Pieni merenneito on hieno – mutta vaadimme Suuri Ursula -musikaalin!

Kuva: Robert Seger

Helsingin Kaupunginteatterin uusin suursatsaus on koko perheen Disney-musikaali Pieni merenneito. Esitys nähtiin vuonna 2008 Broadwaylla. Käsikirjoituksen on kirjoittanut Tony- ja Pulitzer-palkittu Doug Wright.

Pienen merenneidon musiikista vastaa alkuperäisestä Disney-elokuvasta tutut Alan Menken ja Howard Ashman, sekä Glenn Slater, joka paikkaa edesmennyttä Ashmania laulujen sanoittajana.

Millainen Pieni merenneito sitten on? Se on viihdyttävä ja visuaalisesti näyttävä. Meri on tuotu näyttämölle erittäin tyylikkäästi – kerrankin animointi toimii teatterissa visuaalisena elementtinä. Se tuo merelle uudenlaista vakuuttavuutta, vain sopivasti modernisoiden.

Lavastus ja puvustus on toteutettu hienosti viimeistä yksityiskohtaa myöten. Meren maailmaa yhtälailla hienosti luovat tietysti myös näyttelijät ja tanssijat, jotka esiintyvät erilaisina merenelävinä taidokkaasti. Merihevoset sulattivat sydämeni, ankeriaat erittäin kekseliäitä.

Kuva: Robert Seger

Esityksen ongelmiin lukeutuu kuitenkin se, että kaikki ulkoiset elementit ja toinen toistaan erikoisemmat sivuhenkilöt syövät pääparin fokusta. Arielin ja prinssi Erikin suhde on melkein jopa tylsä. Osin siksi, että ponnettomat hahmot ovat melko huonosti kirjoitettu.

Siihen ei tosin kiinnitä paljoa huomiota, koska show'n varastaa Arielin blondi-sisko (en tiedä kuka ansaitsee krediitit, mutta kiitos, aivan ihana hahmo) ja tietenkin Sanna Saarijärven upea, upea, upea Ursula. En muista milloin olen nähnyt teatterilavalla viimeeksi näin jännittävän ja onnistuneen tulkinnan näin herkullisesta pahiksesta. Saarijärvi varastaa lonkeroineen kaikki kohtaukset, joissa on mukana.

Myös kaikki Ursulan laulut innostavat aivan eri tavalla kuin suurin osa muista lauluista. Listalta poislukien Lääpällään (She's In Love), Aalloissa siis... Siis Jää syvyyksiin? (Under the Sea saanut uuden suomennoksen, joka omaan korvaani ei kuulosta oikealta), sekä hillitön Les Poissons.

Monin paikoin tuntui siltä, että Disney yrittää epätoivoisesti toistaa yli 20 vuotta pyörineen The Lion King -musikaalin menestyksen, mutta turhaan. Tyylillisesti Pienessä merenneidossa on paljon samaa, mutta juuri siksi se jää väliinputoajaksi.

Mutta kuten alussa totesin, Pieni merenneito on aikansa arvoinen seikkailu, josta tulee varmasti nauttimaan koko perhe. Kaikki on laitettu peliin, ja se on kannattanut. Huomasin itsekin välillä eläväni esitystä mukana. Shout out vielä lopuksi Martti Mannisen äänelle, Annamaria Karhulahden preesensille ja Mikko Vihman abseille.

Uskon, että Suomessa mikään muu teatteri ei olisi pystynyt tekemään näin hienoa versiota musikaalista, kuin Helsingin Kaupunginteatteri. Lasten iloinen nauru ja puhdas innostus todisti sen.

Kuva: Robert Seger