Rafael Donner rakentaa siltaa sukupolvien välille

27-vuotias Rafael Donner kirjoitti omaelämäkerrallisen esseen Ihminen on herkkä eläin (Teos & Förlaget, 2018) joka julkaistiin tämän vuoden alkupuolella. Suorastaan upean ulkoasun omaava teos on yhtä rehellinen ja tuore kuin kirjoittajansa.

Ihminen on herkkä eläin koostuu 14. luvusta, joilla kaikilla on yhtä suuri painoarvo: käsitellään niin heikkouksia, vahvuuksia, vapautta, häpeää, katkeruutta, tietämättömyyttä, kuin miehekkyyttäkin. Mitä nämä ja muut tässä mainitsemattomat asiat merkitsevät kirjan kirjoittaneelle nuorelle, hyväosaiselle ja älykkäälle nuorelle miehelle?

Teos on paljastava ja hyvin henkilökohtainen, mutta samalla myös hyvin yleismaailmallinen kuva tämän hetkisestä maailmastamme, sen vahvuuksista ja heikkouksista. Itse saman sukupolven ja -puolen edustajana huomaan ajatelleeni samoja kysymyksiä, joskaan en lähellekään yhtä kirkkaasti. Luulen, että tänä päivänä samat kysymykset koskettavat kaikkia ikäisiämme, sukupuoleen katsomatta.

Jos kirjaa haluttaisi markkinoida latteuksilla, voisi sanoa "tätä nuoret ajattelevat juuri nyt". Ainakin ne nuoret, jotka ajattelevat muutakin kuin urheilua ja muuta primitiivistä. Rafael Donnerista saattaa tulla sukupolvemme ääni, ainakin yksi niistä. Toivon niin, sillä avarakatseisuus ja eräänlainen "pohdiskeleva älykkyys" ei lopu kesken.

Donnerilla on ihailtava kyky vetää yhteen suuria viivoja ja tehdä niistä omat itsenäiset johtopäätöksensä. Se kertoo todennäköisesti siitä, ettei hän lue Wikipediasta sieltä täältä asioita, tai ole muutenkaan kovin suurpiirteinen ihminen - vaan perehtyvä, kirjan alusta loppuun ahmiva ja aina halukas oppimaan uutta.

Rafael Donner / Kuva: Miika Alanen

Kirjassa keskustellaan niin Rafaelin kuuluisasta isästä ja heidän keskinäisestä suhteestaan, nimistä ja identiteeteistä (joka onkin hillittömän hauska, mutta samalla melko haavoittava luku), putkareissusta, Perkele 2 -elokuvan kuvauksista, sekä kukon kaulan katkaisemisesta.

Tuo kukon kaula -luku onkin yksi vaikuttavimmista tarinoista joita olen lukenut. Se vaikutti niin henkisellä kuin fyysiselläkin pahanolon tunteella. Lupasin heti seuraavana päivänä suureleisesti vähentää lihansyöntiä ja aloittaa pääsääntöisesti kasvisruokavalion.

Vituiksihan se meni jo heti seuraavan päivän jälkeen, couscous oli mautonta, sitä oli kattilallinen liikaa ja hauduttamisen merkitys piti googlata kesken ruoanlaiton - mutta siemen on istutettu ja näkökulmia on taas käännetty astetta parempaan suuntaan.

Ei ole merkitystä tapahtuuko muutos hitaasti, kunhan se tapahtuu. Mitä nopeammin sen parempi. Ehkä kaikki johtuu siitä, että ihminen todella on herkkä eläin, kuten Donner toteaa.

Kirja on Laura Jänisniemen ruotsista mainiosti suomentama. Teksti suorastaan soljuu, mikä on merkki mainion kirjailijan ja suomentajan onnistuneesta työstä. Mitä seuraavaksi, Rafael Donner?

Rafael Donner
Ihminen on herkkä eläin (Människan är ett känsligt djur)
Suom. Laura Jänisniemi
207 sivua. Teos & Förlaget 2018.