 |
| Mitä minä teen täällä? / Kuva: Henrik Schütt |
Näytelmä perustuu tietenkin Mika Waltarin samannimiseen kirjaan ja elokuvaan, jotka ovat muovautuneet osaksi suomalaisen taiteen suurimpia klassikoita. Näyttämöllä teos nähdään ensimmäistä kertaa.
Waltaria on itseasiassa hyvin harvinaista nähdä teatterin lavalla. Perikunta jakelee oikeuksia erittäin niukasti, jos ollenkaan, mikä on sääli. Sitäkö kirjailija itse olisi halunnut? Kutristin myös kulmiani kun luin, että esityksen ohjaajaksi ilmoitettiin Joel Elstelä. Waltarin tyttärenpoika. Erikoinen sattuma. Häpeilemätöntä.
 |
| ÖÄÖÄÖÄÄ / Kuva: Henrik Schütt |
Oikeastaan Komisario Palmun erehdys oli ihmeellistä retroilua valaistuksen, osin myös lavastuksen puolesta, alusta loppuun. Takaumissa katsojille tarjottiin violettia valoa, jolloin tunsin katsovani ABBA:n musiikkivideota. Suurelta osin lavastus oli toisaalta jälleen kerran hieno, erityisesti tyylikäs kahtiajaettu lattia.
Puvustus osui kaikin puolin nappiin (vaikka olihan siellä yksi keltavihreä-härpäke erään naisnäyttelijän päällä). Muuten tyylikästä ja osuvaa.
Pidän Mikko Kivisestä, mutta harmikseni on todettava ettei hän sopinut Palmun rooliin ihan niin hyvin kuin näytelmän roolittanut saattoi ajatella. Silti, hän oli esityksen parasta antia monessa mielessä. Jari Pehkonen oli loistava Bruno Rygseckinä. Antti Peltola ilostutti Aimo Rykämönä. Myös Risto Kaskilahti veti Kokin hienosti.
En tiedä mikä tässä nyt on vialla? Teatterisyksyssä siis. Nähtävästi kaikki. Ei ole alkanut hyvin.
En keksinyt miksi yleensä juuri tämä tunnetuin Palmu-tarina haluttiin tuoda näyttämölle juuri nyt. Se toki on paras niistä monessakin mielessä, mutta samalla haastavin. Kuinka luoda jotakin uutta sellaisesta, josta ei haluta päästää irti?
 |
| Mitä minä teen täällä? / Kuva: Henrik Schütt |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti