Pedot on kokonainen esikoinen

Pedot on Vuokko Sajaniemen vahva esikoinen.

Keskushenkilö Pedoissa on pikkukylän ortodoksipapin tytär Maria. Hän kyseenalaistaa isänsä vakaumuksen ja elää nuoren tytön elämää juhlien ja muitten tyttöjen kanssa supisten.
Susistaan huolimatta kirja kertoo ihmisestä, pedosta ihmisen sisällä. Keskiössä ei ole eläin, vaan yhteisö, itseys.

Sajaniemi on kirjoittanut itseään etsivän Marian aidosti. Mariasta huomaa kuinka sisällä kirjailija on aiheessaan todella ollut. Yleensä henkilöhahmojen murre tuntuu etäiseltä, mutta Pedoissa se on voimavara.

Sajaniemen kieltä ovat monet kuvailleet lyyriseksi. Sitä se on, mutta luontevasti. Kirjailija ei pakota kieltä tulemaan, vaan se kumpuaa. Luonnollisesti.

(Kaunis) Vuokko Sajaniemi
Kuva: Carl Bergman

Eläin. Eläimen luonto. Luonto tulee sanana esille myös kirjan takakansitekstissä. Kaikilla eläimillä on oma luontonsa, eikä ihminen ole poikkeus. Jokaisella on oma ainutlaatuinen tapansa suhtautua maailmaan - vai onko tapa niin ainutlaatuinen sittenkään?

Pedot tarjoaa realismia ja mystiikkaa mukavassa paketissa. Se leikittelee tyylillä ja muodolla raikkaasti ja jopa melko rohkeasti. Siitä huolimatta, ja osin varmasti sen vuoksi, kirja on melko nopealukuinen.

Ensimmäinen sana joka kirjasta tulee mieleen on kokonainen. Tämä jos mikä on kokonainen teos.
Kokonaisuutta ei välttämättä ole helppoa hallinnoida, mutta Sajaniemi on onnistui ensimmäisessä romaanissaan näyttämään kyntensä.

Toisinaan kirja jopa tuoksui. Minulle se tuoksui hallalta, mökiltä, eläimen turkilta ja savulta.

Vuokko Sajaniemi: Pedot
Tammi 2015. 308 sivua.