Piru irti kirjamessuilla 2017

Helsingin kirjamessut tarjosi tänä vuonna muun muassa elämäkertoja, tilaa, elämäntaito-oppaita ja muutamia elämyksiä.

En muista mikä oli ensimmäinen vuosi kun vierailin kirjamessuilla, mutta luulen sen olleen vuonna 2009, jolloin aloitin Kallion lukion. Vuodesta 2012 olen ollut joka päivä messuilla. Se tarkoittaa varmasti kymmeniä käveltyjä kilometrejä ja kymmeniä tuhansia ostettuja sivuja.

Tänä vuonna ostin vähemmän kuin useina edellisinä vuosina. Tähän vaikuttanee se, että hankin suurimman osan kirjoista ennakkoon, mutta myös se, että en innostunut tämän vuoden uutuuksista yhtä paljon kuin edellisinä vuosina.

Julkaisut ovat painottuneet (kuten ohjelmakin liian paljon) kaiken maailman elämäntaito-, löydä itsesi-, Kon Mari-, olet juuri täydellinen sellaisena kuin olet-, reppureissasin Intiaan ja löysin itseni -tyylisiin kirjoihin, jotka ovat melko kaukana oikeasta kirjallisuudesta. Osassa on varmasti hyvääkin, mutta luulen kirjojen olevan pääpiirteisesti näitä "luin Coelhon and there's no going back"-inspiroituneita hössötyksiä.

Suuri plussa levymessuista, oli mukava selailla ja jopa ostella levyjä hyvin messutarjouksin. Ruokamessut olivat tänä vuonna hieman paremmat taas, ehkä se siitä. Tosin kunnollisia ruokakojuja ei ollut edelleenkään, mutta sijoitin parina päivänä messukeskuksen omaan buffetiin, joka on hintaansa nähden kuitenkin aika tosi hyvä ja edullinen. Köyhälle, kuten minä, 15 euroa päivässä ruokaan on aika suuri summa.

Ruokamessut oli tänäkin vuonna kielletty alle 18-vuotiailta anniskelualueen leviämisen takia. Enää rasavillit lapsukaiset eivät juoksentele jaloissa (muutamaa joukkoon livahtanutta huolimatta), mutta viiniä lappaavat hienostomaistelijat senkin edestä. Saatana.

Torstai

Ensimmäisenä päivänä kävin kuuntelemassa kirjamessujen ja Akateemisen kirjakaupan entisen johtajan Stig-Björn Nybergin haastattelua uudistuneella Aleksis Kivi -lavalla. Lava on tänä vuonna matalammalla ja keskeisemmällä paikalla: muina vuosina se on löytynyt messukeskuksen nurkasta, mutta tänä vuonna sinne oltiin viisaasti sijoitettu se valtava 2 € -kirjakoju (jossa en tänä vuonna jaksanut vierailla ollenkaan).

Tämä toi Aleksis Kivelle paljon enemmän tilaa, nähdäkseni istumapaikkojakin olisi ollut enemmän. Se oli hyvä muutos, sillä lähes kaikissa riitti istumapaikkoja joita kävin kuuntelemassa. Poikkeuksiakin toki oli, kuten voitte lukea edeltä. Design oli erittäin tyylikäs. Haastattelija oli jälleen sama vanha, jota en viitsi nimeltä mainita. Hän on erittäin älykäs kirjallisuuskeskustelija, mutta en pidä hänestä haastattelijana.

Hän rakastaa omaa ääntään liiaksi, ja puhuu itse suuren osan haastattelun kokonaiskestosta. Pidän siitä keskustelunomaisuudesta, mutta en pidä siitä, että toistetaan eri sanoin kaikki se mitä haastateltava on juuri kertonut. Tämä toistui jokaisessa haastattelussa jonka tänä vuonna näin. Ja viime, ja edellisinä vuosina.

Nyberg on kirjoittanut mainion Kirjatalossa -muistelman, jossa hän käy läpi Akateemisen nousua ja tuhoa. Kirja saa vihaiseksi, mutta toiveikkaaksi. On toivottava, että hänen kaltaisensa ihmiset pääsisivät joskus jälleen päättämään asioista. Johtaminen ja päätökset pitäisi tehdä yhtä lailla sydämellä ja intohimolla kuin jatkuvalla voiton tavoittelulla. Lopulta se tuhoaa kaikki hyvät yritykset.

Ensimmäinen kirjamessupäivä on siitä hyvä, että silloin on väljää, ohjelmisto on yleensä heikoin ja silloin jää aikaa tutkia antikvariaatit läpi. Kummallista kyllä, tänä vuonna mukaan ei tarttunut yhtään Keltaista kirjaa. Yleensäkin ostin vain yhden kirjan antikvariaatista tänä vuonna. Planeetta-antikvariaatista ostin Orhan Pamukin Muita värejä -teoksen, joka herätti kiinnostukseni.

Toinen päivän kohokohta koettiin päivän lopulla, jolloin suuri suosikkini Jörn Donner keskusteli piispa Eero Huovisen kanssa Donnerin vuoden alussa julkaistusta Suomi Finlandista. Tämä oli yksi messujen parhaista haastatteluista. Tämä oli keskustelu. He haastoivat toisiaan, eivätkä pelänneet välillä kovistellakin toista. Huovinen kyseenalaisti Donnerin kehuskelun siitä, ettei hän juurikaan tehnyt Eduskunnassa töitä. Hän nosti silti kansanedustajan palkkaa. Pian päädyttiin keskusteluun rahasta ja uskosta, jolloin oli Donnerin aika sivaltaa kirkkoa.

Perjantai

Päivä alkoi Karri "Paleface" Miettisen haastattelulla Viidennen Maamme-kirjan tienoilta. Haastattelu oli toki hyvä, mutta ei yltänyt loistavan kirjan tasolle (kirjoitin Viidennestä Mamme-kirjasta täällä).

Tämän jälkeen lavalle saapui Jörn Donner ja Samu Nyström. Yhdessä he ovat toimittaneet mainion "Merkillinen on nyt maailman meno" -kirjan, joka on Helsingin kaupungin eräänlainen päiväkirja. Haastattelu oli maailman menoakin merkillisempää, sillä Donner jätettiin haastattelusta aivan sivuun. Kelvoton haastattelija osoitti kysymykset pääosin Nyströmille ja sivuutti Donnerin ja hänen ajatuksensa kirjasta. Jos Donner sanoi jotakin kirjaan liittyvää, se sivuutettiin ja palattiin Nyströmin haastatteluun. Hävytöntä suorastaan.

Myöhemmin Donneria päästiin kuulemaan myös kiinnostavassa keskustelussa Kekkonen, Jumala ja seksi: Paljastuksia sananvapaudesta ja sensuurista. Haastattelu koski lähinnä kirjaa Tiellä sananvapauteen 1917-2017, mutta teemat olivat kiinnostavia. Loppupuolella yleisöltä haluttiin kysymyksiä. Meidät houkuteltiin nerokkaasti mukaan, sillä ennen haastattelua luvattiin kolmelle kysyjälle hieno kangaskassi, jossa lukee "Luen kiellettyjä kirjoja". Tietenkin viittasin ja sain kysyä kysymyksen, joka koski kummallisimpia sattumuksia joihin he itse ovat törmänneet sensuurin kynsissä.

Perjantai oli myös päivä, jolloin meinasin ihan sanan mukaisesti törmätä M.A. Nummiseen. Donner oli törmännyt katuun, sillä hänellä oli musta silmä oikeastaan koko kirjamessujen ajan. Hän kertoi kaatuneensa, mutta mitään pahempaa ei ollut sattunut. "En joutunut tappeluun tai mitään sellaista."

Päivä päättyi Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin Mad Spirit -kirjan tunnelmiin - tai oikeastaan edellinen päivä päättyi tunnelmiin, olisin ollut viisaampi jos olisin kuunnellut herroja ennen edellistä iltaa. Mad Spirit kertoo siis alkoholikulttuurista ja antaa vinkkejä "radalle". Myöhemmin kun sain signeerauksen heiltä kirjaan, he vitsailivat voivansa antaa sen runolla, Raamatun lauseella tai millä tahansa varustettuna. Pyysin tietenkin Raamatun lauseella. Rantala sai pohtia sitä hetken, mutta keksi pian kirjoittaa kirjaan: "Jesselle, ylistäkäämme kumisevin kymbaalein - Riku ja Tunna". Aika päheetä.

Lauantai

Lauantai alkoi lukupiirillä. Osallistuin bloggarina Satu Taskisen Lapset -kirjasta kertovaan lukupiiriin. (Lukupiiristä voit lukea täältä.)

Jos muistan oikein, lauantaina saimme nauttia myös Elmeri Vehkalan haastattelusta KirjaKallion lavalla. Vehkalan esikoisteos Älykuvio K julkaistiin tänä vuonna.

Sen jälkeen ehdin katsomaan Eino Leino seuran julkaisemaa Kylttyyri - Eino Leinon seura 70 vuotta -kirjan keskustelua. Mukana piti olla Pentti Linkolan ja Tuula Isoniemen lisäksi myös Donner, mutta hän ei syystä tai toisesta päässyt paikalle. Mukana oli sen sijaan Vexi Salmi.

Koko päivä oli oikeastaan pyhitetty Dan Brownille, joka vierailee ensimmäistä kertaa Suomessa. Paikalla oli arviolta tuhatpäinen yleisö valtavassa auditoriossa, joka oli varattu ennakkoon loppuun. Brown keskusteli kirjastaan Alku. Tämä seminaarin omainen oli ihan kiinnostava, mutta tyypillisesti ei loppuun asti harkittu: kun Suomeen saadaan harvinainen vieras, ei varata kunnolla aikaa ja toteutetaan tapahtuma sinne päin.

Jo alussa ilmoitettiin, että Brown ei signeeraa kirjoja. Siis hänet on raahattu Suomeen, mutta ei järjestetä signeeraustilaisuutta? Mitä nyt taas... Hänellä menisi kuulemma kuusi tuntia siinä ja hänen täytyy olla jo seuraavassa paikassa silloin. "Kirjoja voi kuitenkin ostaa aulasta." Ei kiitos. Oikeastaan olin hankkinut kirjan jo ja ainoastaan sen takia, että siihen mahdollisesti voisi saada signeerauksen. Naurettavaa pelleilyä.

HS: Politiikka tarjosi hyvin pitkäveteisen keskustelun hyvin kiinnostavista vieraista huolimatta. Presidentti Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Sixten Korkman, muiden muassa. Myöhemmin olisi ollut erittäin kiinnostava mennä kuuntelemaan yhtä useista Birgitta Ulfsson -keskusteluista elämäkerran Mikä ettei? pohjalta, mutta valitettavasti joka ikinen järjestettiin ruotsin kielellä. Siis kaikki, tilaisuuksia oli muistaakseni kolme tai kaksi. Kiitos tyhjästä.

Juha Mujetta kävin hetken kuuntelemassa elämäkertakirjan Juha Muje - Näyttämöllä ja kulisseissa kirjan vuoksi, mutta olin jo kuullut nämä asiat kirjan julkistustilaisuudessa, joten menin palloilemaan antikvariaattipuolelle. Kävin myöhemmin kuuntelemassa Aku Louhimiestä hänen kirjansa ja Tuntemattoman sotilaan mainostamista varten. Ilta päättyi Antti Tuurin ja Palefacen haastatteluun Ikitie -elokuvasta, joka on minulle se tämän vuoden Suomi100-elokuva.

Sunnuntai

Mummo vietiin katsomaan Enni Mustosta ja tämän keskustelua Ruokarouvan tytär -kirjan tiimoilta. Mummo rakastaa Mustosen kirjasarjaa ja puhuu siitä lähes tauotta. Oli ihanaa katsella kun hän hymyili katsomossa silmät kirkkaana. Hänen tyytyväinen ilmeensä vain korostui, kun Mustonen kertoi julkaisevansa pian kirjasarjan seuraavan osan.

Mauri Kunnas veti enemmän ihmisiä kuin mikään, sama tosin oli ainakin Rosa Liksomilla. Yksi messujen kohokohdista oli nähdä upea -koko messujen kiistaton tyylikuningatar- Tellervo Koivisto ja Anne Mattson Tellervo Koiviston elämäkerran vuoksi. Koivisto oli terävä ja hauska ja Mattson on kirjoittanut hienon kirjan. Kirjaa sai kustantajan osastolta rajoitetulla Koiviston signeerauksella, ehdin saada omani. Mattsonin signeerauksen hain myöhemmin, sillä olin kerran hänen järjestämällään elämäkerta-kurssilla lukiossa. Mahtava opettaja ja kirjailija.

Tässä vaiheessa on myös hyvä aika ylistää Baba Lybeckiä. Kultivoitunut, hauska ja älykäs haastattelija. Ihailen suuresti. Koivisto jäi vielä lavalle, sillä mukaan tuli myös toinen presidentin puoliso, Pentti Arajärvi. Mukana piti olla Eeva Ahtisaari, mutta hän ei ollut päässyt paikalle. Seurasi mielenkiintoinen keskustelu presidentin puolisoiden roolista.

Yksi hauskimmista messuhetkistä oli kuunnella Kauko Röyhkän, Olga Välimaan ja Katariina Vuorisen haastattelua kirjasta Piru irti Islannissa, joka on eräänlainen matkakertomus. Röyhkä innostui naurattamaan yleisöä omalla mainiolla tavallaan.

Kirja vaikutti erittäin kiinnostavalta, kuten myös seuraava. Kävimme äitini kanssa kuuntelemassa Anni Saastamoisen haastattelua kirjastaan Depressiopäiväkirjat. Haastattelun lopuksi haimme signeeraukset

Myöhemmin minun oli ostettava Lenita Airiston Elämäni ja isänmaani -kirja, koska hän on niin valovoimainen puhuja. Tosin, kuulin hänen puhuvan tietämättömiä ja jopa hävyttömiä asioita työttömistä nuorista, jota hänen porvarillinen ajatusmaailmansa ei kykene ymmärtämään.
Haastattelun jälkeen olin ensimmäinen signeerausjonossa ja huomautinkin hänelle olevani täysin eri mieltä näiden näkemysten kanssa. Airisto kuunteli ja kertoi ettei päässyt haastattelussa perustelemaan asioita tarpeeksi. Hän suositteli tutustumaan Homo Deus - Huomisen lyhyt historia -teokseen, jonka kanssa käsitin hänen olevan pitkälle samaa mieltä. Vaikka eri mieltä oleminen harmittaa, se ei tarkoita että se olisi huono asia. Pääasia, että keskustellaan.