 |
| Kreikassa 2016 |
rock-show'hun.
Legendaarista lauluntekijää oli paikalle katsomaan saapunut noin 8 000 kuuntelijaa. Moni heistä oli pukeutunut ruutupaitoihin tai Neil Young & Crazy Horsen aikaisiin kiertuepaitoihin. Lierihattu tai stetson lukeutui myös monen katsojien varustukseen. Olin iloinen nähdessäni kentällä myös Bruce Springsteenin tuoreen The River -kiertueen hupparin.
Kun olin siemaillut 3,5 euron lähdeveteni, rupesin etsimään paikkaani katsomossa. Helpommin sanottu kuin tehty: Pelaaja-aitio 1. Naiset ovat heikkoina urheilijoihin, erityisesti jääkiekkoilijoihin, ja tämä on luultavasti lähinnä kiekkoilijaa mitä minusta koskaan tulee. Keikalta mukaan ei tarttunut kuitenkaan naista vaan erittäin vakuuttuneet tuntemukset siitä, että 70-vuotias Neil Young on ikinuori eikä ikä näy muusikon äänessä tai kitaran soitossa millään negatiivisella tavalla. Päin vastoin: ääni kuulostaa loistavalta.
Keikka kesti kolme tuntia, kattaen kovimpia klassikoita ja uudempia helmiä.
Kaikki alkoi hengästyttävän upeasti Youngin sooloilulla: After the Gold Rush pianolla, Heart of Gold ja The Needle and the Damage Done kitaralla, Mother Earth (Natural Anthem) uruilla... Usean kappaleen kestäneen soolosetin jälkeen The Promise of the Real liittyi mukaan.
Bändin kanssa aloitettiin yhdellä suosikkiklassikoistani, From Hank to Hendrix. Jo tämän kappaleen jälkeen pystyi toteamaan yhtyeen olevan juuri oikea Youngin kiertueelle. Kovatasoista porukkaa, vaikka en muuta odottanutkaan. Human Highway, Only Love Can Break Your Heart, Mansion on the Hill, Walk On, Country Home ja niin edelleen.
Itselle suuria kohokohtia olivat myös Alabama (jota ensimmäinen lauluopettajani joskus pisti laulamaan), sekä noin 20 minuuttia kestäneet Down by the River ja Love and Only Love... Keikalla jamiteltiin kunnolla, eikä kitarasooloja puuttunut. Ja olihan siellä suorastaan perkeleen kova Words (Between the Lines of Age). Monsanto Years ja Wolf Moon edustivat tuoreempaa katalogia, upoten mukaan settiin loistavasti.
 |
| Kreikassa 2016 |
Näiden muutaman "ohjelmanumeron" jälkeen keskityttiin pelkästään musiikkiin, mikä oli ehkä jopa sääli. Moni on kanssani eri mieltä, mutta itse olisin ehkä toivonut valistusta jopa enemmän.
Arenan aulassa löytyi luomukojuja ja ovathan Youngin bändipaidat 100 % orgaanista puuvillaa.
Voisi melkein sanoa Youngin edustavan yhä harvemmaksi käyvää luomuartistien joukkoa: artistien, jotka soittavat, laulavat ja tekevät kappaleensa itse.
Suureksi yllätykseksi encoressa kuultiin kaksi kappaletta. Settilistoja selatessa huomasin, että Suomen keikka oli siinä suhteessa poikkeuksellinen, koska kahden kappaleen encore näyttää hyvin harvinaiselta. Hieno ja melko harvinainen Cinnamon Girl aloitti encoren, When You Dance, I Can Really Love päätti konsertin.
Jossakin vaiheessa Young lausui Suomesta positiivisia sanoja: "Thank you for taking care of your country!" Asiat eivät ehkä niin hyvällä tolalla ole kuin Kanadan konkari ajattelee, mutta helppo siinä oli hymyillä ja pulahtaa mielessään Havis Amandalle.
Kiitos keikasta Neil, POTR, sekä LiveNation Finland!
Loppuun vielä settilista kokonaisuudessaan:
1. After the Gold Rush (solo)2. Heart of Gold (solo)
3. The Needle and the Damage Done (solo)
4. Comes a Time (solo)
5. Mother Earth (Natural Anthem) (solo)
6. From Hank to Hendrix
7. Unknown Legend
8. Hold Back the Tears
9. Only Love Can Break Your Heart
10. Human Highway
11. Old Man
12. Words (Between the Lines of Age)
13. Walk On
14. Alabama
15. Down by the River
16. Mansion on the Hill
17. Everybody Knows This is Nowhere
18. Country Home
19. After the Garden
20. Monsanto Years
21. Seed Justice
22. Wolf Moon
23. Love and Only Love
24. Cinnamon Girl
25. When You Dance, I Can Really Love
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti