Miksi minä alkaisin pitää blogia?

"Jos sä alkaisit pitää blogia se olisi ainoa jota jaksaisin lukea!"
                                        - kommentti n. vuoden takaa

                                                                    "Jesse, sun pitäis alkaa pitää blogia."
                                                                                                 - kommentti useiden suusta
Miksi minä alkaisin pitää blogia?
Sanottavaa kyllä on.
Vai onko?

Okei, jos alkaisin pitää blogia (jollaista kaikki nykypäivänä pitää muutenkin) se pitäisi rajata johonkin aiheeseen. Mulla on niin monta intohimoa. Kirjoittaisinko elokuvista, joka on mun ensirakkaus. Vai teatterista? Molemmat kiinnostaa kyllä, jos pitäisin pelkästä teatterista en voisi kirjoittaa mun kaikkein suurimmista idoleista. Niin, näistä amerikkalaisista ja brittiläisistä.
No ajatellaan että molemmat. Elokuva/teatteriblogi. Se toimis hyvin.

Ei, ei ja ei. Sitten en voisi kirjoittaa musiikista ollenkaan. Tai, jos menen käymään hyvässä museossa ja haluaisin kirjoittaa siitä. Tai lukisin hyvn kirjan... Olisi aivan surkeaa kirjoittaa leffablogiin kaikesta mikä ei liity elokuviin.

No kulttuuriblogi, sehän ois hyvä.

Mutta sekin painottuu sitten taas liikaa elokuviin ja teatteriin. Ei se sitten voisi olla tasapuolinen jos käyn vaikka vaan kerran vuodessa museossa. Pari vuotta sitten kävin katsomassa 50 teatteriesitystä ja vaan 8 konserttia. Museoita vielä vähemmän, ja konserteistakin useampi oli samaa artistia.

Ja entä jos perustan blogin, mutta en koskaan kirjoita sinne mitään? Se voi kaatua siihen ihan yhtä hyvin.

Toki voisin vaan perustaa jonkun blogin ja vaan ryhtyä kirjoittamaan elämästäni ns. lifestyleblogi, sisältäen leffoja ja kylttyyriä. Ei stressiä, ei paineita. Se on hyvä idea!

Kirjaudun bloggeriin, ja kaikki kaatuu heti ensimmäisenä Google+ tilin luomisen jälkeen. "Blogin nimi." Luovutan.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Reilu vuoden ajan olen aina silloin tällöin saanut hyviä ehdotuksia blogin nimeksi. Tulokulma toki on ollut hukassa ja on edelleen (mikä vaikeuttaa nimeämistä huomattavasti), mutta tänään ehkä olin sopivassa mielentilassa, sopivalle nimelle, sopivin ajatuksin.

Luonteeltani olen jahkailija, saatan  velloa paljon asioissa jotka minua kiinnostaa tai jotka minua huolettaa (kuten ehkä saatoitte huomata.) Eläinrakas ja rakas muutenkin.

Minä The Master -näytännössä elokuvan voitettua festivaalin
pääpalkinnon / Sala Darsena, Lido, Venetsia 2012 /
Kuva: Vytautas Katkus

Olen Jesse Raatikainen. Pari päivää sitten 22 vuotta täyttänyt. Opiskelin teatteria viime vuoden Lahden Kansanopiston teatterikoulutus 2013-14 vuosikurssilla. Olen valmistunut ylioppilaaksi Kallion lukiosta 2012. Teatteria olen tehnyt siellä täällä ensi vuonna 10 vuotta.

Harrastuksiini luen kaikenlaisen kulttuurin harrastamisen (elokuvat, teatteri, kirjallisuus, museot, musiikin kuuntelu jne.) ja pyöräilyn kun vielä oli pyörä. Niin, ja olen kyltymätön keräilijä…

Elokuvan mainitsin olevan joskus ensirakkauteni, ja se on totta.
Vuonna 2012 pääsin vierailemaan (kiitos lahtelaisen elokuvateatteri Kino Iiriksen, sekä EU:n) Venetsian 69. elokuvajuhlilla. Seikkailin siellä 10 päivää, nähden useita elokuvia ja starboja (mm. legendaariset Philip Seymour Hoffmanin, Joaquin Phoenixin ja Robert Redfordin). Olin siellä siis 27 Times Cinema -nuorisojuryssä, jossa katsoimme kaikki LUX-palkintoehdokkaat. Kävimme seminaareissa ja niin edelleen. Kerron matkastakin varmaan tarkemmin joskus.
Tällä hetkellä omassa IMDb -profiilissani olen antanut ratingin 2,123 kohteelle, elokuvia, dokkareita pääasiassa - siinä on siis aika iso kasa!

Mielestäni hyvä blogipäivitys on hyvin kirjoitettu, lyhyt ja ytimekäs. En tiedä onnistunko siinä koskaan, mutta kirjoitanpa nyt mitä kirjoitan. Kuka tietää, ehkä tämä saa tuulta alleen.

- Jesse