Kaikkien aikojen parhaisiin näytelmiin lukeutuva Kauppamatkustajan kuolema on napakymppi

Kuva: Mitro Härkönen

Arthur Millerin suurin klassikko on myös yksi amerikkalaisnäytelmien kirkkaimpia teoksia. Kauppamatkustajan kuolema (Death of a Salesman, 1949) palkittiin aikoinaan Pulitzerilla ja parhaan näytelmän Tony-palkinnolla.

Palkinnot ja ylisanat ovat selvästi osuneet täysin oikeaan, sillä vielä 70-vuoden jälkeenkin näytelmä ravisuttelee ajankohtaisuudellaan maailmanlaajuisesti. Toki, jotkut yksityiskohdat ovat tietenkin vanhentuneita, mutta näytelmän ydin on edelleen tätä päivää, ehkä vielä laajemmassa mittakaavassa kuin koskaan ennen.

Ammatteja katoaa ja työn arvostus nousee sitä mukaan kun ihmisen arvostus laskee. Ihminen musertuu kaiken tämän alle. "Amerikkalainen unelma" alkaa hiipiä myös muihin yhteiskuntiin tuhoisin seurauksin. Unelmassa on tietysti näennäisesti kauniin ulkokuoren takana synkkä varjopuoli.

Ihminen voi olla mitä tahansa, jos tekee tarpeeksi lujasti töitä. Se on totta, jotkut voivat, jotkut onnistuvat. Suurin osa jää kuitenkin unelman ulkopuolelle. Joskus tavoitteet ovat liian suuria. Tai ehkä ne eivät koskaan olleetkaan tavoittelemisen arvoisia?

Kuva: Mitro Härkönen

Kauppamatkustajan kuolema kertoo Willy Lomanista. Loman haluaa sisukkaasti elättää perheensä itse, oman kunniansa kautta. Heikko työmenestys ajaa hänet kuitenkin burnoutin partaalle. Ongelma ei varsinaisesti ole itse työssä, vaan siinä, että töitä ei enää ole. Tai työ on, mutta siitä ei saa enää palkkaa, koska kukaan ei tarvitse sinua enää. Willy Loman painaa valtavasti töitä ilman korvausta työstään, koska hänen tulonsa perustuvat siihen mitä hän saa myytyä.

Hänen poikansa Biff on isänsä ylpeyden aihe, niin sanotusti "isän suosikki". Biffillä oli lupaava ura urheilun parissa, mutta viime vuosina poika on ollut isälle pettymys. Hän ei halua samoja asioita. Hänen veljensä Happy sen sijaan ei saa isänsä hyväksyntää, vaikka sitä on aina kaivannut.

Linda Loman on miehensä tukena kaikissa vastoinkäymisissä ja yrittää pitää perheen, mutta ennen kaikkea Willyn pään koossa. Willy alkaa kärsiä vainoharhoista ja keskustelee jatkuvasti edesmenneen esikuvansa, veljensä Benin kanssa.

Näytelmässä on niin paljon upeita yksityiskohtia ja näkökulmia joihin tarttua. On Millerin terävät havainnot kapitalismista ja sen mahdottomuudesta, aina herkullisista ja hankalista perhesuhteista, jotka Kauppamatkustajan kuolemassa kulminoituvat isän ja hänen poikiensa välisiin suhteisiin.

Mika Myllyahon ohjaama versio oli paras näkemäni ensi-ilta viime vuodelta. Tämä on juuri se klassikko, joka resonoi ajassamme parhaalla mahdollisella tavalla. Vieressäni istunut vanhempi mies kyynelehti, kuten myös minä. Ei haitannut, vaikka välillämme oli noin 50 vuotta ikäeroa, koska näytelmässä on samaistumispintaa sukupolvelta toiselle.

Kauppamatkustajan kuolemassa yksi tärkeimmistä asioista on sen roolitus. Roolit ovat erittäin vaativia, eikä kuka tahansa pysty kannattelemaan rikkaita hahmoja. Hannu-Pekka Björkman on loistava Willy Lomanina, mutta ei kukaan varmasti muuta odottanutkaan. Intensiteetti, harhat ja epätoivo löytyvät Björkmanin silmistä.

Happyn roolin näyttelee loistavasti Samuli Niittymäki, eikä Biffiä erittäin hienosti tulkitseva Aku Hirviniemi jää yhtään Niittymäen varjoon. Niittymäki ja Hirviniemi ovat kumpikin loistavia näyttelijöitä, joita soisi näkevän näin näkyvissä ja vakavissa rooleissa useamminkin. Näytelmässä nähdään myös aina karismaattiset Kristiina Halttu ja Jukka-Pekka Palo.

Kuva: Mitro Härkönen