Alan ymmärtää (jo nyt!) kirjailijoita ja bloggareita, ja ns. writer's blockia. Tässä on jotenkin niin paljon suurempi vastuu kuin Facebook tai Twitter-päivityksissä. Ja tietenkin aiheita ei nyt muka millään keksi, tai tuntuu että ne ovat kaikinpuolin vääriä.
Ysätäväni kommentin innoittamana on kuitenkin yksi pidempi juttu, jota olen pohtinut juurikin muutaman vuoden. Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa pienestä "tutkielmastani" muistiinpano Facebookiin, mutta en koskaan ole löytänyt sille oikein hetkeä. Nyt on se hetki. Varoitus: tiukkaa elokuvatekstiä tulossa.
Kukaan ei voi kiistää, etteikö 1970-luvun suurimpina amerikkalaisina miesnäyttelijöinä voitaisi pitää Robert De Niroa (s. 1943), Dustin Hoffmania (s. 1937), Jack Nicholsonia (s. 1937) ja Al Pacinoa (s. 1940). Nämä neljä ovat yksiä kaikkien aikojen arvostetuimmista näyttelijöistä. 1970-luku oli minusta muutenkin elokuvan parhaimpia vuosikymmeniä. Kummisetä I ja II, Yksi lensi yli käenpesän, Papillon, Chinatown, Presidentin miehet; kaikki nämä suuret elokuvaklassikot julkaistiin silloin. Ja monia näitä elokuvia yhdistää sama tekijä: jokaisessa on yksi tai jopa useampi näistä neljästä. Debaattia käydään aika paljon: pystytäänkö sanomaan kuka heistä oli/on kaikkein merkittävin tai "paras". Jokaiselle löytyy omat vankat fanijoukkonsa ja omat vahvat perustelunsa.Punnittavaa on paljon, mutta yritän olla mahdollisimman selkeä.
 |
| Dustin Hoffman vuonna 1968 |
Ensimmäisenä suuren läpimurtonsa teki Dustin Hoffman. Elokuva oli Mike Nicholsin Miehuuskoe (The Graduate, 1967), joka toi Hoffmanille myös hänen ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa.
Toisena läpimurron teki Jack Nicholson, elokuvassa Easy Rider (1969, ohj. Dennis Hopper) myös ansaiten ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. Nicholsonilla oli läpimurtoon mennessä muuten pisin elokuvaura - hän oli näytellyt B-elokuvissa yli 10 vuotta).
 |
| Al Pacino elokuvassa Hikinen iltapäivä (1975) |
Kolmas läpimurto oli varmaan Al Pacino. Elokuva oli tietysti Francis Ford Coppolan Kummisetä (The Godfather, 1972). Hauskana nippelitietona: mm. Hoffman, Nicholson ja De Niro olivat myös jollain asteella ehdolla Pacinon rooliin Michael Corleonena. Pacino nappasi ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa.
Viimeisimpänä läpimurtonsa teki porukan kuopus, Robert De Niro. En nyt ole täysin varma kumpaa elokuvaa pitäisi pitää De Niron läpimurtona: Martin Scorsesen Sudenpesää (Mean Streets, 1973), vai Coppolan Kummisetä osa II:sta (The Godfather: Part II, 1974). Joka tapauksessa, Oscar-ehdokkuuden hän sai jälkimmäisestä (kukapa Kummisedissä olisi jäänyt ilman ehdokkuutta!)
Puhutaan hetki Oscareista. (Pidän niitä luotettavina palkintoina siksi, että oman alan ihmiset äänestävät toisiaan. Näyttelijät äänestävät näyttelijäpystit, ohjaajat ohjaajapystit jne.) Alle olen listannut näyttelijäkohtaisesti herrojen Oscar-ehdokkuudet (MP=Miespääosa, MS=Miessivuosa). Voitot olen tummentanut.
 |
| Robert De Niro |
1974: Kummisetä osa II (The Godfather: Part II) MS
1976: Taksikuski (Taxi Driver) MP
1978: Kauriinmetsästäjä (The Deer Hunter) MP
1980: Kuin raivo härkä (The Raging Bull) MP
1990: Heräämisiä (The Awakenings) MP
1991: Cape Fear, MP
2012: Unelmien pelikirja (Silver Linings Playbook) MS
2 Oscaria, 7 ehdokkuutta
Dustin Hoffman
 |
| Dustin Hoffman vuonna 2011 |
1967: Miehuuskoe (The Graduate) MP
1969: Keskiyön Cowboy (Midnight Cowboy) MP
1974: Lenny, MP
1979: Kramer vastaan Kramer (Kramer vs. Kramer) MP
1982: Tootsie, MP
1988: Sademies (Rain Man) MP
1997: Wag the Dog, MP
2 Oscaria, 7 ehdokkuutta
 |
| Jack Nicholson |
Jack Nicholson
1969: Easy Rider, MS
1970: Rajut kuviot (Five Easy Pieces) MP
1973: Saattokeikka (The Last Detail) MP
1974: Chinatown, MP
1975: Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo's Nest) MP
1981: Punaiset (Reds) MS
1983: Hellyyden ehdoilla (Terms of Endearment) MS
1985: Prizzin kunnia (Prizzi's Honor) MP
1987: Karhiainen (Ironweed) MP
1992: Kunnian miehiä (A Few Good Men) MS
1997: Elämä on ihanaa (As Good as It Gets) MP
2002: About Schmidt, MP
3 Oscaria, 12 ehdokkuutta (Nicholson pitelee ennätystä miesnäyttelijä-ehdokkuuksista)
 |
| Al Pacino |
1972: Kummisetä (The Godfather) MS
1973: Serpico, MP
1974: Kummisetä osa II (The Godfather: Part II) MP
1975: Hikinen iltapäivä (Dog Day Afternoon) MP
1979: Ja oikeutta kaikille (…And Justice for All.) MP
1990: Dick Tracy, MS
1992: Myyntitykit (Glengarry Glen Ross) MS
1992: Naisen tuoksu (Scent of a Woman) MP
1 Oscar, 8 ehdokkuutta
Listoista voimme huomata, että Nicholson on palkituin ja ansainnut eniten ehdokkuuksia.
Toiseksi eniten ehdokkuuksia on Pacinolla (joka ei saanut yhtään ehdokkuutta '80-luvulla, eikä 2000-luvulla), mutta pystejä vain yksi.
Kolmannen sijan jakavat De Niro ja Hoffman, tasan.
Jos tiiraillaan pelkkiä Oscar-ehdokkuuksia, niin voitaisi ajatella '70-luvun olleen Pacinon vuosikymmen. Viisi ehdokkuutta, eli keskimäärin joka toinen vuosi. Nicholsonilla oli neljä, De Nirolla kolme ja Hoffmanilla kaksi. Kaikilla taas oli '70-luvulla yksi voitto, lukuunottamatta Pacinoa.
 |
| Robert De Niro vuonna 2011 |
Dustin Hoffman pitää toista paikkaa, vuodesta 2000 näyttäisi olevan 19 elokuvaa, 76 roolitöitä kaiken kaikkiaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Hoffmanin taso on pysynyt ehkä parhaimpana. Siinä missä muut kolme alkavat vanhemmalla iällään "näytellä itseään" ja muistuttaa ennemmin omia karikatyyrejään, Hoffman vaikuttaa heistä kaikkein maneerittomimmalta.
Kolmanneksi aktiivisin on Pacino, 17 vuodesta 2000 lähtien ja kaiken kaikkiaan 50. Tässä huomioarvoista on hänen aktiivisuutensa teatterintekijänä, eikä aikaa elokuviin jää niin paljoa.
 |
| Jack Nicholson vuonna 2010 |
Rakastan heitä kaikkia. Jokaisella on omat loiston hetkensä.
Kuka on sinun suosikkisi?
Mikä on unohtumattomin roolisuoritus?
Travis Bickle vai Vito Corleone?
Randall McMurphy vai Jokeri?
Michael Corleone vai Tony Montana?
Ben Braddock vai Kapteeni Koukku?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti