Onnenetsijät

Kaukana jossain onnenmaa kertoo äidin ja pojan tarinan.

Asetelmasta:
Otto on keski-ikää lähestyvä työterveyspsykologi, jonka vaimo on juuri jättänyt. Hän kirjoittaa kirjaa onnellisuudesta.
Hänen äitinsä Kaarina taas tavoittelee nuoruuttaan kauneusleikkausten avulla.

Kirjassa kertoja vaihtuu Oton ja Kaarinan välillä. Otto on tässä hetkessä ja Kaarina koostuu hyvin pitkälle takaumista aina 1970-luvusta lähtien.

Molemmat henkilöt tavoittelevat onnea, omin tavoin.

Toisinaan Johanna Venhon tapa kirjoittaa muistutti itseäni hieman Stephen Kingistä. Muistan joskus aloittaneeni jotakin Kingin klassikoa vain todetakseni, että jokainen nurkka kolutaan kuvailuissa läpi. Korostan kuitenkin, ettei Venho sorru tähän niin häiritsevästi, pikemmin merkille pantavasti.

Johanna Venho
Kuva: Veikko Somerpuro

Yllätyin kun Otto paljastui lähes nelikymppiseksi mieheksi. Alun käytöksestä ja "naiset" -kommentista tuli mieleeni pikemmin teini-ikäinen jätkä.

Pidin teoksen dialogimaisuudesta, juurikin kertojien vaihtelun vuoksi. Venhon luoma maailma oli helposti lähesyttävä ja turvallinen, vaikka henkilöt elävätkin täysin eri maailmassa kuin itse.

Venho heittää ilmoille kysymyksiä jättäen pohdittavaa, mikä osoittaa luottamusta lukijaan. Kaikkea ei aina tarvitse viedä loppuun.

Johanna Venho: Kaukana jossain onnenmaa
WSOY 2015. 327 sivua.