Brel elää!

Kuva: Tomi Palsa

Belgialainen Jacques Brel (1929-1978) on yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista chanson-laulajista. Brel nousi erityisesti väkevien ja kantaaottavien sanoitustensa, mutta myös intohimoisen lavaesiintymisensä vuoksi maailmanmaineeseen.

Oma suhteeni Breliin on peruja Lahden Kansanopiston lauluilloista, jossa kyvykkäimmät laulajat esittivät lähes joka kerta ainakin yhden Brelin laulun. En tiedä miksi, mutta olen aina pitänyt biiseistä jossa lauletaan nopeasti, toisinaan jopa puhelauletaan. Pidän myös Brelin laulujen teatraalisuudesta, joka ei parhaiden esittämänä tunnu yhtään väkinäiseltä.

Näyttelijä Timo Tuominen on esittänyt jo vuosia Brelin materiaalia Kansallisteatterin Lavaklubilla ja ympäri Suomea. Tähän mennessä hän on julkaissut myös kolme albumia, josta viimeisin julkaistiin näkemäni Brel Final Spécial -konsertissa.

En jostain syystä ole aiemmin päätynyt katsomaan Tuomisen paljon kehuttuja konsertteja, mutta kun kuulin hänen tekevän niin sanotusti "erikoiskeikan" Kansallisteatterin suurella näyttämöllä, ajattelin että aika on nyt. Ja onneksi niin, sillä huhut pitävät paikkansa: show on aivan perkeleen kova.

Katsomossa oli lähinnä vanhoja ihmisiä - samanlaisia joita voisin kuvitella tangomarkkinoiden yleisöksi, mutta ehkä astetta kultivoituneempia. Kun väliajalla menin jonoon ostamaan Tuomisen uutta Brel Albumia (2019) iäkkäämpi rouva, joka kertoi kiertäneensä jo useita Tuomisen konsertteja (ei ollut paikallinen helsinkiläinen, vaan ns. "kova fani"), totesi ettei ole nähnyt näin nuorta porukkaa aiemmin.

Hänen sanomansa tuntui erikoiselta, ottaen huomioon etten enää ole kuitenkaan kovin nuoren näköinen, minulla on parta ja niin edelleen. Tietenkään chanson ei ole niin kovin seksikästä näinä trapin ja räpin aikoina, vaikka sinänsä Jacques Brel laulaa nussimisesta ja ryyppäämisestä siinä missä Petri Nygårdkin. Kumpi tekee sen sitten paremmin, siitä varmasti 19-vuotias Joni Malmilta on eri mieltä kuin minä.

Tunnen aika hyvin Tuomisen edelliset albumit Avec Jacques Brel: Live Á Lavaklubi (2012) ja Encore Brel (2017) ja pari satunnaista laulua, mutta muuten konsertti oli keino tutustua ja kokea musiikki. Ihmetyksekseni ja hieman pettymyksekseni luin käsiohjelmasta, että illan aikana kuultavat 22 biisiä ovat itselleni melkein kaikki tuntemattomia.

Kuva: Tomi Palsa

Kaikkihan tietävät millaista on olla konsertissa, jossa ei tunne kappaleita. Yritin antaa sen olla haittaamatta ja keskittyä. Näyttämö oli lavastettu yksinkertaisesti ja tyylikkäästi - Lavastus vaihtui illan aikana saumattomasti, kuten myös upea valaistus.

Bändi oli kovassa iskussa. Sen muodostavat Tomi Rikkola (kitara ja alttoviulu), Tuomo Kuure (kontrabasso), Juha Menna (rummut) ja Marko Roininen (piano ja haitari). En ole musiikin asiantuntija, joten en kykene kovin tarkkaan analyysiin. Sen sijaan pystyn toteamaan, että pidin kuulemastani. Bändi pääsi vauhtiin erityisesti väliajan jälkeen ja muusikot tuntuivat elävän musiikkia yhtä paljon kuin Tuominen itse.

Timo Tuominen todella on kuin villipeto esittäessään näitä lauluja. Hän tuo lauluissa olevan huumorin, surun, tuskan ja rakkauden käsinkosketeltavan lähelle. Hän ei ole pelkästään poikkeuksellisen loistava laulaja ja näyttelijä, vaan myös esiintyjä. Ei näyttelijä kykene esiintymään samalla tavalla, kaikki sujui liian suvereenisti, pakottamatta.

Konsertti oli silminnähden loppuunmyyty, valtava määrä ihmisiä halusi nähdä tämän. Haluaisinkin nähdä tämän paikoin mahtipontisen show'n uudestaan näin isolla areenalla, mutta samalla haluaisin nyt kontrastina nähdä keikan Lavaklubin intiimissä atmosfäärissä.

Paljon Brel-projektien onnistuminen on varmasti myös Tuomisen intohimon ansiota: hän itse on suomentanut laulut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, joten ei ole ihme että ne myös siinä määrin ne tuntuvat henkiökohtaisilta. Itseasiassa hän on jopa hieman sanoittanut uudelleen esimmäisellä albumillaan kuullut hitit Amsterdam ja Vanhojen rakastavaisten laulu. Erityisesti Amsterdamin uusi suomennos on erinomainen. David Bowie muuten esitti Pin Ups -coveralbumillaan 1973 versionsa kappaleesta nimellä Port of Amsterdam, joka on sanalla sanoen upea.

Itseeni illan aikana suurimman vaikutuksen teki Eversti ja Kyyhkynen, Apinat, Heti kun, Ikkunat ja Madame Varsovan muureilla (josta pitäisi saada levytys niin pian kuin mahdollista), sekä tietysti Rakastakaa. Isäni sanoi oli illan puuduttavin ja tylsin kappale ja Karkei ihan hauska, mutta turha irtonaurujen kalastelukevennys.

Heti kun Timo Tuominen saapuu lähellesi Brel-konsertin kanssa, rakastakaa, ja menkää katsomaan. Ja ostakaa levyjä, tukekaa taiteilijaa, joka tekee tärkeää, yleissivistävää työtä ja vielä helvetin hyvin.

Settilista

Kuva: Tomi Palsa

1. Etsin (La quête)
2. Brysseli (Bruxelles)
3. Elonkorjuu (Les blés)
4. Eversti (Le colonel)
5. Kyyhkynen (La colombe)
6. Fernand
7. Nukahtanut kylä (La ville s'endormait)
8. Helteinen tori (Sur la place)
9. Isäni sanoi (Mon pére disait)
10. Kun äiti tulee takaisin (Quand maman reviendra)
11. Merenkurkun tango (Knokke-le-Zoute tango)
12. Apinat (Les singes)
13. Suht' selvin päin (A jeun)
14. Hetkisen hellyydestä (La tendresse)
15. Karkei (Les bonbons)
16. Vanhojen rakastavaisten laulu (La chanson des vieux amants)
17. Heti kun (J'arrive)
18. Vanhat (Les vieux)
19. Aamuhetken eksyneet (Les paumés du petit matin)
20. Ikkunat (Les fenêtres)
21. Madame Varsovan muureilla (Les remparts de Varsovie)
22. Rakastakaa (Quand on n'a que l'amour)