Gabriel osoittaa millainen oli aikansa nigerialaiskirje

Vuoden teatterikuva? / Kuva: Mitro Härkönen

Mika Waltarin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 110 vuotta. Helsingin Kaupunginteatteri juhlistaa juhlavuotta Komisario Palmun seurassa, mutta Kansallisteatteri herättelee henkiin hieman matalamman profiilin klassikon.

Gabriel, tule takaisin! nimellä tunnettu näytelmä sai menestyksekkään kantaesityksensä vuonna 1945. Nyt, lähes 75 vuotta myöhemmin Gabriel nähdään Vesa Vierikon hauskana tulkintana Kansallisteatterin parhaalla näyttämöllä, Willensaunassa.

Gabriel kertoo Angerin sisaruksista, Ulriikasta ja Kristiinasta. Heidän isänsä on jättänyt sievoisen summan perinnöksi kahdelle vanhalle piialle. Eräänä päivänä Kristiina kuitenkin ilmoittaa, että hän on tavannut miehen. Komean ja nuoren kapteenin, Gabrielin, joka nyt saapuu kylään. Tomera ja jämäkkä Ulriika ei pidä tästä, mutta toivottaa muukalaisen tervetulleeksi.

Kuva: Mitro Härkönen

Näytelmä perustuu löyhästi naisia huijaavan Ruben Oskar Auervaaran (1906-1964) tarinaan, joka viehtyi rahaan jo nuorena. Käsiohjelma tietää kertoa hauskan yksityiskohdan, että Auervaara joutui ensimmäisen kerran oikeuteen rahavarkaudesta jo 12-vuotiaana. Saaliin hän oli käyttänyt "pääasiassa Turun kahviloissa herkuteluun".

Auervaaran strategia pysyi aina samana: hän esiintyi kirjeenvaihdossa rikkaana ja kultturellina miehenä, joka etsii vaimoa jonka kanssa asettua aloilleen yhteiseen kotiin. Moni nainen retkahti tähän, sillä hän oli ilmeisen nokkela ja sanavalmis mies. Kyseessä oli siis aikansa nigerialaiskirje sähköpostiin tai Facebookiin.

Vierikon ohjaama Gabriel on vahvasti epookissa, mikä tuntuu tänä päivänä olevan raikas tuulahdus. Anna Sinkkosen lavastus ja puvustus on onnistunut, suorastaan loistelias. Ajankuva on kaikissa valinnoissa pitävä, aina Olavi Virran biisivalinnoista näyttelijäntyöhön.

Näyttelijäntyö on erittäin vaikuttavaa kaikilta neljältä näyttelijältä. Tyylilajina on monissa paikoin korostettu, suomifilmimäinen ilmaisu, joka on ymmärretty riisua oikeissa kohdissa myös pois. Paula Siimes ja Karin Pacius ovat täydelliset rooleissaan Aurein sisarina. Jokaisesta pienestä nyanssista ja rakkauden pienistä pilkahduksista lähtien Siimes ja Pacius saavat katsojat nauramaan.

Kuva: Mitro Härkönen

Sampo Sarkola tuo karmean ja hilpeän Gabriel Lindströmin hahmoon syvyyttä ja ymmärrystä, joka kyllä saadaan karsittua näytelmän viimeisessä kohtauksessa onnistuneesti pois. Koko näytelmä on ollut komediaa, vasta lopussa katsojille osoitetaan kaiken traaginen puoli. Minttu Mustakallion kapinoiva Raili tuo Gabrieliin mukavaa ilmavuutta.

Waltarin Gabrielia on kehuttu useasti hänen parhaaksi näytelmäkseen. Katsojana on vaikea sanoa, sillä Waltaria ei juuri nähdä näyttämöillä. Toisaiseksi ei siis auta muu kuin ottaa kirja kauniiseen käteen ja odottaa. Lue myös Sampo Sarkolan haastattelu täältä.