Kirjan ja ruusun päivä 2015

Kari Hotakainen: Kantaja

Kirjan ja ruusun päivän perinne on pitkä. Espanjassa syntynyt tapa on jo 90 vuotta vanha. Pointtina on, että mies tuo naiselle ruusun ja nainen antaa miehelle kirjan vastineeksi. Naisia ei oo näkynyt, joten joudun hankkimaan kirjani itse.

Suomessa on valittu Kirjan ja ruusun päivän kirjailija jo vuodesta 2012. Tämä tarkoittaa sitä, että valitulta kirjailijalta tilataan kirja tilaustyönä, joka julkaistaan vain pariksi päiväksi. Kirjaa ei myydä, sen saa ainoastaan kaupan päälle kun ostaa kirjoja yli 15 eurolla. Sen jälkeen teos katoaa, eikä sitä löydä enää kuin silloin tällöin kirppareilta.

Juhlapäiväni alkoi sillä, että ostin liput John Malkovichin Report to the Blind -esitykseen Helsingin Musiikkitalolle. Siitä lisää tuonnempana. Lähdin liikkeelle iltapäivällä ja kävelin Akateemiseen kirjakauppaan. Entinen lukioni, Kallion lukio, on järjestänyt jo vuosia Akateemisen kanssa Kirjan ja ruusun päivän taskuruno-tapahtuman, jossa asiakkaat saavat tilata lukiolaisilta veloituksetta haluamansa tyylisen runon. Pistin runotilauksen vetämään ja ryntäsin Suomalaiseen kirjakauppaan kuulemaan Jari Tervon sanaa.

Tervoa (joka oli ruusukirjailijana v. 2013) haastatteli Kolmen sepän kirjatreffien -juontaja Mikko Kuustonen. Haastattelu pysyi laadukkaana ja hauskana. Tuomas Kyrö (ruusukirjailija 2012) kävi moikkaamassa Kuustosta kesken haastiksen. Legendaarinen hetki, sillä mikäli vielä edellisen vuoden kirjailija Anna-Leena Härkönen olisi vilahtanut jossain, kaikki olisivat näyttäytyneet samana vuonna.

Tervon haastattelun jälkeen menin jonoon hakemaan signeerauksia mestarin uusimpaan teokseen Pyrstötähti, sekä vanhempaan Laylaan. Kysyin saisiko signauksen näihin molempiin.
"Tottakai", Tervo sanoi. "Mä muistan sut... Olet tainnut hakee joskus aiemminkin -" kirjailija piti pienen tauon          "-Kirjamessuilla." Häkellyin tästä jokseenkin, sain suustani joon ja jotain tyhmää sönkötystä. Olin punainen kuin Lenin. Tervon -vai pitäisikö sanoa Jarin- muisti on aika kova. Toisaalta onhan sitä tultu ravattua aika lailla.

Nyt on vuoden juhlakalun, mestarillisen Kari Hotakaisen vuoro. Haastattelu pidettiin yllättävän lyhyenä, jotta kaikki halukkaat saisivat signeerauksen ja tiukka aikataulu pitäisi. Homma sujui napakasti.
Hotakaisen tilaustyön nimi on Kantaja, ja kertoo miehestä joka pohtii rakkautta ja kuolemaa. Hautausmaalla työskentelevä mies joutuu kantamaan tuntemattomien, kasvottomien edesmenneiden arkkuja ja tekemään heille muistopuheita. Kirja on saatavana vielä ensi lauantaina ja sitten se on ohi.
Kirjan ja ruusun päivän kirja on kuin perhonen.

Lopuksi kävin vielä Akateemisessa hakemassa tilaamani mahtavan taskurunon ja kotiin. Paljon on kirjoja kesken, joten maltan hetken ennen kuin aloitan Kantajan. Tai yritän malttaa.

Tänään olisi myös ollut illalla vielä kulttimaineeseen noussut tapahtuma Ensitreffit Kalliossa. Minun piti käydä vähänkatsastamassa tilannetta, mutta en tainnut uskaltaa.
                                                             Ehtiihän sitä.

Niin ja se runo? Se tosiaan oli hieno. Runoa tilatessa saa aina toivoa haluaako sen kalevalamittaan tai tuleeko se syntymäpäiväksi tai millaisia teemoja sen halutaan käsittävän. Valitsin saman kuin joka vuosi: vapaaseen mittaan rakkausteemalla, saa olla eroottinen ja hilpeä. Tässä se runo vielä lopuksi. Anonyymille kalliorunoilijalle kiitos.