Dick Smith 1922-2014, trailereita ja muuta

Tervehdys!

Tänään on tullut niin paljon leffauutisia, että on pakko listata niitä tänne (jottei Facebook-feedi täyty aivan totaalisesti!)

Ensiksi sen verran surullista asiaa, että Dick Smith (1922-2014) on kuollut 92 vuotiaana. Smith oli yksi johtavia maskeeraajia Hollywoodissa. Hän maskeerasi mm. elokuvat Kummisetä, Manaaja, Taksikuski, sekä Amadeus, josta hän voitti ainoan Oscarinsa. Kaksi vuotta sitten hänet palkittiin lisäksi kunnia-Oscarilla.

Kuva: Empire online. Smith maskeeraamassa Kummisetää.

Surullisten uutisten lisäksi on onneksi myös hyviä uutisia. Movie bussiness is alive and kickin'!

Disney julkaisi juuri trailerin uusimpaan, joulukuussa ensi-iltansa saavaan musikaaliin Into the Woods. Ohjaus on Rob Marshallin käsialaa (mm. Chicago ja Nine), ja näyttelijöinä mm. Meryl Streep, Emily Blunt ja Johnny Depp. Alunperin musikaali debytoi Broadwayllä vuonna 1987. Elokuvan traileri on nähtävissä alla:

Myös toinen traileri tuli tänään julki. Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi tänä vuonna julkaistaan hänen kolmanteen sarjakuvaansa pohjautuva elokuva Muumit Rivieralla. Animaatio näyttää hyvältä, vai mitä tuumitte? Lue jutun artikkeli ja katso traileri oheisesta linkistä Nyt-liitteeseen.

odottanut yhtä leffaa kuin kuuta nousevaa, ja se on Anton Corbijn ohjaama A Most Wanted Man. Elokuva perustuu John lé Carren saman nimiseen romaaniin (suomeksi Lainsuojaton). Pääosassa Philip Seymour Hoffman. Oheisessa klipissä hän ja Robin Wright.

Sekä tietysti Woody Allenin Magic in the Moonlight, starring Colin Firth ja Emma Stone.

                    Oh, and one last thing... (ennenkuin Episodi ehtii huomata tämän!):
                                             
                                             Mark Hamill vai Vesa-Matti Loiri?

Kuva: Empire online.

Neljä suurta

Linkkasin blogini ystävälleni, jonka kanssa olemme keskustelleet… No, ilmeisen pitkään tästä blogin perustamisesta. Ystäväni kommentti: Eihän tässä menny kuin 2-3 vuotta!

Alan ymmärtää (jo nyt!) kirjailijoita ja bloggareita, ja ns. writer's blockia. Tässä on jotenkin niin paljon suurempi vastuu kuin Facebook tai Twitter-päivityksissä. Ja tietenkin aiheita ei nyt muka millään keksi, tai tuntuu että ne ovat kaikinpuolin vääriä.
Ysätäväni kommentin innoittamana on kuitenkin yksi pidempi juttu, jota olen pohtinut juurikin muutaman vuoden. Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa pienestä "tutkielmastani" muistiinpano Facebookiin, mutta en koskaan ole löytänyt sille oikein hetkeä. Nyt on se hetki. Varoitus: tiukkaa elokuvatekstiä tulossa.

Kukaan ei voi kiistää, etteikö 1970-luvun suurimpina amerikkalaisina miesnäyttelijöinä voitaisi pitää Robert De Niroa (s. 1943), Dustin Hoffmania (s. 1937), Jack Nicholsonia (s. 1937) ja Al Pacinoa (s. 1940). Nämä neljä ovat yksiä kaikkien aikojen arvostetuimmista näyttelijöistä. 1970-luku oli minusta muutenkin elokuvan parhaimpia vuosikymmeniä. Kummisetä I ja II, Yksi lensi yli käenpesän, Papillon, Chinatown, Presidentin miehet; kaikki nämä suuret elokuvaklassikot julkaistiin silloin. Ja monia näitä elokuvia yhdistää sama tekijä: jokaisessa on yksi tai jopa useampi näistä neljästä. Debaattia käydään aika paljon: pystytäänkö sanomaan kuka heistä oli/on kaikkein merkittävin tai "paras". Jokaiselle löytyy omat vankat fanijoukkonsa ja omat vahvat perustelunsa.
Punnittavaa on paljon, mutta yritän olla mahdollisimman selkeä.

Dustin Hoffman vuonna 1968

Ensimmäisenä suuren läpimurtonsa teki Dustin Hoffman. Elokuva oli Mike Nicholsin Miehuuskoe (The Graduate, 1967), joka toi Hoffmanille myös hänen ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa.


Toisena läpimurron teki Jack Nicholson, elokuvassa Easy Rider (1969, ohj. Dennis Hopper) myös ansaiten ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. Nicholsonilla oli läpimurtoon mennessä muuten pisin elokuvaura - hän oli näytellyt B-elokuvissa yli 10 vuotta).

Al Pacino elokuvassa Hikinen iltapäivä (1975)

Kolmas läpimurto oli varmaan Al Pacino. Elokuva oli tietysti Francis Ford Coppolan Kummisetä (The Godfather, 1972). Hauskana nippelitietona: mm. Hoffman, Nicholson ja De Niro olivat myös jollain asteella ehdolla Pacinon rooliin Michael Corleonena. Pacino nappasi ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa.

Viimeisimpänä läpimurtonsa teki porukan kuopus, Robert De Niro. En nyt ole täysin varma kumpaa elokuvaa pitäisi pitää De Niron läpimurtona: Martin Scorsesen Sudenpesää (Mean Streets, 1973), vai Coppolan Kummisetä osa II:sta (The Godfather: Part II, 1974). Joka tapauksessa, Oscar-ehdokkuuden hän sai jälkimmäisestä (kukapa Kummisedissä olisi jäänyt ilman ehdokkuutta!)


Puhutaan hetki Oscareista. (Pidän niitä luotettavina palkintoina siksi, että oman alan ihmiset äänestävät toisiaan. Näyttelijät äänestävät näyttelijäpystit, ohjaajat ohjaajapystit jne.) Alle olen listannut näyttelijäkohtaisesti herrojen Oscar-ehdokkuudet (MP=Miespääosa, MS=Miessivuosa). Voitot olen tummentanut.

Robert De Niro

Robert De Niro

1974: Kummisetä osa II (The Godfather: Part II) MS
1976: Taksikuski (Taxi Driver) MP
1978: Kauriinmetsästäjä (The Deer Hunter) MP
1980: Kuin raivo härkä (The Raging Bull) MP
1990: Heräämisiä (The Awakenings) MP
1991: Cape Fear, MP
2012: Unelmien pelikirja (Silver Linings Playbook) MS

2 Oscaria, 7 ehdokkuutta


Dustin Hoffman

Dustin Hoffman vuonna
2011

1967: Miehuuskoe (The Graduate) MP
1969: Keskiyön Cowboy (Midnight Cowboy) MP
1974: Lenny, MP
1979: Kramer vastaan Kramer (Kramer vs. Kramer) MP
1982: Tootsie, MP
1988: Sademies (Rain Man) MP
1997: Wag the Dog, MP

2 Oscaria, 7 ehdokkuutta

Jack Nicholson

  


 Jack Nicholson

 1969: Easy Rider, MS

 1970: Rajut kuviot (Five Easy Pieces) MP

 1973: Saattokeikka (The Last Detail) MP

 1974: Chinatown, MP

 1975: Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo's  Nest) MP

 1981: Punaiset (Reds) MS

 1983: Hellyyden ehdoilla (Terms of Endearment) MS

 1985: Prizzin kunnia (Prizzi's Honor) MP

 1987: Karhiainen (Ironweed) MP

 1992: Kunnian miehiä (A Few Good Men) MS

 1997: Elämä on ihanaa (As Good as It Gets) MP

 2002: About Schmidt, MP

 3 Oscaria, 12 ehdokkuutta (Nicholson pitelee ennätystä miesnäyttelijä-ehdokkuuksista)

Al Pacino

 Al Pacino

 1972: Kummisetä (The Godfather) MS
 1973: Serpico, MP
 1974: Kummisetä osa II (The Godfather: Part II) MP
 1975: Hikinen iltapäivä (Dog Day Afternoon) MP
 1979: Ja oikeutta kaikille (…And Justice for All.) MP
 1990: Dick Tracy, MS
 1992: Myyntitykit (Glengarry Glen Ross) MS
 1992: Naisen tuoksu (Scent of a Woman) MP

 1 Oscar, 8 ehdokkuutta






Listoista voimme huomata, että Nicholson on palkituin ja ansainnut eniten ehdokkuuksia.
Toiseksi eniten ehdokkuuksia on Pacinolla (joka ei saanut yhtään ehdokkuutta '80-luvulla, eikä 2000-luvulla), mutta pystejä vain yksi.
Kolmannen sijan jakavat De Niro ja Hoffman, tasan.

Jos tiiraillaan pelkkiä Oscar-ehdokkuuksia, niin voitaisi ajatella '70-luvun olleen Pacinon vuosikymmen. Viisi ehdokkuutta, eli keskimäärin joka toinen vuosi. Nicholsonilla oli neljä, De Nirolla kolme ja Hoffmanilla kaksi. Kaikilla taas oli '70-luvulla yksi voitto, lukuunottamatta Pacinoa.

Robert De Niro vuonna 2011

Nykyään kaikkein aktiivisin elokuvien saralla tuntuu olevan De Niro. Tähän mennessä hän on näytellyt 37 elokuvassa vuodesta 2000. Surullisinta siinä on se, että lähes mikään niistä ei yllä elokuvallisesti, eikä roolityöllisesti hänen varhemman uransa töihin. IMDb:n mukaan roolitöitä on kaiken kaikkiaan 101.

Dustin Hoffman pitää toista paikkaa, vuodesta 2000 näyttäisi olevan 19 elokuvaa, 76 roolitöitä kaiken kaikkiaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Hoffmanin taso on pysynyt ehkä parhaimpana. Siinä missä muut kolme alkavat vanhemmalla iällään "näytellä itseään" ja muistuttaa ennemmin omia karikatyyrejään, Hoffman vaikuttaa heistä kaikkein maneerittomimmalta.

Kolmanneksi aktiivisin on Pacino, 17 vuodesta 2000 lähtien ja kaiken kaikkiaan 50. Tässä huomioarvoista on hänen aktiivisuutensa teatterintekijänä, eikä aikaa elokuviin jää niin paljoa.

Jack Nicholson vuonna 2010

Kaikkein vähiten 2000-luvulla on näytellyt Nicholson - ainoastaan 7 elokuvaa. Kaiken kaikkiaan 75, mutta täytyy muistaa hänen aloittaneen yli 10 vuotta ennen muita. Näyttää siltä, että Nicholson olisi jäänyt eläkkeelle. Viimeisimmästä elokuvasta How Do You Know (2010) on kulunut neljä vuotta. En vihannut elokuvaa kuten moni muu tuntui vihaavan, mutta en haluaisi sen leffan paketoivan näin hienoa ja ainutlaatuista uraa.

Rakastan heitä kaikkia. Jokaisella on omat loiston hetkensä.

Kuka on sinun suosikkisi?
Mikä on unohtumattomin roolisuoritus?
Travis Bickle vai Vito Corleone?
Randall McMurphy vai Jokeri?
Michael Corleone vai Tony Montana?
Ben Braddock vai Kapteeni Koukku?

Miksi minä alkaisin pitää blogia?

"Jos sä alkaisit pitää blogia se olisi ainoa jota jaksaisin lukea!"
                                        - kommentti n. vuoden takaa

                                                                    "Jesse, sun pitäis alkaa pitää blogia."
                                                                                                 - kommentti useiden suusta
Miksi minä alkaisin pitää blogia?
Sanottavaa kyllä on.
Vai onko?

Okei, jos alkaisin pitää blogia (jollaista kaikki nykypäivänä pitää muutenkin) se pitäisi rajata johonkin aiheeseen. Mulla on niin monta intohimoa. Kirjoittaisinko elokuvista, joka on mun ensirakkaus. Vai teatterista? Molemmat kiinnostaa kyllä, jos pitäisin pelkästä teatterista en voisi kirjoittaa mun kaikkein suurimmista idoleista. Niin, näistä amerikkalaisista ja brittiläisistä.
No ajatellaan että molemmat. Elokuva/teatteriblogi. Se toimis hyvin.

Ei, ei ja ei. Sitten en voisi kirjoittaa musiikista ollenkaan. Tai, jos menen käymään hyvässä museossa ja haluaisin kirjoittaa siitä. Tai lukisin hyvn kirjan... Olisi aivan surkeaa kirjoittaa leffablogiin kaikesta mikä ei liity elokuviin.

No kulttuuriblogi, sehän ois hyvä.

Mutta sekin painottuu sitten taas liikaa elokuviin ja teatteriin. Ei se sitten voisi olla tasapuolinen jos käyn vaikka vaan kerran vuodessa museossa. Pari vuotta sitten kävin katsomassa 50 teatteriesitystä ja vaan 8 konserttia. Museoita vielä vähemmän, ja konserteistakin useampi oli samaa artistia.

Ja entä jos perustan blogin, mutta en koskaan kirjoita sinne mitään? Se voi kaatua siihen ihan yhtä hyvin.

Toki voisin vaan perustaa jonkun blogin ja vaan ryhtyä kirjoittamaan elämästäni ns. lifestyleblogi, sisältäen leffoja ja kylttyyriä. Ei stressiä, ei paineita. Se on hyvä idea!

Kirjaudun bloggeriin, ja kaikki kaatuu heti ensimmäisenä Google+ tilin luomisen jälkeen. "Blogin nimi." Luovutan.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Reilu vuoden ajan olen aina silloin tällöin saanut hyviä ehdotuksia blogin nimeksi. Tulokulma toki on ollut hukassa ja on edelleen (mikä vaikeuttaa nimeämistä huomattavasti), mutta tänään ehkä olin sopivassa mielentilassa, sopivalle nimelle, sopivin ajatuksin.

Luonteeltani olen jahkailija, saatan  velloa paljon asioissa jotka minua kiinnostaa tai jotka minua huolettaa (kuten ehkä saatoitte huomata.) Eläinrakas ja rakas muutenkin.

Minä The Master -näytännössä elokuvan voitettua festivaalin
pääpalkinnon / Sala Darsena, Lido, Venetsia 2012 /
Kuva: Vytautas Katkus

Olen Jesse Raatikainen. Pari päivää sitten 22 vuotta täyttänyt. Opiskelin teatteria viime vuoden Lahden Kansanopiston teatterikoulutus 2013-14 vuosikurssilla. Olen valmistunut ylioppilaaksi Kallion lukiosta 2012. Teatteria olen tehnyt siellä täällä ensi vuonna 10 vuotta.

Harrastuksiini luen kaikenlaisen kulttuurin harrastamisen (elokuvat, teatteri, kirjallisuus, museot, musiikin kuuntelu jne.) ja pyöräilyn kun vielä oli pyörä. Niin, ja olen kyltymätön keräilijä…

Elokuvan mainitsin olevan joskus ensirakkauteni, ja se on totta.
Vuonna 2012 pääsin vierailemaan (kiitos lahtelaisen elokuvateatteri Kino Iiriksen, sekä EU:n) Venetsian 69. elokuvajuhlilla. Seikkailin siellä 10 päivää, nähden useita elokuvia ja starboja (mm. legendaariset Philip Seymour Hoffmanin, Joaquin Phoenixin ja Robert Redfordin). Olin siellä siis 27 Times Cinema -nuorisojuryssä, jossa katsoimme kaikki LUX-palkintoehdokkaat. Kävimme seminaareissa ja niin edelleen. Kerron matkastakin varmaan tarkemmin joskus.
Tällä hetkellä omassa IMDb -profiilissani olen antanut ratingin 2,123 kohteelle, elokuvia, dokkareita pääasiassa - siinä on siis aika iso kasa!

Mielestäni hyvä blogipäivitys on hyvin kirjoitettu, lyhyt ja ytimekäs. En tiedä onnistunko siinä koskaan, mutta kirjoitanpa nyt mitä kirjoitan. Kuka tietää, ehkä tämä saa tuulta alleen.

- Jesse