Puistoblues Is My Business

Omalta osaltani festarikauden avasi Järvenpäässä järjestettävä Puistoblues, jossa vuosien varrella on nähty esiintyjiä aina ZZ Topista, Robert Plantista ja John Fogertystä aina B.B. Kingiin, Gary Mooreen ja Carlos Santanaan. Puistoblues saattoi juhlia tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan Suomen festarikartalla, mutta itselleni kerta oli vasta ensimmäinen - eikä varmasti viimeinen.

Puistoblues järjestetään Vanhankylänniemessä, joka sijaitsee hetken päässä Järvenpään keskustasta. Saavuin kuvaajani kanssa paikalle omalla autolla, vaikka bussiyhteydet Järvenpään keskustasta toimivat huhujen mukaan moitteetta koko festarin ajan. Julkiseen liikenteeseen jopa kehotetaan ruuhkien välttämiseksi. Parkkeeraus Puistobluesin tapahtuma-alueen viereen on melko hintavaa (30 euroa), mutta mielestäni jokaisen euron väärti. Tuntien seisomisen jälkeen on suoraan sanottuna luksusta istahtaa samantien autoon.

Festarialue itsessään on kaunis. Tapahtuma järjestetään hyvällä alueella kaiken vehreyden keskellä. Puistoblues muistuttaa monin tavoin Pori Jazzia - piknik-tunnelmaan, viltteihin ja retkituoleihin, kuten myös rentouteen kehotetaan. Olin iloisesti yllättynyt kuinka anniskelualueelle oli helppo kulkea sisään ja ulos. Turhat tarkastukset ja muut jätettiin suosiolla pois. Omiin silmiini ei osunut yhtäkään kahakkaa, sillä ihmiset tekivät sen mitä olivat tulleetkin tekemään: kuuntelemaan musiikkia.

Myös ruokatarjonta oli parempaa kuin useilla festareilla. Vaikka kyseessä oli monipuolinen "festarimättö", kojut tarjosivat astetta parempaa. Kaiken lisäksi löytyi myös mukavaa ajanvietettä: lapsille oma Kakarablues ja (aikuisille) hauska mahdollisuus päästä ison saksilavan kyydissä korkeuksiin. Sieltä näki koko festarialueen ja järven kokonaisuudessaan, mutta Agentsia ei valitettavasti päässyt karkuun.

Saavuimme paikalle hieman liian myöhään. SF Blues oli ehtinyt jo aloittaa - yhtye siis joka sisältää Heikki Silvennoisen, Dave Lindholmin ja Pepe Ahlqvistin. En oikein päässyt keikkaan enää mukaan, joten tutkailin festarien kojutarjontaa ja kiertelin paikkoja.

North Mississippi Allstars kuulosti mainiolta. Yhdysvaltalaisveljeksien tuotanto ei ollut itselleni aiemmin tuttua, mutta heidän kuulemisensa Puistobluesin esiintyjäkavalkadissa oli ilo. Heidän aikanaan tunnelma alkoi nousta jo korkealle, vaikka sää uhkaavasti kylmeni ja pilvet kokoontuivat pahaenteisesti Järvenpään ylle. Tämä saattoi johtua pian alkavasta, musiikin lakeja uhmaavasta Agentsin esityksestä. Ilmeisesti yhtyeen kokoonpano oli jotenkin erityinen ja juhlava, mutta tässä kohti yritin vain pysyä kaukana.

Illan pääesiintyjä saatiin lavalle hieman ennen seitsemää. Little Steven & the Disciples of Soul on 15 henkeä käsittävä kokoonpano, joka tekee tällä hetkellä maailmankiertuetta Steven Van Zandtin uuden Soulfire -albumin merkeissä. Soulfire on Bruce Springsteenin sidekickin kuudes sooloalbumi, ensimmäinen melkein 20 vuoteen. Tänä vuonna tulee kuluneeksi myös 35 vuotta herran ensimmäisestä sooloalbumista Men Without Women.

Keikka oli suuri menestys ja ampaistiin käyntiin Soulfiren nimikkobiisillä. Yleensä niin-kovin-yrmy Little Steven tuntui nauttivan keikastaan, hän hymyili hyväntuulisena ja kertoi tarinoita biisien välissä. Uutuusalbumi soitettiin lähes kokonaisuudessaan: setistä jäi uupumaan ainoastaan Some Things Just Don't Change, The City Weeps Tonight ja yllättäen levyn ensimmäinen single Saint Valentine's Day.

Settiä oltiin muokattu selkeästi sopivammaksi bluesfestareita silmällä pitäen: mukana oli myös The Electric Flag -cover Groovin' Is Easy, jota ei tietääkseni ole soitettu muilla kiertueen keikoilla. Mukana oli myös Little Stevenin klassikoita, joista mieleen jäivät erityisesti kaunis Princess of Little Italy ja tunnelmaa nostattava Bitter Fruit. Yllättäen klassikoista jäi pois lähes joka keikalla vedettävä Out of the Darkness, joka lienee yksi pikku-Stevien suurimpia hittejä.

Encoressa kuultiin (myös Twitterissä toivomani) I Don't Wanna Go Home, joka on yksi Soulfiren vahvimpia kappaleita. Biisin on esittänyt alunperin Southside Johnny and the Asbury Jukes, vaikka se onkin Little Stevenin kirjoittama. (Aiemmin olen kuullut kappaleen livenä Springsteenin mammuttikeikalla Helsingissä vuonna 2012.) Encoren viimeinen kappale oli mahtava, aiemmin tänä vuonna edesmenneen Chuck Berryn coverointi Bye Bye Johnny, joka niin ikään nousi keikan huippujen joukkoon.

Lopuksi Little Steven huikkasi yleisölle, että yrittää palata takaisin jo tänä syksynä! Toivottavasti näemmekin. Little Stevenin keikaksi Puistobluesin n. 5 500 kävijää taisi olla suuri yleisö, mutta Puistobluesin omiin tavoitteisiin yleisömäärä ei aivan kuulemma yltänyt. Syitä tähän lienee useita. Festivaalipäällikkö Miikka Porkka arvelee pilvisen sään olevan suuri tekijä, kuten varmasti olikin.

Täytyy myös muistaa, että keikkapäiväkin oli varmasti yksi kesän kiireisimmistä: Guns N' Roses Hämeenlinnassa, Ultra Bran paluukeikka Provinssirockissa, The Weeknd Kaisaniemessä, Tuska Kalasatamassa... Uskon kuitenkin itse valinneeni oikean tapahtuman.

Little Steven & the Disciples of Soul 01.07.2017 - settilista ja kuvagalleria

1. Soulfire
2. I'm Coming Back
3. Among the Believers
4. The Blues Is My Business
5. Love on the Wrong Side of Town
6. Until the Good Is Gone
7. Groovin' Is Easy
8. Angel Eyes
9. Killing Floor
10. Standing in the Line of Fire
11. I Saw the Light
12. Salvation
13. Down and Out in New York City
14. Princess of Little Italy
15. Walking by Myself
16. Ride the Night Away
17. Bitter Fruit
18. Forever

19. I Don't Wanna Go Home
20. Bye Bye Johnny