautuvia ja samalla kokonaisuutta tukevia. Pidin myös siitä kuinka muusikot tuotiin näyttämölle useaan otteeseen soittimiensa ja rooliasujensa kanssa. Se toi Anna Kareninaan liikettä ja etenemistä kokonaisuutena.

Ainoa ratkaisu josta en esityksessä pitänyt, oli esityksen laulut. En olisi lähtenyt rikkomaan intensiteettiä suomeksi lauletuilla kappaleilla. Itsessään laulut ovat kyllä suurelta osin onnistuneita, mutta omaan näkemykseeni kokonaisuudesta ne eivät istuneet.

Compania Kaari & Roni Martinin Anna Karenina on intiimi kokonaisuus, mutta samalla suuri kokemus, jonka näkeminen on puhdas onni.

Kuva: Janne Mikkilä