Puhdistuksen pikkuserkku

Yöperhonen (WSOY) ja Indy

Kun sain käteeni Katja Ketun uuden romaanin Yöperhonen, olin innoissani. Kansitaide on upea, taiteilija Eemil Karilan tekemä, muut hienot piirrokset Ketun itsensä tekemiä. Kannen osuus on itselleni henkilökohtaisesti erittäin tärkeä, sillä kirjailijan nimen ohella se on ensimmäinen ostopäätökseen vaikuttava tekijä.

Kirja itsessään käsittelee naisia ja Venäjää, sortoa ja ihmistä. Se tapahtuu eri aikakausissa ja tuntuu olevan Puhdistuksen kaukainen pikkuserkku Mäntsälästä.

Monista saattaa kuulostaa melko rankalta kun suoraan sanon ettei aihepiiri kiinnostanut minua.
Naisten asemasta, Venäjästä, rakkaudesta, inhosta - kaikista näistä täytyy puhua, mutta Yöperhosen kohdalla itselleni tuli paha ähky.

Etenin kirjaa laahaten, vaikka Ketun kieli onkin runsasta ja ihailtavan rikasta. Siinä mielessä kirja miltei soljui eteenpäin. Välillä kieli tuntui tosin turhankin rikkaalta, jopa kikkaillulta. Siksi se ei paikoin tunnu rehelliseltä, ennemmin tarkoin laskelmoidulta.

Toisaalta en tunne Ketun tuotantoa laajemmin, enkä täten voi kirjailijasta sanoa erityisemmin mitään.

Katja Kettu
Kuva: Ofer Amir

Useassa kohdassa mieleeni tuli kuva, jossa ajattelin kirjailijan paikkaavan kirjan ensimmäistä vedosta sanakirja toisessa kädessään, etsien vielä sutjakampia ja sukkelampia synonyymejä korvaamaan ne useammin käytetyt.

Voi olla typerää kritisoida kirjaa "liian rikkaasta kielestä", mutta se ei jotenkaan istunut tähän teokseen - tiettyjä fantasiaelementtejä lukuunottamatta. Toisaalta Yöperhonen poukkoilee kuin yöperhonen, liidellen sinne tänne ennenkuin sain sen lasin sisälle ja ikkunasta ulos.

Kaikesta huolimatta nostan useita hattujani Ketun taidoille kirjoittaa, vaikka häntä se tuskin erityisesti tämän kirjoituksen jälkeen liikuttaa.

Yöperhonen muistuttaa (inho?)realistista, pimeää satua.

Aion palata kirjaan vielä myöhemmin, sillä uskon saavani siitä enemmän irti tulevaisuudessa. Kun teos on Finlandia-ehdokas, kirjoitukseni muutunnee naurettavammaksi mitä se jo nyt on. Vai muuttuuko?

Katja Kettu: Yöperhonen
WSOY 2015. 334 sivua.

Korjaus 5.10. klo 12:20: Katja Kettu ei itse maalannut kannen kuvaa, taiteilija Eemil Karila sen sijaan maalasi.