 |
| Hyde riisuu roolivaatteitaan ja on valmis lähtemään kotiin - kuten katsojatkin. Kuva: Tapio Vanhatalo |
Mikä voi mennä vikaan, kun yhdistetään kaksi suosikkiasiaani: Jari Tervo ja Helsingin Kaupunginteatteri?
On kerta kaikkiaan surullista kirjoittaa tämä, mutta vastaus on kaikki.
Odotin näytelmää kun kuulin sen teatteriin saapuvaksi. Olin innoissani. En ole aiemmin nähnyt fanittamani Tervon teoksia näyttämöllä. Ainakaan tämä versio Troikasta ei toiminut alkuunkaan.
Eikä nyt voi edes syyttää sitä, että "kirjasta ei voi saada yhtä hyvää leffaa tai näytelmää", sillä en ole edes lukenut Troikkaa.
Troikka konnia (Rauno Ahonen, Risto Kaskilahti ja Leena Rapola) suunnittelevat Mannerheimin (Carl-Kristian Rundman) salamurhaa. Ellen Kataja (Sanna-June Hyde) on asiasta tietoinen ja varoittaa häntä ja siitä syntyy kaikenmoista. Erityisesti toinen toistaan epäuskottavia suhteita eri hahmojen välille.
En oikein ymmärrä miten näin vikaan on voitu edes mennä - tekijätiimissä ei ole mitään vikaa. Troikan on dramatisoinut Sami Keski-Vähälä, joka on mainio teatterintekijä. Kari Rentola on mainio ja työteliäs ohjaaja, jonka The Beatles Storyn Lahden Kaupunginteatterissa esimerkiksi muistan varmasti aina. Näyttelijät ovat suureksi osaksi myös työssään mainioita - roolitettu tosin täysin samanlaisiin rooleihin kuin aina ennenkin. Eli paremmin ilmaistuna siis täysin vääriin rooleihin. Miksi näyttelijöille ei anneta jotain uutta? Miksi täytyy pysyä siinä samassa mitä on jo nähty? Jokaisella tästäkin työryhmästä riittäisi potentiaalia niin paljon enempään.
 |
| "Nyt näytellään!" Kuva: Tapio Vanhatalo |
Ohjauksessa oltiin käytetty mielikuvitusta tavallaan, mutta tämän esityksen kohdalla se ei vaan toiminut. Kiva rekikohtaus joo, vai mikä se oli. Ohjaus soti omaan silmääni tekstin ja sen sisällön kanssa. Myönnän että Studio Pasilan näyttämö ei ole helpoin mahdollinen. Siihen nähden portaita ja tasoja käytettiinkin hyvin, mutta kaikki vaan kaatui rähmälleen. Ja se veri roiskui katsojien päälle.
"zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz"
- otteita ajatuksistani ensimmäisellä puoliskolla
Ehkä tämä kaikki on vaan sitä ettei teos sovi näyttämölle, ainakaan tällaisenaan. Henkilöhahmoja on helvetisti ja suurinta osaa näyttelee Leena Rapola. Hyvänä kakkosena Kaskilahti. Parhaimmillaan näyttelijät ovatkin luovemmissa, rennoissa pikkurooleissa, joita ei juonen kannalta ole tarvinnut ottaa kovin vakavasti.
 |
| Loistava teatterikuvaaja, Tapio Vanhatalokin taisi hetkeksi torkahtaa |
Vettä ei ollut tarjolla kun vain vesipulloissa. Siinä menee väärin jo kaksi: vedestä pitää maksaa, ja mikäli päättää juoda täytyy samalla tukea tuiki turhaa ja järjetöntä pullovesiteollisuutta.
Vessakäynnin jälkeen kädet voi kyllä vedellä pestä ja vielä ilmaiseksi - tosin ilman saippuaa, sillä miestenvessastahan se ainakin on loppu.
Näytelmän kannalta toinen puolisko olikin hieman parempi kuten aiemmin vihjasin, mutta ei auttanut pelastamaan mitään, eikä ketään. Troikka näytti mitä teatteri voi pahimmillaan olla - ummehtunutta ja niin kovin puuduttavaa katsottavaa. Jopa Teatteri-innostukseni joutui parin viikon koomaan.
Pyydän nyt anteeksi, mikäli joku työryhmän jäsen lukee tätä - ei Troikka ollut teidän syynne. Välillä näin tapahtuu. Tavoitteeni katsojana on yrittää ymmärtää teosten tekijöitä ja heidän tarkoitusperiään ja nostaa esiin teoksen eri puolia rennosti positiivisella ja innostavalla otteella. Se on blogini tarkoitus, sillä kaikki me teatterintekijät olemme kuitenkin samassa veneessä. Tarkoitukseni ei ole heittää ilmoille perusteettomia haukkuja tai negatiivista ilmaa. Pyrin kuitenkin aina olemaan rehellinen itseni, tekijöiden ja lukijoiden vuoksi.
 |
| "Miksi näyttelen", pohtii Rundman etualalla. Kuva: Tapio Vanhatalo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti