sunnuntai 1. lokakuuta 2017

R&A 30: Rakkautta ja ulkomaista (3/3)

Viimeistä viedään. Eniten harmittaa, että missasin Manifeston, jossa Cate Blanchett tekee mitä osaa parhaiten. Aina ei kuitenkaan voi voittaa, eikä edes joka kerta. Ohessa esittelen näkemäni ulkomaisen fiktion. Elokuvia on niin Ranskasta, Britanniasta kuin ties mistä.



22. L'Amant Double (2017)
Ohjaus: Francois Ozon
Pääosissa: Marine Vacth, Jérémie Renier, Jacqueline Bisset

Mainion ranskalaisohjaaja Francois Ozonin uusin trilleri on hyytävä. L'Amant Double on ehkä ahdistavin elokuva, jonka olen koskaan nähnyt. Samalla se taitaa olla Ozonin tähänastisen uran paras. Se on eheä, lajityypilleen uskollinen ja samalla yllättävä. Roolityöskentely on loistavaa alusta loppuun ja käsikirjoitus on erittäin omaperäinen. Tosin, mitä voi odottaa kun käsikirjoitus perustuu legendaarisen Joyce Carol Oatesin romaaniin Lives of Twins.

Ja koska olen varsin hävytön tapaus, linkkaan tähän Francois Ozonin haastattelun, jossa haastattelin häntä hänen edellisestä elokuvastaan Frantz.


23. Ethel & Ernest (2016)
Ohjaus: Roger Mainwood
Pääosissa: Jim Broadbent, Brenda Blethyn

Sympaattinen elokuva, joka muistuttaa ettei animaatio ole ainoastaan lapsille. Ethel & Ernest kertoo animaation keinoin aikuisten tarinan aikuisille, mikä tosin soveltuu aivan yhtä hyvin myös nuoremmille katsojille. Elokuva kertoo Lumiukko -klassikon luoneen Raymond Briggsin vanhempien tarinan. Animointi on uskollinen Briggsin luomalle sarjakuvalle. Koskettava ja viihdyttävä animaatio elävästä elämästä.

24. Ismael's Ghosts (2017)
Ohjaus: Arnaud Desplechin
Pääosissa: Mathieu Amalric, Marion Cotillard, Charlotte Gainsbourg

Yksi suurimpia pettymyksiä. Vahva cast ei merkitse kaikkea. Tarina on mielenkiintoinen, mutta pelkkä lähtökohta ei riitä. Ismael's Ghosts puuduttaa pitkäveteisyydellään, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Elokuva on kuin huonosti tehty Roman Polanski -filmi.


25. The Killing of a Sacred Deer (2017)
Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Pääosissa: Colin Farrell, Nicole Kidman, Barry Keoghan, Alicia Silverstone

Tämä on rohkea ja omaperäinen tuotos. The Lobsterin ohjanneen Yorgos Lanthimosin uusin työ on aivan yhtä sekopäinen kuin edellinenkin. Festivaalin toiseksi ahdistavin elokuva, josta The Lobster -tyylisten elokuvien ystävät pitävät varmasti. Kirjoitan tästä pidemmän arvion lokakuun Episodiin, mutta voin mainita ainakin sen, että Hollywood-näyttelijät selkeästi nauttivat päästessään haastamaan itseään erilaisissa ja kiinnostavissa konsepteissa.



26. Lucky (2017)
Ohjaus: John Carroll Lynch
Pääosissa: Harry Dean Stanton, David Lynch

Aluksi en meinannut katsoa Luckya, vaikka yhdysvaltalainen indie-filmi sinänsä kiinnostikin. Sitten surukseni luin päätähden, legendaarisen Harry Dean Stantonin menehtyneen festivaalin aikana, 91-vuotiaana. Päätin kunnioittaa herran uraa ja nähdä tämän heti kun mahdollista. Pystähtyneen oloisessa elokuvassa (mikä ei missään tapauksessa ole huono asia), Stanton tekee yhden uransa hienoimmista roolitöistään. Lucky on mainio elokuva.


27. The Party (2017)
Ohjaus: Sally Potter
Pääosissa: Kristin Scott Thomas, Timothy Spall, Patricia Clarkson, Cillian Murphy, Bruno Ganz

Brittiläisen Sally Potterin uusinta, melko lyhyttä (vain tunti ja 10 minuuttia) The Partya voi kutsua yhdeksi festivaalin parhaista elokuvista. Todellakin nousi suosikkieni joukkoon, jonka toivon julkaistavan pian Suomessa edes jossakin muodossa. The Party (joka nimi on viisaasti jätetty suomentamatta) on rohkea, omaperäinen ja hauska elokuva yhden porukan epätodellisista juhlista.

Kaikki näyttelijät tekevät loistavat roolityöt, joista ylitse muiden täytyy mainita Timothy Spall ja Cillian Murphy, jotka tekevät ehkä koko uransa hienoimmat roolit. Paljon ehkä sanottu, mutta kärkikastissa ainakin. The Party oli viimeinen elokuva jonka näin tänä vuonna R&A:ssa.


28. Personal Shopper (2016)
Ohjaus: Olivier Assayas
Pääosissa: Kristen Stewart, Lars Eidinger, Sigrid Bouaziz

Myönnetään, Kristen Stewart on hyvä näyttelijä, kunhan rooli on hänelle sopiva. Häntä on jo pitkään yritetty roolittaa vääränlaisiin elokuviin. Lähimpänä Stewartin tyyliä lienee lähinnä eurooppalainen elokuva, johon hän tuo omanlaistaan särmää. Tämä ja Edelleen Alice muutaman vuoden takaa ovat ehdottomasti todisteita näyttelijän osaamisesta.

Personal Shopper on jännittävä elokuva hieman tuntemattomammasta ammatista. Heistä siis, ketkä tekevät ostoksia ja lainaavat vaatteita erillisistä lainaamoista supertähtien puolesta. Sanoisin, että tämä on oma suosikkini Olivier Assayasin elokuvista. Ehkä. Vieressäni istuva nainen nyyhkytti, mutta oikein tiedä miksi. Ehkä taide tuli häneen. Tämä taisi olla ensimmäinen R&A-festareilla tänä vuonna näkemäni.



29. Saamelaisveri (2016)
Ohjaus: Amanda Kernell
Pääosissa: Lene Cecilia Sparrok, Mia Erika Sparrok, Maj-Doris Rimpi

Komea elokuva, joka oltaisi voitu tehdä Suomessa, mikäli jotakuta olisi kiinnostanut tarpeeksi. Saamelaisveri saa onneksi suurempaa elokuvalevitystä Suomessa, milloin kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi. Kerrassaan komea elokuva, joka on taitavasti näytelty, käsikirjoitettu ja ohjattu... Tarkemmin ajatellen tätä ei oltaisi voitu tehdä Suomessa, ainakaan vielä.

Saamelaisveri kertoo vaietun tarinan saamelaisten surkeasta kohtelusta. Tarina kertoo myös rakkaudesta, häpeästä ja perhesuhteista. Historian oppitunti, joka kannattaa nähdä. Näitä tarinoita Hollywood ei kerro. Saamelaisten kautta tarkastellaan myös syrjintää tavalla, jota elokuvassa on harvoin saatu nähdä.

30. The Square (2017)
Ohjaus: Ruben Östlund
Pääosissa: Claes Bang, Elisabeth Moss, Dominic West

Festivaalin virallinen päätöselokuva oli Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun saanut The Square. Tiedän, että Turistinkin ohjanneen Ruben Östlundin elokuva on jakanut mielipiteitä. Itse pidin ja en pitänyt siitä. Annan elokuvalle hyvän arvosanan, vaikka se oli liian pitkä. Se kikkaili paikoin liikaa.

Välillä tuntui, että Östlund yritti liikaa ja kompastui omiin kengännauhoihinsa. The Squaren pointti ja näkökulma oli sinänsä hyvä, mutta välillä apinointia oli puuduttava katsella. Vietiinkö elokuva liian pitkälle? En tiedä. Elokuva kannattaa joka tapauksessa nähdä ja muodostaa siitä oma mielipiteensä. Östlund on joka tapauksessa yksi tämän hetken kiinnostavimpia ohjaajia.


Tämän vuoden Rakkautta ja anarkiaa on nyt puitu. Paljon onnea 30-vuotiaalle, nähdään ensi vuonna!

Lue myös ensimmäiset osat, jossa käsittelen dokumentteja ja kotimaisia.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti