Tippukivitapaus on loistavaa lastenteatteria

Kuva: Tanja Ahola

Loistokasta uutta vuotta blogini lukijoille! Kuten olette ehkä huomanneet, olen pitänyt hieman lomaa (pyh, kiireitä, kiireitä ja kiireitä), mutta aktivoidun jälleen. Kävin vuoden lopussa katsomassa Kansallisteatterissa ylistystä niittäneen lasten musikaalinäytelmän Tippukivitapaus.

Osa teistä ehkä tietää, etten ole suuri lastenteatterin ystävä. Tämä johtuu osin tietysti iästäni, mutta myös siitä että näyttelijävuosinani olen paukuttanut tarpeeksi lastenteatteria näyttämöllä. Parhaimmillaan ne kuitenkin tarjoavat jotakin myös aikuisille. Kävin katsomassa Helsingin Kaupunginteatterilla jopa kahdesti Laura Ruohosen Yökyöpelit.

Yökyöpeleissä nähtiin pääösassa hyvin pitkälle sama casting kuin tässä Kansallisteatterinkin näytelmässä. Se on hienoa, sillä tarinoiden hahmot ovat samat. Tippukivitapaus on käsittääkseni jatkoa Yökyöpeleille.

Kuva: Tanja Ahola

Koko näytelmä alkaa sillä, että näyttelijä lentää koko suuren näyttämön yleisön yli. Nyt on jo suuren maailman meninkiä! On sitäpaitsi hienoa, että suurella näyttämöllä nähdään lastennäytelmä. Se on tärkeä satsaus tulevaisuuden teatterikävijöihin. Lapsia pitää kouluttaa tähän jo varhain.

Ruohonen on onnistunut luomaan värikkäitä ja moninaisia hahmoja. Mummeli Päätäi Väätäinen on suorastaan lumoava, josta tietysti suuri kiitos kuuluu upealle dame Seela Sellalle. Kun Sella astuu yksin Kansallisteatterin suurelle näyttämölle, hänen karismansa täyttää koko salin. Hän ottaa aivan ihanasti kontaktia yleisön lapsiin.

Papu Seija Soijana nähdään Vuokko Hovatta ja hänen aisaparinaan ja rakastettunaan Hujoppina Jani Karvinen. Lapset olivat riemuissaan. Musikaalinumerot olivat erittäin toimivat - ja mikä hienoa, suurimmat fanit voivat ostaa cd:n, jossa kaikki laulut on kuultavina. Tämä on yksi asia, jonka toivon Suomessa saavan suuremman jalansijan. Soundtrackit ovat hieno muisto ja mahdollisuus tehdä lauluista ikuisia. Piti sanoa on sympaattinen, jonka kuka tahansa voi joskus ihastukselleen laulaa - kokeilenpa sitä seuraavalla kerralla!

Antti Mattilan kekseliäs lavastus toimii yhtä hienosti kuin Erika Kallasmaan loistelias puvustus. Tämä on, jollei täydellistä, niin loistavaa lastenteatteria. Kun oma huomioni välillä herpaantui esityksestä, oli suuri ilo seurata lasten reaktioita. Visuaalinen ilottelu, jota lapsellisten ja lastenmielisten ei kannata jättää kokematta.

Come to daddy / Kuva: Tanja Ahola