Peniskateutta Kiasmassa

Omakuva (1980)

On pitkä aika kun viimeeksi kävin taidenäyttelyssä. Taisi olla joskus vähän alle vuosi sitten. Lupaan yrittää aktivoitua sen suhteen, sillä en muista kertaa jolloin en olisi ollut hyvin vaikuttunut näkemästäni.

Nyt vuorossa oli näyttely, jota en halunnut missata mistään hinnasta: Robert Mapplethorpe -retrospektiivi Kiasmassa.

Robert Mapplethorpe on yksi merkittävimmistä rock ja underground-piireissä vaikuttaneista taiteilijoista '70-'80 -lukujen New Yorkissa. Komea herra kuoli aidsiin vuonna 1989, vain 42-vuotiaana.

Patti Smith (1975)

Mapplethorpen kuvien aiheet heittelivät laidasta laitaan. Toisessa huoneessa saattoi nähdä lihaksikkaan ja veistoksellisen komean miehen poseeraamassa, seuraavassa kuvasarjan jossa kahden kukkateoksen keskellä on valtava penis. Moni työ shokeerasi, mutta vain osin peniskateuden vuoksi. Shokeeraaminen taiteessa on hieno asia, se pitää sen omasta mielestäni tuoreena ja ajankohtaisena.

En tuntenut Mapplethorpea yhtään ennen näyttelyä, joten yhteys rokkari Patti Smithiin tuli yllätyksenä. Smithin muistelmateos, Ihan kakaroita (Just Kids, 2010) tiesin kyllä, mutta en osannut yhdistää sitä Mapplethorpeen. Mapplethorpen tunnetuin otos taitaakin olla Patti Smithin Horses -albumin kansikuva, joka niin ikään on esillä Kiasmassa.

Potretteja, mm. Tom of Finland, Truman Capote ja
Richard Gere

Ensimmäistä kertaa pysähdyin taidenäyttelyssä katsomaan myös siellä näytetyt videot. Melko alussa oli mielenkiintoinen Mapplethorpesta, NYC:in homokulttuurista ja Patti Smithin vierailusta kertova dokumentaarinen osuus.

Valokuvaajaystäväni on kehunut Mapplethorpea loistavana valaisijana, ja näyttelyä ihastellessa sen huomaa olevan todellakin totta. Kuvien aiheet heittelivät laidasta laitaan, kuten aiemmin jo mainitsin, mutta erotiikka ei ole kuvien keskiössä.

Jotkut ovat kritisoineet Mapplethorpen töitä pornoksi, mutta eräs viisas mies mainitsi noissa aiemmin katsomissani videoissa, että pornografian tarkoitus on saada ihmiset masturboimaan, eikä kukaan todennäköisesti masturboi näitä taidekuvia katsoessa.

Omakuva (1975) ja Laukaus (1985)

Olin erityisen iloinen siitä, että myös pari koululaisryhmää oli katsomassa näyttelyä. Kyllä, kaikki esittivät toisilleen pitkästyneitä, mutta tiedän, että he nauttivat näkemästään. Juuri tämänkaltaisen, rohkean taiteen täytyy houkutella myös nuoret katsomaan, kokemaan ja tutustumaan taiteen pariin.

Olen varma että tuo pari tuntia Kiasmassa opetti lapsia enemmän, kuin vastaava aika kuluttamassa koulun epäergonomisia penkkejä.

Omakuva (1988)

Olin viime vuonna Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa katsomassa Andy Warholin näyttelyä. Myös siellä oli esillä polaroideja.

Yritin mielessäni vertailla Mapplethorpen ja Warholin töitä: mieleeni tuli että Warholin kuvat saattoivat olla kokeellisempia kuin ystävänsä Mapplethorpen melko "tyylipuhtaat" polaroidit. Toisaalta, olen taidenäyttelyissä vielä melko noviisi, ja saatan olla väärässä. Pitäisi päästä vertaamaan töitä kunnolla tarkan mielipiteen hahmottamiseksi.

Jos omia suosikkitöitä lähdetään valitsemaan, mainitsisin ainakin Kappeli-osion teokset Laukaus (1985), Omakuva (1975) ja Kallo (1988). Erityisen upea työ oli myös Lisa Lyon (1983) viereisellä seinällä.

Kallo (1988)

Neljän kuvan sarja Thomas (1987) iski kovaa.

Omakuva vuodelta 1988 enteili väistämätöntä kuolemaa. Teoksia tutkiessa oli hyvin selvää, että kuvien aiheet synkistyivät loppua kohden. Toisaalta työn jälki nousi huippuunsa. Kuvitelkaa miten loistava Mapplethorpe olisi ollut vielä vanhempana ja kehittyneempänä taiteilijana?

Toisaalta, kuolema toi hänen töihinsä hyvin uniikin näkökulman, jota tuskin olisi syntynyt ilman tikittävää kelloa.

Kiasman näyttely toi hienosti esille monipuolisen valokuvataiteilijan laajan ja mittavan uran. Juuri tämänkaltaisten näyttelyiden vuoksi taidemuseot ovat olemassa. Kiitos Kiasma.

Huomio! Näyttely on auki enää viikon, 13.9. asti.

Kappeli

Lisa Lyon (1983)

Kalla (1988), Kulli (1986) ja Kalla (1986) 

Thomas (1987)