Rakkautta ja anarkiaa -leffafestari järjestettiin tänä vuonna järjestyksessään 28. kerran. Silti tämä oli ensimmäinen kerta kun itse pääsin osallistumaan tapahtumaan.Olin oikeastaan kahdessa eri roolissa:
(1) vieraana kotimaisten lyhytelokuvien näytöksessä, jossa esitettiin mm. Me ei vietetä joulua -niminen pätkä, jossa näyttelin
(2) blogistina
R&A on ainutlaatuinen elokuvafestivaali. Ei pelkästään siksi, että Suomessa järjestetään näitä niin surullisen vähän, vaan myös siksi että se on saatu onnistumaan Helsingissä. Eri näyttämöt oltiin ripoteltu ydinkeskustan hollille Bio Rexin lisäksi mm. Kino Engeliin, Orioniin, sekä Finnkinon eri teattereihin.
Lipunmyyntiä harjoitettiin interwebsin lisäksi teattereiden omissa lipunmyynneissä.
Ehdin festareilla nähdä yhteensä 8 kokopitkää elokuvaa. Määrä on vähäinen ottaen huomioon laajan ja erittäin laadukkaan tarjonnan. Tänä vuonna erityisesti dokumentin tai todellisiin tapahtumiin pohjautuvan elokuvan osuus oli merkittävä, ja hyvä niin. Ainoastaan kaksi näkemistäni elokuvista olivat täysin fiktiota. Näkemäni elokuvat ovat nähtävissä alla, järjestyksessä.
1. Love & Mercy
Ohjaus: Bill Pohlad
Näyttelijät: John Cusack, Paul Dano, Elizabeth Banks, Paul Giamatti
Elokuvana laadukas, hieno aloitus R&A:lle. Tässä kohti jäi harmittamaan, kun kaunis R&A-työntekijä, jolta lunastin lippuni,kertoi kuinka haluaisi nähdä tämän leffan. Olin niin paniikissa näiden lippujen lunastuksesta (olihan eka kertani), että sivuutin kommentin täysin vaikuttaen ynseältä. Anteeksi. Todellisuudessa ja järjissäni olisi pitänyt vastata monelta näemme teatterilla.
Love & Mercy kertoo The Beach Boys -yhtyeen Brian Wilsonin tartan. Wilsonia luonnehditaan nykyään yhdeksi kaikkien aikojen lauluntekijöiksi, esimerkiksi God Only Knows on laulu joka tulee pysymään monien suosikkibiiseinä aina. Helppoa Wilsonin elämä ei koskaan ole ollut.
Wilson alkoi kuulla ääniä päänsä sisällä ja myöhemmin hänelle diagnosoitiin skitsofrenia. Hän ajautuu kokaiinin, alkoholin ja muiden paheiden tielle, eikä häntä mielenvaltaisesti kontrolloiva tohtori (myöhemmin yhteistyökumppani) ole avuksi.
Elokuva hyppii Pet Sounds -albumin ja sairauden pahimpien vaiheiden väliä, onnistuen vaihtelevasti. Aihe on erittäin mielenkiintoinen, ehdottomasti elokuvan arvoinen, mutta työnsä hienosti hoitavat näyttelijät osoittautuvat elokuvan ongelmaksi - Paul Dano menee nuorena Wilsonina, mutta John Cusack ei vanhempana. Cusack tekee kovatasoisen roolityön, mutta en pysty ostamaan häntä muusikkolegendana. On surullista, että jostain syystä Cusack on aina Cusack, vaikka hänestä muuten pidänkin. En myöskään pitänyt erityisemmin Paul Giamattista, jolla on tuntunut jääneen sama sapluuna päälle. Toisaalta hän yrittää selkeästi lunastaa paikkansa uutena Philip Seymour Hoffmanina, siinä epäonnistuen.
2. Malala
Ohjaus: Davis Guggenheim
Tämän dokumentin ansiosta ymmärsin viimein miksi Malalasta kohistaan. Suosittelen tätä silmiä avaavaa dokkaria vahvasti.
Tässä käydään läpi Nobel-voittajan tähänastinen elämä, hyvin vahvasti perheen näkökulmasta. Malala on erityinen, silti yksi meistä. Hän läimii veljiään ja rakastaa perhettään. Isän rooli on tietysti mahdollisesti merkittävin hänen elämässään, siitä viestii myös elokuvan alkuperäinen nimi He Named Me Malala.
Tyttöjen asema ja koulutus, peloton terrorismin vastustus ja kiinnostus maailmaa kohtaan. Vaikea hahmottaa, mutta Malalasta tulee suurempi henkilö ihmiskunnan historiassa mitä hän jo on. Hienosti, kiinnostavasti ja tarkasti valmistettu dokumentti.
3. Pasolini
Ohjaus: Abel Ferrara
Näyttelijät: Willem Dafoe
Olen tutustunut eurooppalaiseen elokuvaan vasta pienin askelin, eikä Pier Paolo Pasolini ollut henkilönä vielä tuttu. Dafoe tekee hienon roolin Pasolinina.
Elokuva kertoo ohjaajan viimeisestä päivästä, ennen hänen epäselväksi jäänyttä kuolemaansa. Elokuva esittää siitä vahvasti oman versionsa, mikä tiedettyjen faktojen pohjalta käy hyvin järkeen.
Pasolini oli mielenkiintoinen, mutta mahdollisesti hieman laahaava kerronnallisesti. Tämä oli ensimmäinen festareilla näkemäni elokuva, joka oli viimeistä penkkiä myöten loppuunmyyty. Sellaisessa salissa on jännittävä istua. Siinäkin tapauksessa, kun pätkä Sodoman 120 päivää -leffasta lävähtää ruutuun, ja rakastunut pariskunta tajuaa olevansa väärässä salissa...
4. Vierailu
Ohjaus: Michael Madsen
Dokumentti muukalaisista. Mitä tehdä tilanteessa, jos ja kun alienit tulevat maapallolle? Kukaan ei ole koskaan kohdannut vastaavaa tilannetta. Vierailu toimii kenraaliharjoituksena tälle tapahtumalle.
Mielestäni dokkarissa esitettiin loistavia kysymyksiä ja tarjottiin hyviä vastauksia. Asiantuntijahaastattelut olivat parasta antia, ajoittainen taidehiippailu ja visualisointi heikompaa. Kaiken kaikkiaan silti mielenkiintoinen tutkimus.
Pääsin haastattelemaan ohjaaja Michael Madsenia Film-O-Holic.comille, haastattelu on luettavissa täällä.
5. Altman
Ohjaus: Ron Mann
Kiinnostava ja valaiseva dokkari ohjaaja Robert Altmanista. Altman kuoli vuonna 2006, eikä saanut urallaan niin paljoa kunnioitusta kuin monen mielestä olisi ansainnut.
Altman teki hienoja elokuvia, mutta liian epä-hollywoodmaisia, jotta olisi saanu siellä täydellisen hyväksynnän. Dokumentti oli hienosti tehty, hyvin perinteisen tyylinen ja toimiva.
6. Mr. Holmes
Ohjaus: Bill Condon
Näyttelijät: Ian McKellen, Milo Parker, Laura Linney
Tämä ja seuraavat kaksi leffaa ovat festareitten, ja toistaiseksi jopa koko vuoden, parasta antia. Odotin Mr. Holmesista paljon, mutta sain enemmän. Moni on sanonut McKellenin tekevän Oscar-tasoisen suorituksen, ja siitä olen samaa mieltä.
Elokuva toimi hämmästyttävän hyvin, jaksoi pitää mielenkiintoa yllä koko kestonsa ajan. Mr. Holmes on erittin kiinnostava tutkimus siitä, kuinka vanha Sherlock Holmes elää. Millainen hän on, erityisesti jos hän olisi todellinen henkilö.
Toisinaan mietin, olisiko elokuva toiminut vielä paremmin, tai olisiko se vakavammin otettava, jos kyseessä olisi joku uusi salapoliisihenkilö, ei kaikkien tuntema Sherlock. Parempi näin, Sherlock tuo lämpöä kaikkeen. Erinomainen. Ja täysi.
7. The End of the Tour
Ohjaus: James Ponsoldt
Näyttelijät: Jason Segel, Jesse Eisenberg, Mamie Gummer
Tämä saattaa olla toistaiseksi jopa paras näkemäni elokuva koko vuonna. Kyseessä on indie-elokuva, joka pohjautuu todellisiin tapahtumiin.
Segel näyttelee (Oscar-ehdokkuuden arvoisesti) palkittua kirjailija David Foster Wallacea, joka oli amerikkalaisen nykykirjallisuuden suurimpia nimiä. Eisenberg näyttelee Rolling Stone -toimittaja David Lipskya. Elokuva kattaa muutaman päivän. Lipsky haastattelee Wallacea. Tajuttoman hyvä ja kiinnostava elokuva, todellinen yllättäjä. Katso jos voit.
8. Youth
Ohjaus: Paolo Sorrentino
Näyttelijät: Michael Caine, Harvey Keitel, Rachel Weisz, Paul Dano, Jane Fonda
Festarin "päättäreissä" oli tunnelma herkässä. Ennen Youthia festivaalin johtaja piti hienon ja tunteikkaan puheen, paljastaen ettei pääsali Bio Rex ole ensi vuonna remontin takia käytössä ollenkaan. R&A oli ensimmäinen kerta kun käyn ylipäätään edes Bio Rexissä, eikä toivottavasti viimeinen.
Youthin saaminen festareille oli vaarassa, mutta festari sai taisteltua sen Suomeen. Tämä näytös oli ensimmäinen koko pohjoismaissa, siitä suuri respect.
Elokuva itsessään oli erinomainen. Sorrentinon edellinen Suuri kauneus käsitteli samoja teemoja ja oli yhtä lailla kaunis elokuva. Tähän leffaan oltiin saatu maailman kovimpia tähtiä, ja hyvää työtähän kaikki luonnollisesti tekivätkin. Michael Caine teki myös Oscar-ehdokkuuden arvoisen suorituksen, kuten myös jopa Keitel. Heidän suorituksensa erityisesti olivat tuoreita, Sorrentino oli saanut konkareista irti jotain uutta. Tunteikas, hieno elokuva.
+ kotimaiset lyhärit. Niistä voi sanoa vain sen, että jos suomessa jotain osataan tehdä, niin lyhäreitä. Pitkässä elokuvissa monesti mennään rähmälleen.
Paljon jäi näkemättä, mutta niin jää aina. Esimerkiksi Manglehorn jäi harmittamaan.
Päällimmäisenä mieleen jäi kaikki ne täydet salit, hienot elokuvat ja odottavat ihmiset. En voi painottaa tarpeeksi kuinka tärkeitä tällaiset festarit ovat Suomelle ja suomalaisille. Meillä kun ei koskaan järjestetä kunnolla mitään kivaa.
Kiitos järjestäjille, ensi vuonna nähdään! Se on lupaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti