maanantai 27. lokakuuta 2014

Neljä päivää kirjoja: reportaasi Helsingin Kirjamessuilta 2014

Päivä 1:

Olen reilu viikon ollut surun murtama lähipiirissä sattuneen kuolemantapauksen johdosta, josta kirjoittanen tänne blogiinikin myöhemmin. Viikko on mennyt täysin sumussa, joten tänään oli hyvin voimia vievä päivä.
Jörn Donner

Kävin hakemassa Docendon osastolta heidän tuoreet Kauko Röyhkän kirjoittamat kirjat Armanin maailma ja Et muuten tätäkään usko: Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä. Lisäksi Atenan osastolta loistavan Roope Lipastin Halkaisukirvesmiehen. Teoksista erikseen kirjoitan tänne pian.
Kansallisteatterin osastolta löytyi edullisesti muutama näytelmäkirja, sekä jostakin Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis (pokkarin omistin jo aiemmin, nyt löytyi edullisesti kovakantisena).
Kävin kuuntelemassa Jörn Donnerin, sekä näyttelijä-teatterijohtaja Asko Sarkolan haastatteluja. Jälkimmäiseltä sain myös signeerauksen loistavaan muistelmateokseen Asko Sarkola: Naurun takana (WSOY), jonka on kirjoittanut ylös Liisa Talvitie.

Ensimmäisen päivän suurin haaste oli pari päivää sitten ehdotettu haastattelu. Kustannusyhtiö Docendo julkaisi englantilaisen freelance-journalisti, ruoka- ja matkailutoimittaja Michael Boothin uusimman kirjan, Pohjolan onnelat (The Almost Nearly Perfect People: The Truth About Nordic Miracle). Minulle ehdotettiin haastattelua ja tartuin tuumasta toimeen. Haastattelu meni hyvin ja julkaistaan erillisessä päivityksessä.

Kuten varmaan tiedätte, Kirjamessujen yhteydessä järjestetään myös Musiikki-, sekä Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut. Molemmat olivat tänä vuonna suuria pettymyksiä. Musiikkimessuilla oli muutama hassu levymyyjä (joiden tavarat olivat tosin hyviä), lava jolla esiintyy muusikkoja, joista suurimman osan nimiä en (ainakaan vielä) tunnista. Hyvin turha festari oli tämä puoli.

Asko Sarkola ja Liisa Talvitie
Viini, ruoka ja hyvä elämä oli myös pohjanoteeraus. Ilmeisesti Messukeskus haluaa enemmän tuottoa itselleen tms. kun enää ei ollut kunnon syömäpaikkoja. Jos haluaa syödä jotain lämmintä täytyy syödä jossain Messukeskuksen omassa paikassa, joihin lukeutuu myös Hese. Missä australialainen burgerpaikka menneiltä vuosilta? Missä ranskalainen pizzakoju? Tänä vuonna löytyy pelkkä pannupizzamesta, joku ihme halloumivaunu, sushia ja kreikkalainen ruokavaunu. Muuten kojut ovat ihan hyviä, jos haluaa viedä kotiin jotain. Mahtavia pretzeleitä ja patonkeja ja hyviä juustoja (vaikkakin lempparini menneiltä vuosilta ei osallistunut, se brittiläinen cheddarkoju).
Söinkin jälleen ruokamessuilla paljon juustoja.

Tähän voisin heittää muuten yhden kuolemattoman heiton ruokamessuilta parin vuoden takaa. Silloin oli tasokasta syömistä ja paljon. Kaikkien niiden herkkujen keskellä oli kuitenkin pissislauma. Keskimmäinen porukasta, laukku käsitaipeellaan sanoi ärsyttävällä, narisevalla äänellään:
"Mennääx hesee?"

Päivä 2:

Ensimmäisestä päivästä olin aika poikki, energiatasoni laski hyvin nopeasti. Mikään ei jaksanut oikein kiinnostaa, ja parin tunnin käppäilyn jälkeen olin jo ihan loppu. Ostin ylihintaisen Cokiksen, istuin juomaan yläkertaan ja puhumaan puhelimessa.

Sinänsä messupäivä käynnisyi hyvin, samantien astuessani sisään Riku Rantala ja Tunna Milonoff kävelivät vastaan. Heidän karismansa melkein horjautti minut.

Tein Musiikkimessuilta heräteostoksen, Juice Leskinen & Coitus Intin Per Vers, runoilija -vinyylin 40-vuotisjuhlapainoksen. En ollut suunnitellut albumin ostoa aiemmin, mutta tiesin levyn olevan 500 kappaleen rajoitettu painos, mikä on ensinäkin painomääränä aivan törkeän pieni. Toiseksi, tämä kappale kuului ensimmäiseen kymmeneen, ollen 10/500! Noin alhainen numero on hieno löytö.

Juha Metso, Ville Haapasalo ja
Kauko Röyhkä
Kaikkein suurin Aku Ankka -piirtäjä, Don Rosa, oli messuilla myös. Oli hilkulla että olisin ostanut jonkun hänen kauniin sarjakuvakirjansa, mutta päätin toisin. Jonot olivat valtavat puolta tuntia ennen itse signeerauksen alkua… Enkä ihmettele. En ole koskaan ollut mikään suuri Aku Ankka -fani, kuten niin moni muu suomalainen. Kun olin pieni, meille tuli hetki tämä sarjakuva postista. Meillä on tallella vielä irtonumeroista koottu, syntymävuoteni 1992 Aku-vuosikerta, jonka juuri enoni minulle hankki. Anyway, Don Rosan piirrosjälki on kauneinta mitä sarjassa on nähty. En päätynyt kuitenkaan hankkimaan mitään - ainakaan vielä.

Päivän suurin hetki oli illalla, kun Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä ja Juha Metso esiintyivät Aleksis Kivi -lavalla. Sen jälkeen massiiviset jonot, kuten viimekin vuonna. Kirjahan on siis Röyhkän kirjoittama ja Metson upeasti kuvaama haastattelukirja Et muuten tätäkään usko - Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä (Docendo). Kirjoitus kirjasta edellisessä postauksessa.

Söin Ruokamessuilla juustoja.

Päivä 3:

Tähän mennessä paras päivä. Näin kaksi Jari Tervon haastattelua Revontultentiestä (WSOY), ja sain signeerauksen omaan kappaleeseeni kyseisestä uutuudesta, sekä vähän vanhempaan novellikokoelmaan Siperian tango (WSOY). Tervo hymyili ja totesi kirjan hienosti kellastuneeksi. "Ajan patinaa", nauroin. Tervo haistoi kellastunutta sivua ja hymyili lämpimästi. Huikea mies.
Revontultentien alkuperäinen nimi taisi olla muuten Mustajalka, sillä messulehdessä lukee joka kohdassa se. Nimi ilmeisesti vaihtui viime hetkillä...
Jari Tervo ja Baba Lybeck

Seuraavana vuorossa kirjailija-kolumnisti Roope Lipasti. Hän on hulvaton. Myös häneltä kuuntelin kaksi haastattelua, kahdesta eri kirjasta. Kunnon virkamies Virtanen (Karisto), sekä Halkaisukirvesmies: Elämä ja vähäisemmät teot (Atena). Sain signeerauksen omaan Halkaisukirvesmieheeni.

Esko Roine ei esittelyjä kaipaa. Näyttelijä-teatterijohtaja täytti juuri 70 vuotta ja painaa edelleen. Uusi produktio aluillaan Helsingin Kaupunginteatterissa, Tampereen Työväen Teatterin Mielensäpahoittaja ja poikaa esitetään jopa täällä Helsingissä asti, sekä messujen jälkeen Roine sanoi kiirehtivänsä Tampereelle Kvartetin esityksiin... Like kustansi Annika Grahnin ja Eija Mäkisen kirjoittaman kirjan näyttelijälegendasta. Kirjan nimi on osuvasti Esko Roine.

Roope Lipasti
Päivän ehkäpä yllättävin tapaus oli Sonata Arctican esiintyminen Musiikkimessujen puolella. Kemiläinen bändi (myös minä olen Kemissä syntynyt) esiintyy Japania myöten maailmalla, päättäen juuri mittavan kiertueensa Yhdysvalloissa. Tänään Sonata esitti yleisön toivomia kappaleita, mm. klassikon Tallulah. Paasilinna on julkaissut bändin tähänastisesta taipaleesta kirjan.

Myös antikvariaattipuolelta tein pari löytöä: Tammen Keltaisen kirjaston kerääjänä löysin suht edullisesti ensipainoksen Don DeLillon Mao II, sekä toisen painoksen Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla.

Kirjakahvilassa kuultiin iltapäivällä yksi päivän ja oikeastaan koko messujen parhaista haastatteluista, kun ääneen pääsi Roman Schatz. Voi maamme, Suomi (Johnny Kniga) kuulosti erittäin hyvältä kirjalta. Täytyy pitää silmät ja lompakon nyörit auki.

Sonata Arctica
Sain nimmarin myös Kauko Röyhkän Etelän peto -vinyyliin, jonka upean kansikuvan on kuvannut myös Haapasalo -kirjoistakin tuttu valokuvataiteilija Juha Metso. Vinyyli on sinänsä harvinainen, koska se vedettiin myynnistä. Ilmeisesti kansikuvassa oli jotakin mille ei loppupeleissä ollut tekijänoikeuksia. Se ei silti poista sitä faktaa, että kuva on upea, eikä levyn sisältökään ole hassumpi. "Ai perkele!" Röyhkä naurahti nähdessään ja nimmaroidessaan levyn.

Kolmannen päivän päätti Arman Alizadin ja Kauko Röyhkän keskustelu Armanin maailma -kirjan (Docendo) tiimoilta. Signeerauksen hankin siihen, sekä Röyhkältä vielä erikseen hänen esikoisteoksensa ensipainokseen, Tien laidalla Waterloohon (Weilin+Göös), joka julkaistiin 1980.
Taiteilija vaikutti aidosti iloiselta, kuten vinyylinkin kohdalla aiemmin. "Ja alkuperäisillä kansilla!", hän sanoi ennenkuin signeerasi kirjansa. Kiitin, ja hän vaikutti olevansa otettu.

Söin Ruokamessuilla juustoja.

Päivä 4:

Oikeaan päivärytmiin on palattu, sillä kelloja siirrettiin edellisenä yönä tunnilla taaksepäin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kelloja pitää siirtää eteenpäin… Koko elämän rytmi menee puoleksi vuodeksi sekaisin. Siirto ei tosin parantanut oloani, olen henkisesti edelleen poikki, eikä kamalasti huvittanut lähteä koko messuille.
The one and only: Paavo Väyrynen

Tavallaan tämä oli Paavojen päivä. Ensin menin ystäväni kanssa kuuntelemaan etuliitteitä kaipaamatonta Paavo Väyrystä. Se on aina yhtä viihdyttävää. Hän selvästi pitää itsensä vertaamisesta Kekkoseen. Toinen Paavo oli entinen pääministeri Paavo "Pöö" Lipponen. Hän oli olemukseltaan kuin suomalainen Winston Churchill (en itsekään allekirjoita tätä väittämää, mutta ainakin yhdennäköisyyttä saattaa löytyä), enkä jaksanut kuunnella häntä kymmentä minuuttia kauempaa. Tykkäsin myös siitä, että Lipponen julkaisi juuri toisen muistelmateoksensa Murrosten aika, hyläten näin v. 2009 aloittamansa muistelmasarjan kokonaan (ensimmäinen kirja oli nimeltään Muistelmat 1, kakkosta ei taida tulla).

Ex-runoilija: Jari Tervo
Hyvä ystäväni vertasi kirjamessuja festareihin. Jos haluaa hyvän istumapaikan messuilta, täytyy toimia kuten festareilla toimitaan ja mennä kuuntelemaan edellinen esiintyjä vaikkei se kiinnostaisikaan. Moni taktikoi näin, ainakin kun menin kuuntelemaan Takauma-lavalle Jari Tervoa. Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja kulki nimellä Ex-runoilija Jari Tervo. Saimme kuulla kaksi hänen itsensä kirjoittamaa runoa, tekijänsä lausumana. Harvinainen hetki. Harva varmasti tietää, että ennen romaanien kirjoittamista Tervo kirjoitti neljä runoteosta, joista ensimmäinen, Tuulen keinutuoli (WSOY) julkaistiin vuonna 1980. Kun vein omani signeerattavaksi Tervo oli yllättynyt ja hymyili leveästi. Ei varmasti keinu kovin usein vastaan tuo kirja.

Poliittispainotteisen päivän päätti ulkoministeri Erkki Tuomioja. Häntä haastateltiin poliittisten päiväkirjojensa Siinä syntyy vielä rumihia (Tammi) yhteydestä. Päivän järkevin poliittinen äännähdys.

Törmäsin toiseen ystävääni, ja tiedustellessani häneltä onko hän vieraillut musiikki- tai ruokamessuilla, vastaus oli osuva: "Onko täällä musiikkimessut?"

Kävin vielä syömässä ruokamessuilla juustoja, tein viisaan ostopäätöksen ja ostin yhden. Elvis has left the building. Vuoden päästä seuraavat messut - niitä odotellessa.


Blogini Kirjamessu -kilpailun ja lipun messuille voitti Petri. Hänen vastauksensa lempikirjasta oli: "Vilmos Kondorin Budapestin vakooja. Hänen kirjasarjansa vie hyvin toisen maailmansodan aikaiseen Budapestiin." Vinkki pistetään korvan taakse, vielä kerran onnittelut voitosta!


Listaan vielä tähän teokset, joihin sain signeerauksen messuilla:

Arman Alizad ja Kauko Röyhkä: Armanin maailma (Docendo)
Michael Booth: Pohjolan onnelat (Docendo)
Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä ja Juha Metso: Et muuten tätäkään usko: Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä (Docendo)
Tuomas Kyrö: 700 grammaa (WSOY)
Roope Lipasti: Halkaisukirvesmies - Elämä ja vähäisemmät teot (Atena)
Esko Roine: Esko Roine (Like)
Kauko Röyhkä: Tien laidalla Waterloo (Weilin+Göös)
Kauko Röyhkä: Etelän peto -vinyyli (Svart)
Asko Sarkola ja Liisa Talvitie: Asko Sarkola - Naurun takana (WSOY)
Jari Tervo: Tuulen keinutuoli (WSOY)
Jari Tervo: Pohjan hovi (WSOY)
Jari Tervo: Siperian tango (WSOY)
Jari Tervo: Revontultentie (WSOY)
Erkki Tuomioja ja Veli-Pekka Leppänen: Siinä syntyy vielä rumihia - Poliittiset päiväkirjat 1991-1994 (Tammi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti