maanantai 1. kesäkuuta 2015

Toimiva Lainavaimo ei ole pelkkä komedia

Toiseksi viimeinen näkemäni näytelmä ennen kesää oli Jordi Galceranin kynäilemä Lainavaimo (El Crédit) Helsingin kaupunginteatterin Lilla Teaternissa. Espanjalainen komedia kahdesta miehestä - pankkiirista ja lainanhakijasta.
Sampo Sarkola
Kuva: Henrik Schütt

Antti (Pekka Strang) anoo lainaa pankista, mutta pankinjohtaja (Sampo Sarkola) pitää rahahanat visusti kiinni. Antti kuitenkin tarvitsee rahat välttämättä, niinpä hän tekee kuten jokainen vastaavassa tilanteessa tekisi - hän uhkaa panna pankinjohtajan vaimoa.

Kaksi on teatterissa erittäin toimiva luku, erityisesti siinä tapauksessa kun näyttelijöiden lavakarsima ja -kemia yltää samalle tasolle kuin Sarkolan ja Strangin. Yksi Suomen johtavista ohjaajista, Lilla Teaternin taiteellinen johtaja Raila Leppäkoski on työstänyt komediasta erittäin toimivan ja hauskan kokonaisuuden, joka istuu hämmästyttävän hyvin myös suomalaiseen kulttuuriin.

Pekka Strang
Kuva: Henrik Schütt
Pelkkää hupailua tämä ei kuitenkaan ole. Klassisen sukupuoltenvälisen vastakkainasettelun lisäksi Lainavaimo kertoo pankkien, rahan ja erityisesti rahattomuuden ongelmista. Rahaa löytyy, mutta ei sitä tarvitseville. (Siitä ajankohtaisena ja hyvänä esimerkkinä Juha Sipilän perusporvarihallitus. Toisaalta mitä voi odottaa kolmelta äärioikeistolaiselta puolueelta, joita ohjaa miljonääri-diplomi-insinööri).
On hullunkurista, kuinka raha tulee rahan luokse. Jos tarvitsisi kipeästi lainaa, sitä ei saa jos omaisuutta ei ole - mutta mikäli omaisuutta olisi, silloin tuskin tarvitsisi kipeästi lainaa.

Suomennos toimi hienosti, vaikka aluksi pelkäsin muuta. Suoraan kääntäen esityksen alkuperäinen, että ruotsinkielinen nimi on ilmeisesti Luotto, tms. Sen sijaan näytelmän nimi on käännetty mahdollisimman luontaantyöntävästi Lainavaimoksi. Toisaalta se lupaa sellaista hauskaa kuten nimestä voi päätellä, mutta minua se puistattaa. Siitä huolimatta kaikki toimii luontevasti.

Esitys oli erittäin viihdyttävä alusta loppuun, mutta sitä katsoessa ei voinut olla ajattelematta roolien vaihdosta. Alunperin näytelmää esitettiin Lillanissa ruotsiksi, niin että roolit olivat toisin päin. Olisi ollut antoisaa ja mielenkiintoista nähdä tämä myös niin päin.
Kun hyvä duo toimii, siitä kannattaa pitää kiinni.
Seuraavaa Sarkola-Strang -näytelmää innolla odottaen.

Kuva: Henrik Schütt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti