Black Sabbath on heavyn The Beatles

Black Sabbath 1970-luvulla

Onko jutun otsikko liioiteltu? Mielestäni ei.

Vuonna 1969 perustettu Black Sabbath on luonut kokonaisen musiikkigenren, innoittaen satoja, ellei tuhansia muusikoita ja yhtyeitä koko sen pitkäkestoisen uran varrella. Black Sabbathin loppu on kuitenkin käsillä. The End -kiertue alkoi Pohjois-Amerikasta vuoden alusta, päättyen ensi vuoden alussa kahteen finaalishow'hun bändin syntysijoilla Birminghamissa.

Olisi ollut suuri vääryys mikäli Suomi, maailman metallipääkaupunki, olisi jäänyt ilman Sabbathin viimeistä keikkaa. Kaisaniemen Monsters of Rock -tapahtuman pääesiintyjää edelsi kolme kovaa bändiä, jotka olisivat aivan hyvin voineet olla taitojensa puolesta myös pääesiintyjiä. Metalli on tuntematon genre minulle (Black Sabbathinkin miellän enemmän raskaaksi rockiksi kuin metalliksi).

Rival Sons/LiveNationFI: Lasse Arkela

Suomalainen Amorphis ja ruotsalainen Opeth saivat yleisöltä suuret suosionosoitukset. Opethin solistin välispiikit olivat eritoten rautaa. Ymmärsin yhtyeiden tekniset saavutukset, mutta luulen edelleen pitäväni etäisyyttä heidän musiikkiinsa.

Illan toinen "lämppäri" sen sijaan sai molemmat peukaloni ylös, ja todennäköisesti uusimman vinyylin hyllyyn: amerikkalainen Rival Sons saapui lavalle Hyvät, pahat ja rumat -tunnarin soidessa, esittivät vaikuttavaa rockiaan ja saaden paljon uusia faneja. Kuulopuheiden mukaan ainakin. Heidän musiikkinsa oli aivan uusi tuttavuus minulle, mutta sitäkin parempi. Myös tapahtuman juontaja Jone Nikula ilmoittautui heidän fanikseen. Yhtyeen musiikissa oli todellista voimaa, jota suosittelen jokaisen rockin ystävän testaamaan. Itseasiassa bändin bookkasi jokaiselle The End -kiertueen keikalle Ozzy Osbourne itse.

Jokainen edeltävä bändi teki selväksi olevansa paljon velkaa Black Sabbathille omasta musiikkidiggailustaan. Amorphiksen solisti pukeutui Sabbath-paitaan, Opethin herra sanoi bändin tulevan osuutensa jälkeen innolla katsomoon muiden joukkoon. Black Sabbathin vaikutus on todella niin suuri. Kaikki kolme yhtyettä olivat kiitollisia saadessaan mahdollisuuden esiintyä ennen heitä, jotka itse lämmittelivät aikoinaan mm. Led Zeppeliniä.

Sabbathin keikka alkoi jännittävällä videolla, joka tuo koko Black Sabbathin yleisön eteen. Ja jotta dramaturgia menisi mahdollisimman oikein, keikka alkaa ensimmäisen albumin ensimmäisellä biisillä: Black Sabbath. Kellot soivat ja Tony Iommin klassinen riffi kajahtaa ilmoille. Jo ensimmäinen biisi välittää yleisölle sen mitä kaikki toivoivat: koko bändi on hienossa vireessä.

Tony Iommi / Kuva: Live Nation Finland fb-sivu

Monille Iommi on Black Sabbath, sillä kokoonpanoa ilman Iommia on mahdoton kuvitella. Sabbathilla on ollut useita solisteja Ozzyn jälkeen. Moni pitää Ronnie James Dioa parhaana, mutta itse en ole hänen aikaisesta tuotannostaan ollut koskaan kiinnostunut. Se ei ole minun Black Sabbathini. Se on Dio + Sabbath. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluu Ozzy, Tony, Geezer Butler ja Bill Ward.

Ward ei valitettavasti ole kiertueella mukana (syyt ovat ilmeisesti terveydelliset), mutta ennakkopelkojeni mukaan se ei vaikuttanut negatiivisesti keikkakokemukseen. Korvaavana rumpalina oli viimeistään upeassa Rat Saladissa paikkansa lunastanut Tommy Clufetos, joka on esiintynyt myös Ozzyn kanssa Scream -kiertueella.

Keikalla kuultiin vain 14 kappaletta, joista jokainen oli kiistaton klassikko. Sabbathin melko tuoreelta ja viimeisimmältä pitkäsoitolta 13 ei valitettavasti kuultu kappaleen kappaletta. Settilista on staattinen jokaisella keikalla, mikä on harmi. Minkäänlaisia yllätyksiä ei ole luvassa. Ainoa harvinaisuus, jonka yleisö pääsee kuulemaan on Hand of Doom. Settilistan staattisuus ei kuitenkaan loppupeleissä haittaa, sillä jokainen biisi on erittäin toivottu ja tervetullut.

Geezer Butler / Kuva: Live Nation Finland fb-sivu

Viimeiselle rundille olisi tietysti toivonut myös diehard -faneille jotakin erityistä herkkua, kenties full album -keikka (esimerkiksi Paranoid -albumi soitetaan kokonaan vain Electric Funeralia ja Planet Caravania lukuun ottamatta). Ymmärrän tietysti, että alkuperäisjäsenten ikä on kaikilla lähes 70, mutta ei se kaikkia ole aikaisemminkaan estänyt. Toisaalta Iommin terveydentilan vuoksi tämä viimeinen viimeinen kiertue ilmeisesti järjestetäänkin.

Kaisaniemen keikka ei antanut viitteitä Ozzyn, Tonyn eikä Geezerin huonosta voinnista. Ozzy lauloi (Ilta-Sanomien toimittajan kummallisista huomioista huolimatta) hienosti. Tonya ei turhaan kutsuta yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista kitaristeista, legendaariset riffit kuulostivat juuri niin hyvältä kuin pystyi kuvitella. Geezerin bassosoolo oli erityislaatuista herkkua kuulijoille.

Ozzy Osbourne / Kuva: Live Nation Finland fb-sivu

Jostakin tietysti aina kuulee sora-ääniä: "miksi vanhat miehet vieläkin soittavat tällaista musiikkia", tai "eikö olisi aika jo haudata koko juttu, aika kultaa muistot." Mielestäni ei. Black Sabbath (tai mikä bändi hyvänsä) on useimmiten muusikoidensa elämäntyö. Lähes kaikki menestyneet muusikot tai taiteilijat rakastavat työtään. Miksi siis jättää tietyn iän jälkeen kaikki taakseen? Taidetta tehdään intohimosta, eikä satunnaiset epävireydet tai "vääryydet" todellista menoa haittaa.

Päinvastoin: itse olen vain tyytyväinen kun pääsen todistamaan legendojen mahdin livenä. Siitä syystä varmasti sijoitin myös vain keikoilla myytävään The End -ep:hen, jossa on kolmen alkuperäisen Sabbath -muusikon signeeraukset. En voinut vastustaa, ja toisaalta miksi olisi pitänyt? Ovathan herrat elämää suurempia järkäleitä, joiden musiikki tulee elämään kauan heidän jälkeensä.

Voiko Black Sabbathia verrata The Beatlesiin? Kyllä molempien yhtyeiden nimet on kirjattu tukevasti, tummennetuin kirjaimin maailman musiikkihistorian sivuille.

Keikka päättyi tietenkin Paranoidiin, tuohon Sabbathin Yesterdayhin, joka sai satunnaisessa sateesta kastuneen yleisön täysin mukaansa. Kappaleen jälkeen bändi kumarsi viimeistä kertaa Suomessa. Screenit julisivat isolla ainoastaan sen jonka me kaikki tiesimme joskus koittavan:

The End.


Settilista:

1. Black Sabbath
2. Fairies Wear Boots
3. After Forever
4. Into the Void
5. Snowblind
6. War Pigs
7. Behind the Wall of Sleep
8. N.I.B.
9. Hand of Doom
10. Rat Salad
11. Iron Man
12. Dirty Women
13. Children of the Gave

14. Paranoid