Kunpa tämän olisi ehtinyt kokea

Pori Jazz 50 vuotta - kuvitettu klassikko on jokaisen musakirjallisuusdiggarin pakkohankinta. Eikä
syy ole pelkästään siinä, että kirja on täyttä asiaa: se painaa kuin synti, eikä mahdu edes hyllyyn.

Pori Jazz festivaalin tiedottaja Mikko Peltola ja toimittajat Jarmo Huida ja Ilari Tapio ovat tehneet valtavan palveluksen suomalaiselle kulttuurille ja sisällyttäneet kauniin kirjan sisuksiin kronologisesti koko festivaalin värikkään historian. Siihen mahtuu auringon ja sateen lisäksi paljon artisteja, niin pieniä kuin isoja, merkkivieraita, sadetta, areenavaihdoksia, sadetta, lisää sadetta ja Herbie Hancock.

Kirja valaisee ettei Suomessa ole ollut yhtäkään festivaalia, joka vetäisi vertoja Pori Jazzeille. Jo vuodesta 1966 Porissa on nähty laatuesiintyjiä jazzin kaikissa sen eri ilmenemismuodoissa - vuosien saatossa musiikkityylit ovat vain kirjavoituneet. Kirjurinluodossa on kuultu jazzin ohella varmasti kaikkia mahdollisia eri musiikkityylejä mitä keksiä saattaa. Ja miksi ei? Jazz ei ole ahdasmielistä.

Bennyä ja Milesia löytyy myös omasta hyllystä

Ensimmäinen supertähti Kirjurinluodossa nähtiin 1982, kun legendaarinen klarinetisti Benny Goodman saapui esiintymään Poriin. Goodmanin jälkeen hanat olivatkin auki ja eikä megaesiintyjien loppumaton virta ole tyrehtynyt - paitsi juuri ehkä jazzin saralla. Miles Davis nähtiin Porissa jopa kahdesti (c'mon, missä muussa kirjassa voit nähdä kuvia Milesin ja Kalevi Sorsan kohtaamisesta?) Festivaaleilla vierailee vuosittain maailman kovimpia jazz-artisteja. Silti festaria on kritisoitu siitä, että jazz olisi työnnetty syrjään popin, muiden musiikkityylien ja Jay-Z:n tieltä.

Kirja ottaakin väitteeseen hienosti ja selventävästi kantaa, huomioiden siihen vaikuttavia seikkoja: 90-luvun laman vuoksi täytyi saada esiintyjiä joita yleisö todella haluaa nähdä, ja toisaalta suuret pääesiintyjiksi soveltuvat jazz-tähdet ovat jo siirtyneet taivaalliseen kvintettiin. Pääesiintyjän kengät täyttäviä jazzareita ei enää montaa ole.

Se on monipuolistanut ferstaria valtavasti - siksi lavalla on nähty legendoja laidasta laitaan: Ringo Starr, Phil Collins, Stevie Wonder, juuri edesmennyt B.B. King, Paul Simon, Chuck Berry (ennen muinoin kun rahoja ei vielä vaadittu keikasta takaisin), Bob Dylan (jopa kahdesti), Elton John, Ray Charles - lista vaan jatkuu. Kirjurinluoto on ollut pari kertaa myös täynnä, kiitos Carlos Santana ja Sting.

Kirja on koottu hienoista ja valoittavista teksteistä, sekä lukuisten eri valokuvaajien otoksista jo festarin alusta ja sen ulkopuolelta. Tällä hetkellä kaikki isot konsertit sijoittuvat Kirjurinluodon konserttipuistoon, mutta kirja esittelee useita eri esiintymisareenoja, sisältä kuin ulkoa, ympäri Poria. Kunpa nekin olisi ehtinyt joskus kokea. Se ehkä päällimmäinen ajatus kuvitettua klassikkoa lukiessa onkin - kunpa tämän olisi ehtinyt kokea.

On melko varmaa, ettei Pori Jazz 50 vuotta -kirjaa pysty lukemaan läpi ilman, että ottaa selvää kaikista kiinnostavimmista faktoista: kuka tämä artisti on? Tuttu nimi... Entä mikä kumma on Urban Sax? (Sen todistaneet kuvat ovat käsittämättömiä.) Pori Jazz on alusta alkaen tarjonnut viiden tähden piknik-elämyksiä. Tarjoilee edelleen - 50 vuotta myöhemmin.

Jarmo Huida, Mikko Peltola ja Ilari Tapio: Pori Jazz 50 vuotta - kuvitettu klassikko
Alma Media Kustannus ja Satakunnan kansa 2014. 252 sivua.