Kekseliäs Uotinen Goes Kekkonen tarjoaa kerronnallisen museokierroksen kolmessa maassa

Kuva: Minna Hatinen

Koronarajoitukset ovat vaikeuttaneet esittävien taiteiden tilaa huomattavasti. Compania Kaari & Roni Martinin kekseliäs tuotanto Uotinen Goes Kekkonen sai ensi-iltansa vuoden alussa, mutta olosuhteiden vuoksi esityskausi katkesi nopeasti.

Uotinen Goes Kekkonen on Suomen kansallismuseon kanssa tuotettu poikkitaiteellinen esitys, jota esitetään ainutlaatuisissa puitteissa: presidentti Urho Kekkosen museoidussa kodissa Tamminiemessä. Katsojia (rajoitusten vuoksi vain 20 per esitys) kuljetetaan eri tiloissa, joissa tulkitaan Kekkosen elämää ja uraa.

Teos koostuu neljästä liikkuvasta elementistä. Lienee sanomattakin selvää, että yksi on vastikään 70 vuotta täyttänyt tanssilegenda Jorma Uotinen, joka tulkitsee Kekkosta.

Koreografi Kaari Martin toimii Uotisen vastaparina, sekä eräänlaisena "anturana", joka välittää katsojille tuntemuksia ja väreilyjä vuosikymmenten takaa. Muusikko Roni Martin on hoitanut sävellystyön ja musiikin luomisen, soittimia sujuvasti vaihdellen. Dramaturgi Atro Kahiluoto pitää katsojista huolta, toimien eräänlaisena elävän museon oppaana.

Voidaan ajatella, että esitys on jaettu kolmeen osaan. Ensin kuitenkin on prologi, jossa katsojille kerrotaan mikä on homman nimi, ajetaan sisään ja luodaan tunnelmaa. Katsojat viedään Tamminiemen pihan poikki Kekkosen kotiin. Tuntuu siltä, kuin olisimme kutsumattomia vieraita, nuuskijoita, jotka pyrkivät sisään presidentin yksityisalueelle.

Meitä vastassa on Kekkosen muotokuva. Asetamme kenkiemme alle suojat. Prologin jälkeen on ensimmäisen osan aika. Tulkintani mukaan se on presidentin kauden alku. Tutustutaan, itseen, omiin rajoihin ja naisiin. Hiihdetään ja nautitaan omasta asemasta. Matkustetaan Venäjälle solmimaan suhteita.

Kuva: Minna Hatinen

Toisessa osassa katsojat saatetaan Havaijille, jossa Kekkonen kamppailee rakkauden ja noottikriisin välimaastossa. Uotinen Goes Kekkonen käy läpi pääasiassa presidentin suhdetta rakkauteen ja hänen intohimojaan. Esityksessä pääsee lauluääneen niin Martinit, kuin Uotinenkin.

Kolmas osa esittelee katsojille ikääntyneen Kekkosen. Aikaa ei enää ole paljon. Hän sai maailman, mutta joutui luopumaan siitä – vastoin tahtoaan. Kekkonen joutui luovuttamaan maailman, jota oli pitänyt hyppysissään, meille muille. Vai valmisteliko hän sitä kenties meille? Joka tapauksessa tunne siitä, että elämä jäi kesken.

Kuten edellisessä näkemässäni Compania Kaari & Roni Martinin tuotannossa Anna Karenina, duon vahvuus on yhteispelissä ja toisiaan tukevassa ilmaisussa. On myös hienoa nähdä, kuinka idearikkaasti ja omaperäisesti heidän käsissään teos voi taittua. En tiedä mistä näin kekseliäs idea on syntynyt, mutta se ei olisi samanlainen ilman Martineja.

En ole liikekielen asiantuntija millään mittarilla, mutta Kaari Martinin ja Uotisen välinen dialogi on luontevaa ja varmaa. Kaksi karismaattista tanssijaa täyttävät Tamminiemen salit. Ja kuin voiteluaineena, musiikki tanssijoiden kautta katsojia liikuttaa.

Kuva: Minna Hatinen